Mitä hyötyä Platonista on, kun ajattelemme tämän päivän tansanialaista yhteiskuntaa, professori Sirkku Hellsten kysyy opiskelijoiltaan.
Olemme Dar es Salaamin yliopistolla hallinnon etiikan maisteriohjelman, Ethics of Governance and Public Servicen, luennolla, jonka aiheena on Platonin ihannevaltio. Opiskelijoista valtaosa on jo työelämässä, joukossa on muun muassa valtion virkamiehiä.
Hellstenin opetusmetodi on yksinkertainen: hän johdattaa kysymyksillään kuulijansa pohtimaan perustavia kysymyksiä. Onko Tansania maa, valtio vai kansa? Opiskelijat kertaavat myös historiaa ja 1960-luvun afrikkalaisen sosialismin aikakautena hallinneen Tansanian ensimmäisen presidentin Julius Nyereren ajamia, osittain myös Platonin teksteistä lähteneitä ideaaleja.
— Platonin mukaan sellaisten pitäisi olla vallassa, jotka haluavat muuttaa asioita parempaan koko yhteiskunnan näkökulmasta, ei sellaisten, jotka rakastavat vain valtaa sen itsensä vuoksi, Hellsten sanoo.
Platon on Hellstenin mukaan ajankohtainen tänäkin päivänä — ja erityisesti Afrikassa. Korruptio on yleinen ongelma.
— Moni aiemmista tansanialaisista opiskelijoistani pitää edelleen yhteyttä, enkä ainakaan ole kuullut, että kukaan olisi jäänyt kiinni korrup-tiosta, Hellsten toteaa.
Dar es Salaamin filosofian laitoksella työskentelee entisiä katolisia pappeja ja ainakin yksi nunna. Joukkoon mahtuu myös sosialisti-ateisti ja islamilaisen sivilisaation tutkija. Afrikassa uskonto on keskeinen osa elämää, Hellsten huomauttaa.
— Tutkija voi olla filosofinen ja uskonnollinen. Vaikka uskonnoissa kaikkea ei voi kyseenalaistaa, voi silti tehdä selkeitä erotteluja. Jos haluaa ymmärtää eri kulttuureja, joutuu jatkuvasti kyseenalaistamaan omaa argumentointiaan. Ja se on tervettä, Hellsten sanoo.
Laitoksella käytiin taannoin rankka keskustelu abortista.
— Jouduin miettimään, miten perustelen oman kantani sellaiselle, joka ei hyväksy aborttia lainkaan. On tärkeää, että keskustelukumppani haluaa kuulla ja ymmärtää perusteluni.
Maailmalle
Hyppäämme Hellstenin autoon ja lähdemme läheiseen ravintolaan jatkamaan haastattelua. Autossa soi Yö-yhtye.
— Aika pateettista, Hellsten myöntää.
— Jenni Vartiainen on tällä hetkellä paras. Täällä paikalliset tutut ovat kuunnelleet kyydissäni Jenniä ja kysyneet, että mistä hän laulaa, kuulostaa tosi hyvältä.
Suomi tuntuu auringonpaahteessa kaukaiselta, mutta on usein Hellstenin ajatuksissa.
— En haluaisi pudota Suomen kuvioista. Ajatuksena on muuttaa takaisin jossain vaiheessa.
Tutkija alkoi työskennellä ulkomailla väitöskirjansa jälkeen vuonna 1997. Tosin jo osa väitöstutkimuksestakin valmistui Saksassa. Sittemmin hän on työskennellyt niin Englannissa kuin Yhdysvalloissa.
— Yhdysvaltainen mieheni oli töissä kotimaansa ulkoministeriössä. Kun hänelle tarjottiin paikkaa Tansaniasta 1998, päätimme lähteä Afrikkaan. Olin aluksi Dar es Salaamin yliopistolla vierailevana tutkijana ja muutoin tein kehitysetiikan tutkimusta Suomen Akatemian tutkijatohtorina. Vuonna 2000 Tansanian yliopisto pyysi minua pystyttämään filosofian ja etiikan opetusohjelmaa.
Ihanteet
Sirkku Hellstenin opetuslapsia Birminghamin-pestin ajoilta vuosilta 2003–2005 on päätynyt muun muassa johtamaan Japanin Hokkaidon yliopiston soveltavan etiikan laitosta, Sambian poliisikoulua ja indonesialaista koulutuskeskusta.
