Mitä on resilienssi väkivaltaista ekstremismiä vastaan?

Edellisessä artikkelissamme tarkastelimme resilienssiä tukevia voimavaroja. Nämä voidaan jakaa sisäisiin tekijöihin, kuten temperamenttiin ja muihin perintötekijöihin, sekä ulkoisiin tekijöihin, kuten tärkeimpiin ihmissuhteisiin ja ympäristöön, jossa elämme. Nämä voimavarat muodostuvat elämämme peruspilareista, antavat viitekehyksen kasvullemme ja määrittävät pitkälle sitä, kuinka tunnemme, järkeilemme ja reagoimme eri tilanteissa. Mutta mitä tarkoitamme resilienssiä vahvistavilla resursseilla ja kuinka ne liittyvät väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyyn kasvatuksen kentalla?

Resilienssiä vahvistavat resurssit ovat sellaisia, joita voidaan tavoitteellisesti kehittää ja vahvistaa oppilaitoksissa. Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn viitekehyksessä on mielestämme tarkoituksenmukaista erottaa ne resilienssiä tukevat tekijät, joihin oppilaitokset eivät voi juurikaan vaikuttaa (esim. perheen sisäiset suhteet ja muut vastaavanlaiset yksilölliset seikat) sellaisista resilienssiä tukevista tekijöistä, joiden kehittymisessä ja vahvistumisessa kasvatuksella ja koulutuksella on keskeinen rooli (esim. itsereflektio ja itsenäinen ajattelu).

Resilienssiä ekstremismiä vastaan

Kuinka resilienssi liittyy ekstremismin ennaltaehkäisyyn? Viime vuosien aikana resilienssistä on tullut yksi keskeisimmistä käsitteistä väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn viitekehyksessä. Ajatus resilienssistä suojaavana tai ennaltaehkäisevänä voimana radikalisoitumista vastaan perustuu tutkimuksiin, joiden mukaan yksi potentiaalisista radikalisoitumiseen johtavista riskitekijöistä on oman tai oman sisäryhmän elämäntilanteen kokeminen vaikeana ja epätoivoisena. Suuret muutokset liittyen omaan elämäntilanteeseen tai ympäröivään yhteiskuntaan haastavat totutut ajatus- ja toimintamallimme, luovat epävarmuutta ja saattavat heikentää hallinnantunnettamme. Samanlaisiin tuntemuksiin saattavat johtaa myös tulkintamme omaan itseemme tai omaan sisäryhmäämme kohdistuvista epäkohdista ja epäoikeudenmukaisuuksista. Toisinaan elämä saattaa tuntua merkityksettömältä ja tulevaisuus toivottomalta monista eri syistä johtuen. Tällaisissa tilanteissa resilienssiä tukevilla voimavaroilla on suuri merkitys.   

Resilienssiä tukevien voimavarojen merkitys

Turvallisuus, rakkaus sekä kuuluminen ja arvostus ovat inhimillisiä tarpeita ja hyvinvointimme perusta. Joskus jokin näistä saattaa puuttua tai kadota elämästämme ja silloin epävarmuutemme kasvaa ja hyvinvointimme heikentyy. Luontainen reaktiomme on etsiä vaihtoehtoisia keinoja vastata vaillinaiseen tarpeeseemme. Jos meillä on ympärillämme ihmisiä, joiden puoleen voimme kääntyä ja joilta saamme tukea ja ymmärrystä, tai jos löydämme toivoa ja merkitystä muualta, esimerkiksi uskosta, tietystä aatteesta tai elämäntehtävästä, mahdollisuutemme päästä vaikean tilanteen yli onnistuneesti kasvavat.

Resilienssiä tukevien voimavarojen vähyys tai puuttuminen vaikuttaa kokemukseemme elämämme mielekkyydestä (Koirikivi, Benjamin, Järvilehto, Kuusisto & Gearon, tulossa). Jos joudumme kohtaamaan vaikeudet yksin ja jos uskomme omaan toimijuuteemme ja tulevaisuuteemme on heikko, voi elämä tuntua merkityksettömältä. Filosofi Frank Martelan mukaan elämän tarkoitus on ”tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen muille” (Martela 2020). Tilanteessa, jossa resilienssiä tukevat voimavarat ovat vähäiset, molemmat näistä tavoitteista voivat tuntua mahdottomilta. Saatamme tuntea itsemme voimattomiksi ja tuntea tarvetta löytää tilanteelle syntipukki, jonka päälle voimme vyöryttää syytöksemme, pelkomme ja pahan olomme. Erilaiset salaliittoteoriat ja muut mustavalkoiset tulkinnat tilanteeseen liittyen saattavat entisestään vahvistaa uskomustamme siitä, että tilanne on katastrofaalinen, emme voi hallita sitä ja että se vaikuttaa kielteisesti koko elämäämme.

