Me kaikki olemme erityisoppilaita, toteaa kasvatustieteen professori Minna Huotilainen. Aivotutkimuksen avulla voidaan selvittää, mikä oppimistapa sopii parhaiten kenellekin.

Aivotutkimuksesta tulevat mieleen lääketiede, valtavat tutkimusinstrumentit ja sairaalamiljöö. Luokkahuoneista ja oppimisesta aivotutkimus tuntuisi sen sijaan olevan kaukana.

Näkemys on kuitenkin väärä, sanoo Helsingin yliopiston uusi kasvatustieteen professori Minna Huotilainen.

— Kasvatustieteen tehtävä on ymmärtää ja auttaa oppimista. Ja koska oppiminen muokkaa aivoja, aivotutkimus on siinä yksi relevantti työkalu, Huotilainen selittää.

Hänen tutkimuksissaan aivotutkimuksen instrumentit, kuten aivoja reaaliaikaisesti kuvantavat lakit ja sydänkäyrää mittaavat anturit tuodaan luokkahuoneeseen ja opetustilanteeseen.

Niiden avulla voidaan nähdä jopa hetki, jolloin oppilas kokee ahaa-elämyksen.

— Pulssi kiihtyy ja aivoissa tapahtuu, Huotilainen kuvaa havaintoja.

Kiinnostavinta on kuitenkin seurata, millainen opetus aktivoi aivoja parhaiten kenelläkin oppilaalla. Yksilölliset erot oppimisen tavoissa ovat suuria, ja mittaamalla voi selvittää, mikä sopii kenellekin.

Nykyaikaisiin koulurakennuksiin rakennetaan tyypillisesti suuria opetustiloja, joissa on paljon väkeä. Ne sopivat hyvin sosiaalisille oppilaille, joilla ei ole vaikeuksia keskittyä. Toisenlaiset oppilaat voivat kuitenkin kokea ne häiritseviksi.

— Koulun täytyy olla hyvä paikka jokaiselle, myös vähemmistöille. Voisi sanoa, että olemme kaikki erilaisia, siis erityisoppilaita jokainen. Mikään oppimistilanne ei ole kaikille optimaalinen, Huotilainen huomauttaa.

— Niinpä olisi oppilaan itsensä kannalta hyvä selvittää, miten hän oppii tehokkaimmin. Tarttuvatko vaikka saksan sijamuodot parhaiten päähän lukemalla kirjasta vai kuuntelemalla nauhoitusta samalla, kun ulkoiluttaa koiraa.

Huotilainen ottaa vertauskohteeksi kuulovammaisen oppilaan:

— On melko selvää, että jos oppilaalla on kuulovamma, hänen on vaikea seurata tavallista opetusta. Usein asia voidaan kuitenkin korjata kuulolaitteella ja luokkatilan akustoinnilla.

Samalla lailla myös muut oppilaat voisivat hyötyä oikeanlaisesta tuesta oppimiseen.

Yksittäisten aivotutkimusten havainnot kuulostavat usein pieniltä. Esimerkiksi Huotilainen ryhmineen osoitti hiljattain, että eri tavat piirtää ja muovailla savea aiheuttavat hyvin erityyppisiä autonomisen hermoston reaktioita.

Kokonaisuutena niistä koostuu kuitenkin iso tietopankki. Huotilainen kertookin seuraavansa tarkkana kansainvälistä tutkimuskenttää.

— Yhdysvalloissa on saatu hyviä tuloksia musiikin ja taideaineiden yhdistämisestä oppimiseen. Suomen kieli on tietysti niin erityinen, että kielenoppimisen osalta kokeet täytyy toistaa täällä suomenkielisillä oppilailla.

Mitä nyt tutkitaan? Tule kuuntelemaan Helsingin yliopiston uusien professorien tervetulaisluentoja keskiviikkona 30.5. yliopiston päärakennukseen. Yleisöluennoilla professorit esittelevät tieteenalansa ja tutkimuksensa tärkeimmät kysymykset 20 minuutissa. Katso tervetuliaisluentojen ohjelma