Lapsi ruudun ääressä – onnistuuko tunteiden oppiminen?

12.6.2015
Lasten lisääntyvä ruutuaika huolettaa vanhempia. Onko pelko aiheellista ja kuinka digihetkistä saataisiin laadukkaampia? Katso video, jossa aivotieteilijät kertovat tunnetutkimuksestaan.

Vanhemmat ovat huolissaan pelien väkivaltaisuudesta ja koukuttavuudesta. Monet pelkäävät liian ruutuajan uhkaavan lapsen sosiaalista ja tunteiden kehitystä.

Aihetta on tutkittu vasta hyvin vähän.

– Emme tiedä, ovatko digilaitteet haitallisia lapsille, sanoo tutkija Katri Saarikivi Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Saarikiven ryhmä paneutuu tutkimuksissaan vuorovaikutuksen eri juonteisiin.

– Me kysymme esimerkiksi, mitä kaikkia laadukkaan vuorovaikutuksen tekijöitä ei pystytä välittämään ruudun kautta – verrattuna tilanteeseen, jossa lapsi on toisen tai toisten ihmisten kanssa kasvokkain.

Leikkiä laboratoriossa

Aiempien tutkimusten mukaan kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa eri osapuolten aivojen rytminen toiminta hakeutuu samaan tahtiin. Sitä ei vielä tiedetä, tapahtuuko sama myös Skype-keskusteluissa tai muussa digivuorovaikutuksessa.

– Jos synkronoitumista ei tapahdu Skypen avulla, onko se tärkeää vuorovaikutuksen laadun kannalta? Ja voisimmeko jotenkin saada ruutuvuorovaikutuksesta enemmän kasvokkain tapahtuvan kommunikaation kaltaista? Saarikivi pohtii.

– Tutkimuksen mukaan ihmisryhmät toimivat paremmin keskenään netin kautta, jos he olivat ensin saaneet kohdata kasvotusten.

Saarikivi vetää Natural Emotionality in Digital Interaction eli NEMO-hanketta, jossa avoimiin kysymyksiin etsitään vastauksia ”elävissä laboratorioissa”. Niissä lapset kokevat ja ilmaisevat tunteitaan audiovisuaalisesti tuetussa leikissä.

– Kartoitamme uutta tutkimusaluetta, ja haluamme yhdistää perustutkimusta ja erilaisten sovellusten kehittämistä.

Tunne toisen tunteet

Yksi NEMO-ryhmän ideoima väline on työnimeltään Möykky. Se olisi konkreettinen, möykkymäinen esine, jota netissä keskenään kommunikoivat voisivat pidellä käsissään.

Jokainen möykky olisi henkilökohtaisesti räätälöity, ja se mittaisi käyttäjänsä fysiologiaa kommunikaation aikana. Tunnistamansa tunteet se välittäisi keskustelutoverille, joka tuntisi tai näkisi tunnemuutokset oman möykkynsä välityksellä.

– Möykky sopisi tietenkin vain tilanteisiin, joissa ihmiset vapaaehtoisesti haluavat kertoa tunteistaan, Saarikivi korostaa.

Suomalaisia ei pidetä tunneilmaisultaan erityisen vapautuneena kansana. Möykky saattaisi muuttaa mainettamme.

– Suomesta voisi tulla tunneälyn kärkimaa! Saarikivi nauraa.

NEMO-hanke on yksi Helsinki Challenge -tiedekilpailun semifinalisteista. Siinä on mukana tutkijoita Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä ja Aalto yliopistosta, Soundage-yritys, Teosto sekä Ylen lastenohjelmien tekijöitä.

Katso video NEMO-ryhmän tutkimuksesta

Lisää aiheesta: "Digileikkejä ja tarinoiden taikaa"

Lue lisää aiheesta: Koulutus