Yksi haluaa miljonääriksi Hollywoodiin, toinen suurperheen isäksi mökkipaikkakunnalle, kolmas avaruuteen robottien kanssa. 16-vuotias tansanialaistyttö aikoo Pakistaniin sotilaaksi korottaakseen elintasoaan; 15-vuotias suomalaispoika haaveilee omasta kansallissosialistisesta vastarintaliikkeestään.
Piirustukset kertovat unelmista, toiveista ja peloista
Hanna Lampi keräsi Helsingin yliopistossa tarkastettavaa väitöskirjaansa varten Suomesta, Tansaniasta, Intiasta, Ghanasta ja Isosta-Britanniasta yhteensä yli 500 tulevaisuuspiirustusta tai miellekarttaa lapsilta ja nuorilta. Lisäksi hän haastatteli heitä ja tarkkaili heidän Facebook-käyttäytymistään. Tulokset olivat rohkaisevia. Lapset kertoivat piirustusten avulla unelmistaan, toiveistaan ja peloistaan. Lammen johtopäätös onkin, että tulevaisuuspiirustuksen avulla voidaan löytää jotain sellaista, mitä muilla koulutehtävillä ei. Sitä voidaan käyttää kouluissa motivoivana, edullisena ja universaalina työkaluna tukemassa oppilaantuntemusta, oppilashuoltoa, ekososiaalista sivistystä, globaalia ja tulevaisuuskasvatusta sekä eri oppiaineiden välistä yhteistyötä. Ja kenties löytää jopa mahdollisia riskitekijöitä niistä lapsista ja nuorista, jotka saattaisivat tehdä jotain tuhoisaa.
Erilaisia tulevaisuuskuvia
Pitkittäisseuranta osoitti, että yksittäisen lapsen tulevaisuuskuvilla on usein jatkumoita Suomessa, mutta ei niinkään Tansaniassa. Haaveammateista suosituimmat olivat lääkäri, opettaja ja ammattilaisjalkapalloilija. Jalkapallo nousi muutenkin eri kulttuureita yhdistäväksi tekijäksi: kaikkiaan runsas viidennes oli kuvannut sen mielikuvassaan. Nuoret olivat konservatiivisia sukupuolirooleissaan, sekä työ- että harrastushaaveissaan. Diginatiivisukupolvi ei myöskään kokenut robottien tai avaruuden liittyvän tulevaisuuteensa. Tansanialaispiirustuksista oli nähtävissä television ja internetin sekä suomalaisen kummikoulun vaikutus.
Länsimaalaisilla kuvissa vähemmän luontoa
Länsimaalaiset erosivat muista muun muassa siinä, että he olivat piirtäneet luontoelementtejä kuviinsa huomattavasti muita vähemmän. Heistä myös useampi kuin joka toinen halusi muuttaa ulkomaille. 64 % koko aineistosta haaveili lapsista: tyypillisimmillään yhdestä. Intialaisista kukaan ei halunnut yli kahta lasta ja moni toivoi poikaa. Kumppanin itselleen oli merkinnyt 41 %: tyypillisintä se oli ghanalaisille (yli 90 %) ja vähäisintä suomalaisille (alle 35 %). Peruskoulunsa päättävillä suomalaisnuorilla (N=64) nousivat sosiaaliset arvot sekä valtaan ja rikkauksiin liittyvät mahtiarvot suosituimmiksi. Suomalaispojista löytyi eniten niitä, jotka ilmaisivat negatiivisia mielikuvia tulevaisuudelleen.
– Kenelläkään ei ole oikeutta – eikä onneksi valtaakaan – estää lasta haaveilemasta tulevaisuudesta. Päinvastoin meillä kasvattajilla on vastuu kannustaa niin tekemään, Lampi toteaa.
Tutkijan mukaan tarvitsemme kielimuurit ylittäviä, kenelle tahansa sopivia ja oppilaita kuulevia tulevaisuuskasvatuksen menetelmiä. Tehtävää, joka tarvitsee toteutuakseen vain kynän ja paperia, ja on mahdollista missä päin maailmaa tahansa.
Hanna Lampi väittelee kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 16.6. klo 12 aiheesta "Aina liikkeessä”: Tulevaisuuskuvia suomalaisilla, tansanialaisilla, intialaisilla, ghanalaisilla ja isobritannialaisilla lapsilla ja nuorilla 2005–2015. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Athena, sali 302, Siltavuorenpenger 3A. Väitöstiivistelmä on luettavissa sähköisesti e-thesiksessä
Väittelijän yhteystiedot:
Hanna Lampi p. 041 535 0254, s-posti hanna.lampi@iki.fi
-----
Hanna Lampi on koulutukseltaan erityisopettaja, luokanopettaja ja lastentarhanopettaja. Hän toimii tällä hetkellä erityisluokanopettajana inkluusiomallisessa peruskoulussa. Ihmisten välisen tasa-arvoisuuden ja moninaisuuden vuoksi hän toivoisi ammattinimikkeensä olevan inkluusio-opettaja.