Tähän liittyen tutkijat Kruglanski, Bélanger ja Gunaratna (2019) puhuvat kolmesta N-kirjaimesta, jotka tyypillisesti kietoutuvat radikalisoitumisprosessiin. Ensimmäinen N viittaa inhimillisiin perustarpeisiin (needs), joita ovat mm. turvallisuuden, kuulumisen, arvostuksen ja merkityksellisyyden tarpeet. Jos jokin niistä puuttuu, pyrimme löytämään korvaavia vaihtoehtoja ympäriltämme. Toinen N viittaa ideologisesti värittyneisiin kertomuksiin (narratives), jotka tarjoavat elämälle uutta tarkoitusta ja keinoja pyrkiä muuttamaan vallitseva tilanne itsellemme parempaan suuntaan. Kolmas N viittaa sosiaalisiin verkostoihin (networks), joiden kautta voimme löytää oman paikkamme ja saada samanmielisiltä ihmisiltä arvostusta ja tukea ajatuksillemme ja pyrkimyksillemme.

Parhaimmillaan saamme nämä kolme N-kirjainta lähipiiristämme ja elinympäristöstämme, eli asioita ja ihmisiä, jotka vastaavat perustarpeisiimme ja antavat olemassaolollemme suuremman merkityksen kytkemällä meidät osaksi jotain itseämme suurempaa tarinaa ja yhteisöä. Jos näitä voimavaroja ei ole tai ne ovat hyvin heikot, todennäköisyytemme lähteä etsimään niitä muualta kasvaa. Tällaisissa tilanteissa uuden suunnan määrittyminen elämänpolullamme riippuu pitkälti ajattelumme joustavuudesta ja moniulotteisuudesta, eli resilienssiä vahvistavista resursseistamme. Näitä tarkastelemme seuraavaksi tarkemmin.

Resilienssiä vahvistavien resurssien merkitys

Tapa, jolla selitämme hankalan tilanteen itsellemme vaikuttaa siihen, kuinka siitä selviydymme. Me kaikki reagoimme eri tavoin haasteisiin, joita elämä tuo eteemme riippuen temperamentistamme, ajattelutyylistämme ja kognitiivisia toimintoja määrittävistä perintötekijöistämme. Albert Ellisin (1991) mukaan vastoinkäymisiä kohdatessamme käymme läpi kolme vaihetta (ABC). A viittaa sanaan Adversity (vastoinkäyminen), B tulee sanasta Belief (uskomuksemme tai selityksemme siitä, miksi tapahtunut tapahtui) ja C viittaa sanaan Consequences (eli ne seuraamukset, tunteet ja reaktiot, joita uskomuksemme meissä aiheuttaa). Jos oma tulkintani tilanteesta tai omasta osuudestani siinä on vääristynyt, saatan reagoida siihen itselleni tai muille haitallisella tavalla. Uskomuksemme vaikuttavat tapamme selittää asioita itsellemme (esim. Seligman 2011). Ensinnäkin, voin ajatella, että olen itse syypää siihen, mitä tapahtui TAI voin syyttää tilanteesta jotain itseni ulkopuolista tahoa, kuten olosuhteita, politiikkaa tai jotain toista ihmistä. Toiseksi, saatan uskoa, että tilanne on pysyvä ja muuttumaton TAI että se todennäköisesti vielä muuttuu. Kolmanneksi, voin ajatella, että tilanne vaikuttaa negatiivisesti elämäni kaikkiin osa-alueisiin TAI uskoa, että kyseessä on yksittäinen asia, joka koskettaa vain pientä osaa elämästäni. Ajatus siitä, että tilanteeseen voidaan vaikuttaa, se ei kestä ikuisesti eikä vaikuta hyvinvointiini pysyvästi antaa minulle toiveikkuutta löytää keinoja päästä vaikean ajan yli. Toisen ihmisen, yhteisön tai instituution tuki ja kannustus ovat tässä prosessissa ensisijaisen tärkeitä.

