Päiväkodin pihalle on satanut lunta. Sitä ei ole paljon, mutta pienikin kasa innostaa lapset ulkoleikkeihin. Lapset kiipeilevät puolen metrin korkuisissa lumikasoissa ja kaivavat niitä lapioilla.
Kolmevuotias poika on vallannut yhden kasan omaksi linnakseen. Tyttö pyytää päästä mukaan, mutta poika torjuu tunkeilijan. Miksi ei saa tulla, tyttö ihmettelee.
— Koska olet saastainen sika, kuuluu uhmakas vastaus.
Nyt tuli paha mieli. Tyttö menee puhumaan siitä pihaleikkejä valvovalle lastentarhanopettajalle. Tällä on kiire, sillä hän lohduttaa juuri itkevää tyttöä, joka kaipaa töihin lähtenyttä äitiään.
Hetkeä myöhemmin opettaja tulee kuitenkin selvittelemään tilannetta. Linnan valtias pitää yhä kiinni kannastaan, että linna on hänen, eikä tytöillä ole sinne asiaa.
— No, jos menisit tuonne viereiseen kasaan, opettaja suostuttelee lopulta tyttöä.
Tapahtumaa on seurannut myös toinen aikuinen. Marika Ansamaa ei kuitenkaan puutu tapahtumiin, eikä kukaan tunnu sitä odottavankaan. Hän vain merkitsee havainnot vihkoonsa ja jatkaa tarkkailua.
Myöhemmin Marika Ansamaa käy tilanteen läpi lounaspalaverissa yhdessä Kiira Salmen ja Antti Rajalan kanssa. Ansamaa ja Salmi ovat graduvaiheen opiskelijoita, Rajala heidän työtään ohjaava tutkijatohtori. Pöydän ääressä istuu myös varhaiskasvatuksen professori Lasse Lipponen.
Ansamaa miettii lumileikeissä pettyneen pikkutytön kokemusta.
— En oikein tiedä, saiko lapsi sitä myötätuntoa, jota hän olisi kaivannut.
KUINKA RUOKKIA MYÖTÄMIELTÄ?
Ansamaa, Salmi ja Rajala tarkkailevat myötätuntoa ja sitä osoittavia tekoja päiväkodin arjessa. Kenttätutkimus on osa Lipposen vetämää akatemiahanketta, jossa luodataan myötätunnon rakentumista varhaiskasvatuksen arjessa.
Lipponen ryhmineen selvittää, millaisia empaattisia tekoja päiväkotien arjessa tehdään ja kuinka varhaiskasvatukseen voisi luoda myötätuntoa ruokkivaa kulttuuria.
Suunnitelmissa on tehdä vertailevaa havainnointia Suomessa ja Singaporessa. Tavoitteena on kehittää päiväkotien arjen toimintakulttuuria myötätuntoa ruokkivaan suuntaan.
Tutkimus on vielä aluillaan: helsinkiläisessä päiväkodissa tehdään pilottihanketta, jossa ensimmäinen kahden viikon havaintojakso on lopuillaan. Ansamaa ja Salmi ovat tarkkailleet päiväkodin arkea joka päivä aamusta iltaan.
Kun lapset vetäytyvät päivälevolle, tutkijat suuntaavat yliopistolle lounaalle. Samalla he pitävät palaverin tuoreimmista havainnoistaan.
Tutkijoiden palaverissa päiväkodin arki kohtaa teorian. Etenkin Rajala on nopea etsimään havainnoista vastaavuuksia myötätuntoa koskeviin teorioihin. Hän pohtii lasten ja aikuisten asetelmia.
— Kuka on kärsijä, kuka myötätunnon antaja, kuka sivustakatsoja? Entä pitäisikö kärsimyksen aiheuttaja määritellä omaksi positiokseen?
TOIMINTATAVAT MIETINTÄÄN
Viime vuosina myötätunto on kiinnostanut tutkijoita yhä enemmän. Yhdysvaltalaisfilosofi Martha Nussbaumin mukaan ihmisten kyky myötätuntoon on ihmislajin menestyksen kantavia voimia.
Varhaiskasvatuksessa myötätuntoa ei kuitenkaan ole juuri tutkittu. Asia on kiinnostava, sillä varhaislapsuudessa ihminen oppii toimintatapoja, jotka seuraavat mukana koko elämän ajan. Ja vaikka myötätunto on ihmisille luontaista, kaikki olosuhteet eivät tue sitä samalla lailla.
