Välitunnilla ilmaan purkautuva energia kuuluu korttelien päähän. Kirkas lapsenääni kantaa. Ysin aamu!
— Koulu ei ole vain tiedon paikka, sosiaalityön ja perhetutkimuksen dosentti, professori Mirjam Kalland sanoo.
Se on ystävyyssuhteiden ja ryhmään kuulumisen maailma. Koulu on paikka kohdata turvallisia aikuisia, joihin voi peilata itseään ja löytää vaihtoehtoja omien vanhempien antamalle mallille. Tietoon ja oppimiseen liittyvien töiden lisäksi opettajien vastuulla on tukea oppilaidensa kasvua, koko pientä ihmistä.
— Parhaimmillaan koulu on aivan keskeinen lasta suojaava ympäristö. Kuunteleva, välittävä aikuinen koululla selittää lapsen hyvinvointia jopa paremmin kuin oman perheen taloudellinen ja sosiaalinen asema, Kalland vertaa.
Lapsen oikeus
Koulu on myös päätöksenteon ja poliitikkojen näkökulmasta jykevä instituutio.
— Yhteiskunnalla on perustuslain mukainen velvollisuus tukea perheitä.
Oppilaan kannalta taas koulun käyminen on lapsen oikeus.
— Sitä ei ole tarvinnut Suomessa vähään aikaan puolustaa.
Viime keväänä kuitenkin piti. Kun koronan sulkemien koulunovien avaamista suunniteltiin, tärkeä peruste oli huoli kotona huonosti voivista lapsista. Somekiivailijat epäilivät ajatusta ja toivottelivat ongelmaperheet tervemenneiksi sosiaalitoimistoon: hoitakoot sotkunsa muualla, koulu on opiskelua varten.
”Ongelmaperheistä” puhuttiin kuin ne olisivat kaukana ja marginaalissa, mutta ne ovat lähellä. Kevään edetessä kymmenettuhannet lapset todistivat, kuinka ahdistus ja aggressiot syvenivät ja elämänhallinta lipsui, kun pandemia vei työpaikkoja ja sulki perheet tiiviisti omiin oloihinsa.
Syytä huoleen
Mirjam Kalland, Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja professuurinsa ohella, kuului valtioneuvoston tiedepaneeliin, joka on auttanut hallitusta koronakriisin haittavaikutusten ehkäisyssä. Paneeli korosti kesäkuussa antamassaan raportissa koulujen auki pitämisen tärkeyttä.
Koulut ovat ennaltaehkäisevässä lastensuojelussa ratkaisevan tärkeässä asemassa.
— Koronakevään aikana seitsemän opettajaa kymmenestä ei saanut yhteyttä kaikkiin oppilaisiinsa ja huoli oli iso.
Huolelle riittää perusteita. Viime vuonna Suomessa tehtiin lastensuojeluilmoitus 83 090 lapsesta. Useammalla kuin joka viidennellä lapsella on diagnosoidusta mielenterveyden häiriöstä kärsivä vanhempi ja 70 000 lapsella vakavasti päihdeongelmainen vanhempi.
Useampi kuin joka kymmenes 8.–9.-luokkalainen kertoo kouluterveyskyselyssä joutuneensa vanhempiensa fyysisen väkivallan kohteeksi. Henkinen väkivalta on vielä selvästi yleisempää.
Pedagogi huomaa
Opettajalla ei ole sosiaalityöntekijän koulutusta, mutta hän näkee oppilaat ja heidän murheensa läheltä. Opettaja on velvollinen tuomaan huolensa julki, kun vakavia epäilyjä herää.
— Tämä ei ole opettajan oma valinta vaan lakisääteinen tehtävä, professori muistuttaa.
Jos ongelmat eivät ratkea koulun ja perheen voimin, vaihtoehtoja ovat lastensuojeluilmoitus tai kunnan sosiaalihuoltoon osoitettu avun tarpeen arviointipyyntö. Näiden tekemisestä säädetään lastensuojelu- ja sosiaalihuoltolaissa.
Helsingissä viime vuonna kirjatuista lastensuojeluilmoituksista selvästi yli kymmenesosa tehtiin kouluissa.