Tapa, jolla teemme tulkintoja ja selitämme tapahtumia ja tilanteita itsellemme liittyy osittain perittyihin kognitiivisiin taipumuksiimme. Mutta nämä ovat myös tekijöitä, jotka ovat joustavia ja joita voi tavoitteellisesti kehittää. Joustavuus tarkoittaa sitä, että me pystymme löytämään ja kokeilemaan erilaisia keinoja vastata uuden tilanteen tuomiin haasteisiin. Resilienssissä onkin kyse ennen kaikkea mielen joustavuudesta (Reivich 2002). Ekstremismi-tutkijat (Berger 2018; Cassam 2019; Kruglanski et al. 2019) ovat havainneet, että ekstremistisiksi tunnistetuilla yksilöillä ja järjestöillä on tyypillisesti samankaltainen mielenmaisema, joka muodostuu tietyistä elementeistä, jotka ovat lähes identtisiä riippumatta kannatettavasta ideologiasta. Ekstremistinen mielenmaisema perustuu selkeälle ajatukselle sisä- ja ulkoryhmistä. Siihen liittyvät tietyt huolenaiheet (uhkakuvat, vainon tai hyväksikäytön pelko), asenteet (vihamielisyys kompromisseja ja vaihtoehtoja kohtaan, välinpitämättömyys ulkoryhmän kärsimystä kohtaan), tunteet (pelko, viha, itsesääli) ja ajattelutyylit (katastrofointi, dogmaattisuus, salaliittoteoriat). Nämä elementit vääristävät ajattelua ja vaikeuttavat tiedon omaksumista, käsittelyä ja soveltamista. Yhteenvetona voisi sanoa, että ekstremismi sulkee mielen ja tekee siitä joustamattoman.

On tärkeää huomioida, että ekstremistiseen ideologiaan takertuminen ja sitä kannattavaan järjestöön liittyminen voi olla myös osoitus yksilön resilienssistä, eli henkilökohtaisesta selviytymisstrategiasta haastavassa tilanteessa. Ideologia tai järjestön jäsenyys voivat tuoda elämään kaivattua selkeyttä, merkitystä ja tärkeitä ihmissuhteita ja mielen sulkeminen vaihtoehtoisilta näkemyksiltä luo turvallisuutta. Tämän tyyppinen resilienssi on kuitenkin haitallista, koska se ei auta yksilöä kehittymään ja kasvamaan kohdattujen vastoinkäymisten myötä. Vaikeuksista selviytyminen ja muutoksiin sopeutuminen vaatii ajattelun joustavuutta ja uudistumiskykyä. Resilienssiä vahvistavilla resursseilla tarkoitammekin nimenomaan sellaisia taitoja, tietoja ja ominaisuuksia, jotka auttavat pitämään mielen avoimena uudelle tiedolle ja sen käsittelylle. Näitä voidaan tietoisesti ja tavoitteellisesti kehittää oppilaitoskonteksteissa osana laaja-alaista osaamista (LOPS 2019, E-perusteet 2018), mutta erityisesti suhteessa ekstremismin ennaltaehkäisyyn. Näihin liittyvät sisällöt, menetelmät ja tavoitteet pohjautuvat opetussuunnitelmiin ja ovat jo nyt olennainen osa opetustoimen toimintaa. Tässä näistä tärkeimpiä lyhyesti listattuna: 

1) Itsesäätely. Viittaa yksilön tietoisuuteen omista ajatuksistaan, tunteistaan ja fyysisistä reaktioistaan, eli vaistonvaraisista toiminta- ja ajattelutavoistaan, sekä kykyyn vaikuttaa näihin tilanteissa, jotka vaativat toisenlaisia vasteita (ks. Ellisin ABC-malli ylempänä).

2) Minäpystyvyys. Viittaa yksilön tietoisuuteen omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan, sekä käsityksiin omasta roolistaan ja toimintamahdollisuuksistaan erilaisissa konteksteissa ja ympäristöissä.

3) Itsereflektio. Viittaa itsetutkiskeluun ja yksilön tietoisuuteen omista arvoistaan ja maailmankatsomuksestaan ja näiden merkityksestä toisten kohtaamisessa, ilmiöiden ja tapahtumien tarkastelussa ja tulkitsemisessa, sekä ”totuuden” luomisessa.