Lipponen puhuukin myötätunnon kulttuurista, toimintatavoista jotka kannustavat ottamaan toiset huomioon.
— Kovin usein asioita kuitenkin ratkaistaan päiväkodeissakin omista oikeuksista kiinni pitämisen logiikalla, Lipponen huomauttaa.
KAIKKEA EI EHDI HAVAITA
Lipponen antaa kuvitteellisen esimerkin, jossa kaksi lasta kiistelee lelusta.
— Aika tyypillinen tapa reagoida on selvittää, kumpi lapsista oli paikalla ensin ja katsoa että hänellä on ensisijainen oikeus. Mutta onko se aina paras tai myötätuntoisin ratkaisu, Lipponen kysyy.
Vastauksia hänellä ei vielä tässä vaiheessa ole. Nyt vasta selvitetään, miten asioita voisi jatkossa tutkia.
— Päiväkodin arki osoittautui vieläkin monimuotoisemmaksi kuin ennakoimme, kertoo itsekin päiväkodin johtajana työskennellyt Lipponen.
Myös Ansamaa ja Salmi ovat työskennelleet päiväkodeissa. Heidän mukaansa silmiä avaavaa onkin se, kuinka paljon päiväkodeissa tapahtuu sellaista, joka jää hoitotyötä tekeviltä huomaamatta. Kaikkea ei vain pysty havaitsemaan.
— Tässä vaiheessa meillä on vielä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Lipponen kertoo kuitenkin olleensa hyvin tyytyväinen havaintoviikkojen antiin.
— Myötätuntoa tutkitaan paljon haastatteluilla. Nyt meillä on kuitenkin havaintomateriaalia, jonka perustalle on hyvä rakentaa.
SOVINTOSUUKKO
Tutkijaryhmä palaa takaisin päiväkotiin kun 3–5-vuotiaista lapsista koostuva ryhmä heräilee päiväuniltaan. Tunnelma on pitkään raukea.
Poikia kerääntyy leikkimään legoilla. Toisessa huoneessa tytöt piirtävät prinsessoita. Salmi seuraa, kuinka tytöt muodostavat askarrellessa ryhmiä, joihin toiset pyrkivät mukaan. Tilanteessa on pientä jännitettä, mutta paikka löytyy kaikille halukkaille. Välipalan jälkeen ensimmäiset lapset siirtyvät alakertaan vaihtamaan vaatteita iltapäivän ulkoilua varten.
Leikkikeittiössä sen sijaan uhkaa kiehahtaa. Tytöllä ja pojalla on erimielisyyttä ruoanlaittoleikissä tarvittavista muovisista ainesosista. Pienen uhittelun jälkeen lapset sopivat asian keskenään ilman aikuisten väliintuloa. Konflikti päättyy sovintopusuun.
Suukon luontevuus saa muistiinpanoja tekevän tutkijatohtori Rajalan hymyilemään.
MUOVIPERUNALLA PÄÄHÄN
Kohta riita leikin säännöistä kuitenkin toistuu, tällä kertaa toisen tytön kanssa. Kokkipoika ei enää sovittele, vaan kumauttaa tyttöä muoviperunalla päähän.
Itkuhan siitä tulee. Paikalle tulee lastenhoitaja lohduttamaan ja selvittämään tilannetta. Poika pakenee huoneen toiselle puolelle ja piiloutuu piirustustaulun taa.
Niin helpolla hän ei tilanteesta pääse. Tyttö ja lastenhoitaja seuraavat poikaa, samoin pari uteliasta sivustakatsojaa. Lastenhoitaja pyytää poikaa tulemaan esiin ja pyytämään anteeksi. Pienen suostuttelun jälkeen tämä onnistuu.
Loukattu saa hyvityksensä ja näyttää tyyntyvän. Anteeksipyyntö ottaa kuitenkin koville. Tytön ja lastenhoitajan poistuttua paikalta poika näyttää maansa myyneeltä.
Toinen tyttö, jonka kanssa poika aluksi leikki kotia, tulee ja paijaa häntä.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/04/17.
Professori Lasse Lipponen: Julkaisut, projektit, aktiviteetit.
Tutkijatohtori Antti Rajala: Julkaisut, projektit, aktiviteetit. Twitter: @AnttiRajala
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.