Yhdessä opettaen
Varsinaista sosiaalityötä kouluissa tekevät kuraattorit. Mukaan keskusteluihin voidaan ottaa opettajien ja rehtorin lisäksi myös lääkäri, kouluterveydenhoitaja tai psykologi.
Poikkeusaikana kouluterveydenhuolto kuitenkin hiljeni. Pandemiakeväänä käyntejä kertyi 85 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.
— Eri vuosikymmenillä koulutetut opettajat saattavat suhtautua ennaltaehkäisevän lastensuojelun velvollisuuteen eri tavoin, vaikka kyse onkin lakisääteisistä asioista, Kalland miettii.
— Lisäksi rehtorin pedagoginen johtamisote vaikuttaa lasten koulussa saamaan tukeen.
Kalland uskoo, että yhdessä opettaminen yleistyy kouluissa, ja opettajat voivat helpommin nojautua toisiinsa, kun lasten hyvinvointi huolettaa.
— Aineenopettajilla on ohuempi pedagoginen opintotausta kuin luokan- ja varhaiskasvatuksen opettajilla, ja he varmasti tarvitsisivat lastensuojelun kysymyksissä apua.
Oppilas ja asiakas
Kalland toisi mielellään kouluun enemmänkin palveluja. Koulupäivän ja iltapäivätoiminnan yhdistämistä on jo kokeiltu onnistuneesti.
— Koulusosiaalityö liittyisi luontevasti kokonaiskoulupäiviin. Lasten ei tarvitsisi kirjautua lastensuojelun kohteiksi saadakseen apua.
Sosiaalialan tutkintoa suorittava voisi ehkä tulevaisuudessa erikoistua koulussa työskentelemiseen ja nuorisotyö jalkautuisi kouluihin, Kalland hahmottelee.
— Näin autettaisiin oppilaita ja opettajia keskittymään ydintehtävään, oppimiseen.
Päiväkodeissa lapsilla on jo tukenaan muitakin kuin oppimiseen paneutuneet varhaiskasvatuksen opettajat. Ammattilaisten ketjuun kuuluu sosionomeja perhetyön taitoineen sekä lastenhoitajia, joilla on parhaimmillaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää erityisosaamista kuten vaikkapa kokemusta diabeteksen hoidosta.
— Meneillään on kokeilu, jossa ammattikoulun, ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijat pohtivat varhaiskasvatuksen tiimityötä jo opiskeluaikana.
Valinnaisissa opinnoissa olisi hyvä tavata enemmän eri tieteenaloilta ja opintosuunnista valmistuvia, Kalland arvioi.
Rauha vai kaaos?
Kun koulun tuoma turva koronapandemian vuoksi heikkeni tai katosi saatavilta, selkein seuraus oli yhteiskunnallisen kahtiajaon syveneminen. Erilaisten lapsiperheiden todellisuudet ovat kaukana toisistaan. Etäkoulun vaikutuksista ei siten ole mielekästä puhua keskiarvojen kautta, Kalland sanoo.
Sekä lasten oppimiserot että psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin erot näyttävät kasvaneen. Monissa perheissä venyttiin äärirajoille ja vanhemmat pelkäsivät vahingoittavansa lapsiaan, toisissa taas oltiin onnellisia: nautittiin intensiivisen keskittymisen mahdollisuudesta ja perheen lisääntyneestä yhteisestä ajasta.
Koti on muutenkin epädemokraattinen koulu. Vanhempien ammatti ja osaaminen vaikuttavat siihen, kuinka hyvä tietotekniikkaneuvoja koululaisella on apunaan — vai onko ketään.
Asunnon koosta taas riippuu, järjestyykö etätyöläiselle soppi, jossa syventyä tehtäviin. Onko kotona wifi ja kuinka monelle riittää tietokone? Vallitseeko ympärillä rauha vai kaaos?
Arjen rytmi
Päihdeongelmaisten vanhempien lapsille kouluruokaloiden sulkeminen ja harrastusten taukoaminen olivat koronakeväänä erityinen ongelma. Huonoimmillaan kaverienkin ovet lukittiin.