4) Ajattelun joustavuus. Viittaa perspektiivinottokykyyn ja ongelmanratkaisuun, kykyyn tarkastella asioita eri näkökulmista, tunnistaa ongelmat ja haasteet sekä löytää näihin ratkaisuja.

5) Itsenäisen ajattelun ulottuvuudet. Viittaa kognitiivisiin taitoihin, kuten kyseenalaistamiseen, ennakkoluulottomuuteen, uteliaisuuteen sekä nöyryyteen sen edessä, että tieto ja ymmärrys ovat aina rajallisia ja uudistuvia. Nämä taidot vahvistavat kykyä omaksua, arvioida ja soveltaa tietoa itsenäisesti. 

Ekstremismin ennaltaehkäisyn mahdollistaa oppilaitoskulttuuri, joka huomioi oppijoiden perustarpeet, kuten turvallisuuden, yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden kokemukset, ja jossa oppijoita tuetaan turvallisten ja myönteisten ihmissuhteiden ja oman identiteetin rakentamisessa. Tutkimustiedon valossa korostamme, että ollakseen mahdollisimman tehokasta ja toimivaa, oppilaitoksissa toteutettavan ennaltaehkäisyn on keskityttävä näiden resilienssiä tukevien voimavarojen lisäksi itsenäistä ajattelua tukevien resurssien vahvistamiseen. Nämä resurssit auttavat tunnistamaan ja vastustamaan manipulaatiota, ryhmäpainetta ja ekstremistisiin ideologioihin liittyvää rekrytointia ja muunlaista ajatteluun vaikuttamista, ja toimivat siten vastavoimana ekstremistisen mielenmaiseman kehittymiselle ja radikalisoitumiselle.

Koska ekstremistinen/radikalisoitunut mieli on sulkeutunut vaihtoehtoisilta näkemyksiltä, uudelta tiedolta ja kompromisseilta, ennaltaehkäisyn kannalta tärkein tavoite on ylläpitää oppijoiden mieli avoimena ja joustavana, auttaa heitä näkemään asioiden ja ilmiöiden monimuotoisuus ja tarkastelemaan niitä eri näkökulmista. Resilienssi näyttäytyy tällöin voimavarana, joka vahvistaa positiivista kasvua, ajattelun kypsymistä sekä ratkaisukeskeisten valintojen tekemistä elämän vaikeissakin vaiheissa. 

 

Tärkeimmät lähteet:

 

Berger, J. M. (2018). Extremism. Cambridge: The MIT Press. Kindle edition

Benjamin, S., Koirikivi, P., Kuusisto, A. & Gearon, L. (tulossa). The Extremist Mindset: Evaluating Educational Applications of Cassam’s Model.

Cassam, Q. (2019). Extremism: A Philosophical Analysis. Keynote presentation at a symposium on Identities and Resilience in Times of Enhanced Nationalisms: Perspectives from Finland and the UK. University of Oxford. 25.10.2019.

Cassam, Q. (in press). The Vices and Virtues of Extremism. In Mark Alfano, Colin Klein and Jeroen de Ridder (eds.) Social Virtue Epistemology (Routledge). 

Ellis, A. (1991) The revised ABC's of rational-emotive therapy (RET). J Rational-Emot Cognitive-Behav Ther9, 139–172 (1991). https://doi.org/10.1007/BF01061227

E-perusteet. (2018). https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/selaus/kooste/ammatillinenkoulutu...

Hogg, M. (2019). Radical change. Uncertainty in the world threatens our sense of self: To cope, people embrace populism. Scientific American, 321(3), 85–87.

Koirikivi, P., Benjamin, S., Järvilehto, L., Kuusisto, A. & Gearon, L. (tulossa). Radicalisation and Resilience: Investigating the Resources and Outcomes Related to Resilience among Finnish Youth

Kruglanski, Arie W., Bélanger, Jocelyn J. & Gunaratna Rohan (2019). ”The three Pillars of Radicalization: Needs, Narratives and Networks”. Oxford University Press.

LOPS. (2019). https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/lukion-opetussuunn...

Martela, F. (2020). A Wonderful Life: Insights on Finding a Meaningful Existence. Canada: HarperCollins.

Seligman, M. E. P. (2011). Flourish: A visionary new understanding of happiness and well-being. Free Press.