Sukupuoli ja perhe vaikuttavat 9-luokkalaisten yhteishaussa tekemiin valintoihin enemmän kuin koulussa saatu ohjaus

15-vuotias on valinnan edessä: minne peruskoulun jälkeen? Nuori kaipaa tukea ratkaisun paikassa, myös koulusta saatavaa apua.

Talvipakkasilla, helmikuun lopulla se jälleen häämöttää, peruskoululaisten seuraava yhteishaku. Yhdeksäsluokkalaisilla on helmi–maaliskuussa kaksi viikkoa aikaa merkitä sähköiselle lomakkeelle viisi oppilaitosta, joissa he haluavat jatkaa oppivelvollisuutensa jälkeen. Heidän on päätettävä, pyrkiäkö lukioon, ammattikouluun vai kenties kansanopistoon.

Nuori valmistautuu yhteishakuun syksyn ja alkutalven ajan. Oppilaanohjauksen tunnilla on perehdytty ammatteihin ja testattu omia vahvuuksia ja mieltymyksiä. On keskusteltu opinto-ohjaajan kanssa yksin ja ryhmässä sekä tutustuttu työelämään. Koululaiset puhuvat toisilleen valinnoistaan, sillä kaverien kannalla on merkitystä. On myös harjoiteltu sähköisen lomakkeen täyttöä, jotta se aikanaan onnistuu kotona tai koulussa.

Tavoitteena on, että nuori kykenee omatoimisesti valitsemaan itselleen sopivan ja mieluisan koulutusvaihtoehdon.

Osalta valinta sujuu helposti. He ovat aina tienneet, mitä haluavat tehdä isona: lukiossa pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa ja sitten lääkäriksi. Tai ravintolakouluun ja kokiksi.

Osa taas hakee kotipaikkakunnan ainoaan toisen asteen oppilaitokseen, koska vaihtoehtoja ei ole. Osa menee sinne, minne kaveritkin, joku ehkä sisarustensa esimerkistä, hyvän meiningin vanavedessä.

EU:N JYRKIN SUKUPUOLIJAKO

Nuoret eivät tee valintojaan tyhjiössä. Pojista yli kolmannes ja tytöistä viidennes arveli Tilastokeskuksen kyselyssä, että sukupuoli vaikuttaa heidän ammatinvalintaansa. Joka kymmenes poika epäili, että epämiehekäs työ vähentää suosiota tyttöjen keskuudessa.

Naisten ja miesten perinteiset työt näkyvät nuorten toiveammateissa. Taloudellisen tiedotuskeskuksen selvityksessä tytöt halusivat työskennellä terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä ravintola- ja matkailualalla. Poikia kiinnostivat teknologiateollisuus, maanpuolustus sekä pankki- ja rahoitusala.

Tytöt ja pojat myös valmistuvat toiveammatteihinsa. Yhdeksän kymmenestä sosiaali- ja terveysalan ammattitutkinnon suorittajasta on naisia, tietojenkäsittelyn alalla määrät ovat toisin päin.

Jako perinteisille aloille alkaa jo peruskoulussa, jossa pojat suorittavat tyttöjä useammin valinnaisia matematiikan ja luonnontieteiden kursseja. Tytöt taas opiskelevat vieraita kieliä monipuolisemmin kuin pojat. Sama jako näkyy lukiossa. Tasa-arvon mallimaana pidetyssä Suomessa nuorten koulutusvalinnat ovat Euroopan unionin sukupuolittuneimmat.

TYTTÖJEN LIIKKUMAVARA

Eniten sukupuoli vaikuttaa maahanmuuttajataustaisten tyttöjen uravalintoihin, kertoo kasvatussosiologian dosentti Mira Kalalahti Helsingin yliopistosta. Hän on tutkinut yhdeksäsluokkalaisten koulutuspolkuja vuodesta 2015.

— Maahanmuuttajataustaisten tyttöjen on vaikeampi haastaa perinteisiä sukupuolirooleja kuin suomalaistaustaisten tyttöjen. Osaan heistä kohdistuu kulttuurisia ja uskonnollisia odotuksia, jotka vaikuttavat myös koulutuspaikan valintaan. Sen tulee olla turvallisen matkan päässä kodista.

Maahanmuuttajataustaiset tytöt päätyvät opiskelemaan perinteisiä naisten ammatteja siksikin, että koulutuksia on sopeutettu heidän tarpeisiinsa. Muun muassa lähihoitajaopiskelijoille tarjotaan valmentavaa opetusta.

Samasta syystä terveys- ja sosiaalialan opintoihin hakeutuu maahanmuuttajataustaisia poikia. Heille perinteinen suomalainen ammattimieskoulu voi näyttäytyä sisäänlämpiävältä ja suvaitsemattomalta. Mielikuvaa tukevat asennemittaukset, joiden mukaan ammattiin opiskelevat pojat suhtautuvat erityisen nuivasti monikulttuurisuuteen.

