Hyviä kouluja, erilaisia oppimistuloksia

Vaikka peruskoulujen väliset erot ovat viime vuosina lähteneet kasvuun, Tiedekulmassa vierailleet tutkijat eivät näe syytä paniikkiin. Tilanne vaatii kuitenkin reagointia.

– Meidän lähtötilanne on äärimmäisen hyvä, mutta meillä on tämän systeemin sisällä paljon sellaisia signaaleja, jotka osoittavat, että erot ovat kasvussa ja lasten taustan vaikutus oppimistuloksiin ja kouluvalintoihin alkaa olla suurempi kuin ennen, toteaa kaupunkimaantieteilijä, yliopistonlehtori Venla Bernelius.

Ennen kaikkea eriytyminen tapahtuu kuitenkin koulujen sisällä, korostaa koulutussosiologian tutkija Sonja Kosunen. Vaikka on olemassa johdonmukaisuutta siinä, miten keskiluokka tai ylempi keskiluokka valitsee kouluja tai opetusryhmiä, Suomessa ei Kosusen mukaan ole kehitystä, jossa jonkun yhteiskuntaluokan perheet valitsisivat vain tietynlaisia kouluja.

– En aivan osta sitä, että koulut olisivat jakautuneet sinällään eritasoisiin tai eri yhteiskuntaluokkien kouluihin.

 

Eliittikouluja vai joidenkin koulujen karttamista?

Kysymystä suomalaisista eliittikouluista tutkijat eivät näe yksiselitteisenä.

– Ehkä meillä on jonkun verran ikään kuin sellaisia kouluja, joita voi kutsua eliittikouluiksi, mutta meillä ei ole sellaista rakenteellista syrjintää, jota näihin liittyisi. Kaikilla on periaatteessa pääsy näihin, sanoo Bernelius.

"Mitä eliittikoululla tarkoitetaan? Tarkoitetaanko sillä koulua, jossa käyvät ainoastaan eliitin lapset vai tarkoitetaanko sillä koulua, jossa on poikkeuksellisen hyvät oppimistulokset. Nämä ovat kaksi eri asiaa."

Eliittikoulun määritelmä on kuitenkin vaikea, ja julkisessa keskustelussa asiat menevät helposti sekaisin.

– Mitä eliittikoululla tarkoitetaan? Tarkoitetaanko sillä koulua, jossa käyvät ainoastaan eliitin lapset vai tarkoitetaanko sillä koulua, jossa on poikkeuksellisen hyvät oppimistulokset. Nämä ovat kaksi eri asiaa, Sonja Kosunen täsmentää.

Erityisesti koulujen maineella onkin vaikutuksia kouluvalintoihin. Valintojen taustalla oleva tieto perustuu kuitenkin harvemmin faktoihin.

– Iso osa siitä tiedosta, mitä vanhemmat käyttävät valintatilanteessa, on tarinoita ja juttuja ja huhuja, Kosunen korostaa.

Parempien koulujen etsimisen sijaan saatetaan joitakin kouluja välttää.

Helsingissä ja useammassa muussakin kaupungissa on kouluja, joiden alueelta hakeudutaan pois.

– Huonomaineisten koulujen välttäminen näkyy meillä aineistossa. Mutta sellaista, että pyritään jonnekin huippumaineiseen paikkaan tai huippukouluun, ei niin paljoa ainakaan ole nähtävissä, sanoo Kosunen.

Kaupunkitutkijan mukaan koulujen välttämisellä on selvä yhteys alueiden kehitykseen. Helsingissä ja useammassa muussakin kaupungissa on kouluja, joiden alueelta hakeudutaan pois.

– Se on yhteydessä yleiseen alueelliseen huono-osaisuuteen. Ja tämä on ehkä se ilmiö, josta olisin eniten huolissani suhteessa kouluvalintoihin, toteaa Bernelius.

Kouluvalinnat saattavat tuottaa positiivisen kierteen tai rapautumisen kierteen, joita on nähty monissa Euroopan kaupungeissa.

– Tästä voi pahimmillaan ja parhaimmillaan – molemmin päin – muodostua sellainen kierre, jossa asuinalue vaikuttaa koulun kehitykseen ja sen jälkeen koulu voi vaikuttaakin asuinalueen kehitykseen.

Positiivisiakin merkkejä kuitenkin on, sillä suurinta osaa kouluista pidetään edelleen hyvinä kouluina. Lisäksi Suomessa on kansainvälisesti huipputasoiset opettajat, jotka eivät karttele huonomaineisiakaan kouluja.

– Me olemme siinä onnellisessa tilanteessa kuitenkin vielä, että oppimistulosten erot ovat oppilaiden välisiä eroja, eivät opetuksen laadun eroja.

Suomessa on kansainvälisesti huipputasoiset opettajat, jotka eivät karttele huonomaineisiakaan kouluja.

– Suomalaiset ehkä ymmärtävät myös sen, että peruskoulupohjalta harvoin saadaan Nobelia, eli ikään kuin sellainen kilpajuoksu absoluuttisesti arvostetuimpaan kouluun ei näyttäydy ehkä suomalaisten mielestä mitenkään merkittävänä, koska täällä voi päästä muihin koulutusasteisiin kaikista muistakin kouluista, Bernelius jatkaa.

Suomi pärjää vertailussa

Suomalaisia ja chileläisiä kouluvalintoja verrannut Kosunen huomauttaa, että Chilessä yläluokalla, keskiluokalla ja työväenluokalla on selvästi omat koulumarkkinat. Mitään vastaavaa ei ole Suomessa havaittu.

– Vaikka eriytymistä tapahtuu, niin suoraa jakoa siihen, että jotkut koulut esimerkiksi olisivat täysin suljettuja jonkun yhteiskuntaluokan lapsilta – mitä me esimerkiksi Chilessä havaitsimme – ei ole kyllä täällä nähtävissä.

Myös naapurimaahan Ruotsiin verrattuna tilanne on hyvä. Uusimmat tilastot antavat karuja lukuja niille lapsille, joiden vanhemmat eivät ole kouluttautuneet peruskoulun yli.

– 50 prosenttia tällaisista heikosti koulutettujen perheiden lapsista ei saa peruskoulusta edes jatko-opintokelpoisuutta, eli he ikään kuin reputtavat peruskoulun. Nämä ovat aivan tyrmistyttäviä lukuja oppilaiden tasa-arvon näkökulmasta, kertoo Bernelius.

Yhteistyötä ja keskustelua tarvitaan

Berneliuksen mukaan nyt pitäisi miettiä sitä, millä tavalla voisimme tukea kouluja. Erityisesti koulun ja kodin välistä yhteistyötä on korostettava.

"Onko tavoitteena mahdollisimman tasaiset oppimistulokset, vai jotain muuta?"

– Vahvistetaan koulun alueellista roolia ja vanhempien uskoa siihen omaan lähikouluun.

Myös poliittista keskustelua ja ratkaisuja peruskoulun roolista ja tehtävästä 2010-luvulla tarvitaan – ja erityisesti siitä, minkälaisia mahdollisuuksia eriäville koulupoluille rakennetaan.

– Onko tavoitteena mahdollisimman tasaiset oppimistulokset, vai jotain muuta, kysyy Sonja Kosunen.

Kuuntele Sonja Kosusen ja Venla Berneliuksen vastaukset kokonaisuudessaan Tiedekulma Podcastista

Lue lisää aiheesta: Koulutus