Myös ulkoministeriön pesti hyvän hallinnon asiantuntijana liittyi Hellstenin tutkimuskohteisiin. Hänen väitöskirjansa keskittyi hyvinvointivaltion problematiikkaan, pro gradu puolestaan hyvinvoinnin käsitykseen sekä globaaleihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
— Globaalit oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat yhä relevantteja. Ideaaliarvoista liikutaan aika kaukana, tutkija toteaa.
— Kehitysyhteistyössä pidetään yllä ajatusta, että länsimainen kehityskäsitys voisi toimia kaikkialla. Partnerimaiden hallituksissa ihanteeseen ei välttämättä edes pyritä. Silti käyttäydymme niin kuin partneritkin olisivat sitoutuneet demokratian edistämiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Syntyy ristiriitatilanteita.
Kansainvälisessä kehitysyhteistyössä käytetään nykyään usein termiä kumppanuus, mutta Hellstenin mukaan se on vain semanttista terapiaa.
— Toinen antaa ja toinen ottaa.
Kehitysprojekteille pitäisi miettiä alun perinkin poistumisstrategia, sillä apu ei jatku ikuisesti, Hellsten painottaa.
Kiina ja Afrikka
Hellsten kirjoittaa paraikaa Afrikan nousevien talouksien ja Kiinan suhteesta sekä Afrikan hallinnon kriisistä.
— Kiinan sijoitukset kehittyviin maihin eivät ole avoimia eikä kukaan tiedä, millä ehdoilla he tänne sijoittavat. Toimintaan liittyy muun muassa korruptiota.
Länsimaat taas pitävät kiinni omasta ihmisoikeusdiplomatiastaan.
— Tosiasiassa järjestelmät voivat olla jotain ihan muuta, pseudodemokratiaa, jossa vain taloudellisten ja poliittisten eliittien intressit otetaan huomioon, Hellsten sanoo.
Kiinalaisia sijoituksia saadaan kehittyviin maihin ilman ihmisoikeusneuvotteluja tai ehtoja demokraattisen hallintojärjestelmän rakentamisesta.
— Euroopalla on nyt heräämisen paikka.
Hellsten tutkii myös länsimaista kehityksen ihannetta ja sen arvomaailmaa, poliittista ja taloudellista liberalismia.
— Kuuluuko kehitysapupakettiin aihe nimeltä ihmisoikeudet? Jos mallina on poliittinen liberalismi, niin kuuluu. Mutta nyt on yhdistetty kaksi hyvin erilaista arvomaailmaa, poliittinen ja taloudellinen liberalismi.
Talouskasvu Tansaniassa on noin seitsemän prosenttia, kuten monissa muissakin Afrikan maissa.
— Jos kehittyville maille tarjotaan ihmisoikeuksia, pitää pystyä perustelemaan, miksi ne ovat tärkeitä. Pitäisi kertoa, että silloin kansalaiset olisivat tyytyväisiä eikä tulisi vallankaappauksia.
Valoa?
Opettamisen ja tutkimuksen ohella Hellsten tekee myös käytännön tekoja paremman maailman eteen. Hän on esimerkiksi ottanut kummilapsen Planin kautta.
— Täällä Tansaniassa tuen taloudellisesti yhtä naisopiskelijaa ja sponsoroin yliopiston siivoojaa Floraa, Hellsten kertoo.
Flora tuli äidiksi hyvin nuorena, joten peruskoulu jäi häneltä kesken. Nyt Hellstenin tuella Flora suorittaa peruskoulun loppuun ja hankkii ajokortin, jotta voisi työllistää itseään myös autonkuljettajana.
Lisäksi Hellsten pitää yliopiston ulkopuolella ammattietiikan kursseja. Viimeisin oli Mtwarassa. Hellsten koulutti siellä journalisteja, jotka raportoivat luonnonvarojen käytöstä eteläisessä Tansaniassa.
Afrikka koettelee kirkasotsaista ihanteellisuutta.
— Usko oikeudenmukaisuuteen horjuu, kun näkee kurjuutta ja kärsimystä, samoin korruptiota ja huonoa hallintoa, Sirkku Hellsten myöntää.
Siitä huolimatta työtä tulee jatkaa, sitkeästi.
— On tärkeää pohtia oikeudenmukaisuuskäsitysten sopimista erilaisiin ympäristöihin. Muuten kansainväliset sopimukset jäävät byrokratian tasolle, eivätkä tuo muutosta parempaan.
Artikkeli on julkaistu dosentti-palstalla Yliopisto-lehden numerossa 2/2015.