ÄIDIN MALLI ROHKAISEE

Sukupuoliroolit periytyvät. Vanhempien korkea koulutus merkitsee usein sitä, että myös nuori tähtää lukioon ja korkeakouluopintoihin, mutta sukupuolijakoa vanhempien koulutustausta ei sellaisenaan murra.

Esimerkillä on vaikutuksensa. Jos äiti työskentelee miesvaltaisessa ammatissa, vaikkapa sähköasentajana tai koodarina, tytärkin rohkenee rikkoa perinteitä. Sama pätee isiin ja poikiin, todetaan Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön selvityksessä.

Omalle sukupuolelle epätyypillisiä koulutusvalintoja ennustavat myös epätyypilliset harrastukset, kuten tytöillä nikkarointi ja pojilla kirjojen lukeminen vapaa-ajalla.

Nuoren ura on voinut ratketa jo varhain erikoispäiväkodissa, peruskoulun painotetulla luokalla tai harrastuksessa. Valveutuneet vanhemmat ovat luoneet mahdollisuuksia, tukeneet opinnoissa ja vahvistaneet itsetuntoa. Kaikkein hankalinta on nuorella, jolta puuttuu koulun ulkopuolinen tuki, luotettava aikuinen, joka välittäisi ja pohtisi vaihtoehtoja hänen kanssaan.

Koulussa tukea saa, mutta kaikki teinit eivät osaa tai tahdo ottaa apua vastaan. Itseohjautuvuus, jota nuorilta nykykoulussa odotetaan, merkitsee kykyä säädellä omaa toimintaa ja tunteita. Se ei onnistu kaikilta ilman isoja ponnistuksia.

JOS VANHEMPI MÄÄRÄÄ

On perheitä, joissa nuori on alun alkaenkin tiennyt, mille polulle hänen oletetaan suuntaavan. Suomessa on paljon sukuja, joissa vaikkapa lääkärin, juristin, opettajan tai papin ammatit toistuvat sukupolvesta toiseen.

Taloudellisen tiedotustoimiston kyselyyn vastanneet nuoret sanoivat, että vanhemmat ja läheiset olivat vaikuttaneet suuresti heidän urasuunnitelmiinsa.

Aina vanhempien vaikutusvalta ei ole hyvästä. Opinto-ohjaaja Petri Niemi tarkasteli kasvatustieteen väitöskirjassaan Turun yliopistossa tekijöitä, jotka haittaavat peruskoululaisten koulutus- ja urahaaveita. Yksi niistä oli vanhempien merkittävä rooli nuoren päätöksenteossa. Motivaation tulisi olla nuoren omaa, sillä ulkopuolelta työnnetty päätös ei ehkä kestä monen vuoden opintien painetta.

— Jos vanhemmat kiilaavat nuoren oman harkinnan eteen ja määräävät hänen valintojaan, nuori ei sitoudu koulutusvalintaansa.

LUKIO VAI AMIS?

Selkeintä nuoren koulutusvalintoihin puuttuminen on maahanmuuttajataustaisissa perheissä.

— Lukio nähdään usein ainoana vaihtoehtona, vaikka koulun arvio nuoren menestymismahdollisuuksista olisi muuta, Petri Niemi sanoo.

Mira Kalalahti tunnistaa ilmiön omasta tutkimuksestaan. Maahanmuuttajataustaiset vanhemmat haluavat parhaan hyödyn suomalaisesta koulutusjärjestelmästä.

— Usein vanhemmat ovat varsin korkeasti koulutettuja eivätkä hyväksy vaihtoehdoksi ammatillista koulutusta. He eivät välttämättä tiedä, että Suomessa ammatillisen koulun status on vahvempi kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Kiistaa syntyy, kun nuori itse ei usko kykyihinsä lukiossa ja haluaa ammattikouluun.

— Toisaalta maahanmuuttajataustaiset nuoret näkevät ammattikoulun myös väylänä ammattikorkeakouluun useammin kuin suomalaistaustaiset nuoret, Kalalahti sanoo.

Osa nuorista ratkaisee pulman suorittamalla kaksoistutkinnon eli yhdistämällä ammatillisen ja lukiokoulutuksen.

On myös maahanmuuttajataustaisia nuoria, joilla on valtaisa into ja palo opiskella lukiossa ja edetä akateemiselle uralle. Englanti voi olla hallussa, mutta suomen kielen taito ei riitä.

— On surullista huomata, että he eivät aina löydä paikkaansa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, Kalalahti sanoo.

Mitä peruskoulun jälkeen?    