— Tavallisesti ”pikku Jere” voi toisinaan paeta kodin riitoja naapuriin, ja siellä on totuttu enempää kyselemättä levittämään lapselle patja. Viruksen takia tämä ei ehkä enää onnistunutkaan, Kalland miettii.
Etäkoulu vahvisti myös sukupuolieroja, tiedepaneeli arvioi.
— Poikien koulunkäynnin tukeminen tuntui perheissä vaikeammalta kuin tyttöjen, ja yläkoululaiset kokivat ajan kuormittavammaksi kuin pienemmät.
Lapset murehtivat myös aikuisten asioita. Pandemian aiheuttamat lomautus- ja irtisanomisuhat ovat lisänneet taloudellista huolta. Työttömyys voi sotkea koko perheen arjen. Lämmin ruoka, nukkumaanmenoajat ja jopa ulkona pistäytyminen lakkaavat olemasta itsestäänselvyyksiä, liikunnasta puhumattakaan.
— Koulu vahvistaa perheen rytmiä. Jos tämä tuki jää puuttumaan, syntyy ahtaita tilanteita, Kalland sanoo.
Hyvä suoja
Perhehuolten päälle koululaisia ovat vaivanneet oppimiseen liittyvät vaikeudet ja yhteisön puute. Nekin painavat samoja harteita. Yksi pelkää, toinen stressaantuu ja kolmas muuttuu hyperaktiiviseksi. Väsyttää, tuntuu yksinäiseltä.
— Auttavien puhelinten kuormittuminen osaltaan näytti, mitä kouluista jäi saamatta. Ei näitä lapsia ole varaa menettää, Kalland painottaa.
Tiedepaneeli muistuttaakin poliitikkoja koulun antamasta turvasta. Siellä lasten hätä tulee näkyväksi. Yhtä tärkeää on kuitenkin sosiaalisten suhteiden tuottama hyvä olo. Ilo.
— Koulu tarjoaa ja vahvistaa lasta suojaavia kokemuksia. Tämä lisää kaikkien hyvinvointia, mutta auttaa aivan erityisesti riskiryhmiä, Mirjam Kalland sanoo.
Salaa vanhemmilta
Voivatko koulun ammattilaiset auttaa lasta, jos vanhemmat ovat perheen salaisuuksien varjelemisen kannalla?
— Huoltaja ei voi kieltää alaikäistäkään käyttämästä opiskeluhuollon palveluja, jos lapsi haluaa niitä käyttää, Vaasan yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Niina Mäntylä sanoo.
Lapsi voi painavasta syystä kieltää huoltajaansa osallistumasta opiskeluhuoltoasian käsittelyyn. Tosin tässä kieltämisessä on lain mukaan otettava huomioon lapsen ikä, kehitystaso ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet sekä asian laatu, Mäntylä kertoo.
Samalla tavalla, harkinnan mukaan, oppilas voi myös kieltää antamasta salassa pidettäviä opiskeluhuollon tietoja huoltajalleen — kunhan kielto ei riko lapsen omaa etua.
— Koulun henkilökunnalle voi myös syntyä ilmoitusvelvollisuus poliisille, jos he ovat tehtävissään saaneet tietää esimerkiksi lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta.
Laki ja lain tunteminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Opettajien valmiudet ennaltaehkäisevään lastensuojeluun vaihtelevat sekä ikäpolvittain että henkilöhistorian mukaan, Helsingin yliopiston erityispedagogiikan professori Markku Jahnukainen arvioi. Tuore opettaja ei välttämättä ole vahvemmilla kuin vanhemmat kollegat.
— Lainsäädännölliset velvollisuudet saattavat nykykoulutuksessa jäädä pimentoon. Aiemmin luokanopettajien opintoihin kuului koululainsäädännön arvosana, nykyään enää ei.
Opettajankoulutuksessa voikin olla peiliin katsomisen paikka.
— Pyrimme tuomaan näitä seikkoja esiin erityisopettajankoulutuksessa, mutta sen käy läpi vain osa opiskelijoista, Jahnukainen sanoo.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2020.