Tutkimuskirjallisuudessa on esimerkkejä siitä, miten pikkukeskosina, eli ennen 32. raskausviikkoa tai alle 1500 g painoisina syntyneet lapset kirivät kehityksessä ikätovereitaan kiinni.
Valitettavasti aina näin ei ole, toteaa logopedian yliopistonlehtori, dosentti Suvi Stolt, joka tutkii pikkukeskosten varhaista kielen kehitystä.
Noin neljänneksellä pikkukeskosina syntyneistä esiintyy ikätasoon nähden heikkoa kielen kehitystä vielä esikouluiässä, kun osuus kaikista lapsista on noin 10 %.
– Toki pienillä korkean riskin keskosilla esiintyy myös muita enemmän cp-vammaa, kuulovaurioita ja kognitiivisen kehitystason viivettä, mutta jos aineistosta poistetaan nämä huomattavan neurologisen diagnoosin saaneet, on riski heikkoon kielen kehitykseen silti merkitsevästi korkeampi kuin täysiaikaisena syntyneillä, Stolt sanoo.
Yleisimmät kielellisen kehityksen ongelmat liittyvät sanaston hallintaan, nimeämisen sujuvuuteen ja nopeuteen, kielellisten rakenteiden hallintaan sekä kielenkäyttöön, kuten kerrontataitoihin.
Eleet ennustavat kielen kehitystä
Stoltin tutkimuksessa on noussut esiin varhaisen kielen kehityksen piirteitä, joita seuraamalla voidaan ennakoida kielen kehityksen häiriöitä ja tehostaa varhaista hoitoonohjausta.
– Lapsi kommunikoi elein hyvin aktiivisesti ennen kuin hän osaa käyttää kielen rakenteita. Jos keskosella on niukka ele-esine-kommunikaation kehitys ja niukka reseptiivinen sanasto 12–15 kuukauden iässä, niin todennäköisesti hänellä on kielen kehityksen ongelmia kahden vuoden iässä, Stolt sanoo.
Reseptiivisellä sanastolla tarkoitetaan, että jo ennen ensisanojaan lapsi hakee pyydettyjä asioita katseellaan tai tekee pyydetyn toiminnon.
– Toinen tärkeä löydös on, että toisen ikävuoden loppupuolella niukka sanasto ja ilmauksien pituus ennakoivat merkitsevästi lapsen kielitaitoa viisivuotiaana.
Stoltin tutkimat lapset olivat mukana Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikan PIPARI-seurantatutkimuksessa, jossa tutkitaan pienipainoisten riskilasten käyttäytymistä ja toimintakykyä imeväisiästä kouluikään
Tutkimuksen myötä Turun yliopistollisen keskussairaalan kehitysseurantapoliklinikalla on otettu käyttöön keskoslasten hoidossa menetelmä, jolla pyritään tunnistamaan heikosti kielellisessä kehityksessään etenevät lapset.
Vanhemmat vahvemmin mukaan
Kielen kehityksen viiveen varhaisen tunnistamisen etuna on se, että lapsi voidaan ohjata puheterapiaan varhain, mutta tärkeää on myös vanhempien ohjeistaminen kielen kehityksen tukemiseen kotona.
Hyviä keinoja ovat kirjojen katseleminen yhdessä ja lapselle lukeminen.
– Kirjojen kuvien konkreettinen tuki auttaa lasta sanojen merkityssisältöjen oppimisessa. Lisäksi vanhemmat voivat seurata lapsen kiinnostuksen kohteita ja kielentää niitä. Kirjallisuudessa on osoitettu, että vanhemman kommunikaatiotyyleistä erityisesti responsiivisuus ja sensitiivisyys korreloivat positiivisesti lapsen hyvän kielenkehityksen kanssa, Stolt sanoo.
Responsiivisuudella tarkoitetaan sitä, että vanhempi vastaa lapsen kommunikaatioaloitteisiin herkästi, vaikka ne olisi tehty nonverbaalisti, elein. Sensitiivisyydellä taas tarkoitetaan tässä sitä, että vanhempi tunnistaa lapsen huomion kohteet ja kielentää niitä, eikä yritä suunnata lapsen huomion kohdetta toistuvasti omaansa.
– Keskoshoidossa on nyt meneillään laajemminkin perhekeskeinen ajattelutapa ja vanhemmat huomioidaan entistä vahvemmin keskosen hoidossa heti syntymästä lähtien, Stolt sanoo.
Hän on mukana toimittamassa juuri ilmestynyttä monitieteistä Keskosen hoito ja kehitys –kirjaa, joka on suunnattu keskosten kanssa toimivien ammattilaisten lisäksi heidän vanhemmilleen.
– Keskoslapsen syntymä on usein yllätys ja vanhemmat ovat valmistautumattomia sen kohtaamiseen. Kirja on syntynyt tarpeesta antaa tietoa keskosuuteen liittyvistä diagnooseista sekä keskosten varhaisvaiheen hoidosta ja kehityksestä, Stolt sanoo.
– Tavoitteenamme on myös tarjota rohkaisun sanoja.