SUOMESSA NUORISTA PYRKII 

    53 %  ensisijaisesti lukioon 

    46 % ensisijaisesti ammatillisiin opintoihin

   TYTÖISTÄ PYRKII

   63 % ensisijaisesti lukioon

   POJISTA PYRKII

   55 % ensisijaisesti ammatillisiin

    opintoihin

   HELSINGISSÄ NUORISTA 

   62 % opiskelee lukiossa

   25 % opiskelee ammattiin 

   12 % 20-24-vuotiaista suomalaisista ei ole suorittanut toisen asteen tutkintoa. 

   LUKION KESKEYTTÄÄ 

   1,8 % pojista

   1,2 % tytöistä

  AMMATILLISEN OPPILAITOKSEN KESKEYTTÄÄ

   6,4 % tytöistä

   6,6 % pojista

 

   Keskeyttäminen on vähentynyt neljänä vuotena peräkkäin 2013–16.

     

Lähteet: Tilastokeskus 2002-17, Eurostat, Helsingin kaupungin tietopalvelu

”MENNÄÄN KAI OPON LUO”

Kaikkiaan noin viidennes ysiluokkalaisista ei vielä tiedä, mihin ammattiin tai mille alalle tähtäisi jatkossa. Mira Kalalahden mukaan epävarmoja on niin tytöissä kuin pojissakin.

Lukioon hakeva voi ynnätä yleissivistävän koulun plussia ja ”ostaa aikaa” ammattihaaveilleen, jos vain peruskoulun päättötodistus riittää sisäänpääsyyn. Useimmat ajanostajat ovat suomalaistaustaisia. Maahanmuuttajataustaiset nuoret taas hakevat herkemmin ammattikouluun mutta keskeyttävät opintonsa suomalaistaustaisia useammin.

Kalalahden tutkimat yhdeksäsluokkalaiset suhtautuivat tulevaisuuteensa huolettomasti. He luottivat, että heistä pidetään huolta. Mitä teette, jos ette pääse minnekään? ”Mennään kai opon luokse.”

Huolettomilla nuorilla on kuitenkin vaara pudota vauhdilla tyhjän päälle, Kalalahti muistuttaa. On monia syitä, miksi nuoret eivät saaneet yhteishaussa opiskelupaikkaa.

— Elämäntilanne oli hankala. Oli oppimisvaikeuksia tai kiusaamista. Osa oli juuri tullut Suomeen eikä hallinnut kieltä. Tai mikään ei kiinnostanut. Oli haettu pakosta, mutta ei ollut aikomustakaan vastaanottaa opiskelupaikkaa.

Oli myös määrätietoisia nuoria, jotka kelpuuttivat vain yhden vaihtoehdon. Jos se ei tärpännyt, he jäivät odottamaan seuraavaa hakua.

PITÄÄ VOIDA EREHTYÄ

Onko kohtuullista vaatia murrosikäiseltä harkittua valintaa oman elämänsä suunnasta? Tutkimusten mukaan vasta 21-vuotias nuori on kypsä päättämään urastaan, Petri Niemi vastaa.

— Koulutuksen nivelvaihe, pyrkiminen toisen asteen opintoihin, on Suomessa aikaisin, mutta vastaavia kolmiportaisia koulutusjärjestelmiä on muissakin maissa. Varhainen valinta ei ole ongelma, jos lukion ja ammatillisen koulutuksen välillä voi liikkua joustavasti.

Ainakin toistaiseksi se onnistuu kivuttomasti, vaikka suunnitelmia koulutuspolkujen muuttamiseksi onkin ollut.

— Siirtymävaihe on suurempi haaste koulutusjärjestelmälle kuin nuorelle. Koulutuksen sisällöissä on jatkossakin huomioitava se, että kyse on 15–16-vuotiaista nuorista, jotka voivat tehdä vikavalintoja, Niemi toteaa.

Nuorelle riittää, että hän tunnistaa omat vahvuutensa ja pystyy rajaamaan tavoitteensa.

— Sillä tavoin hän ihan varmasti löytää ajan kanssa oman väylänsä, Niemi uskoo.

Koulu voi tehdä asian eteen paljon. Kun lapsi oppii etsimään ja tunnistamaan vahvuuksiaan, tieto omista taidoista saattaa kantaa myös teinivuosien ajan ja heijastua myönteisesti valintatilanteeseen. Nuori suuntaa rohkeasti kohti seuraavia opintoja. 

Juttua varten on haastateltu myös yliopistonlehtori Janne Varjoa Helsingin yliopistosta sekä oppimis- ja koulutustutkimuksen apulaisprofessori Tero Järvistä Turun yliopistosta.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/07/18.

Ovatko nykynuoret tyhmempiä kuin takavuosien koululaiset, kun oppimistulokset ovat heikentyneet? Eivät ole, testien ja koulun pitäisi vain osata puhutella nuoria. Lue lisää professori Jarkko Hautamäen haastattelusta.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.