Yhtenäiselle perusopetukselle on asetettu tavoitteeksi mahdollisimman tasa-arvoisen, ehyen ja turvallisen koulupolun luominen kaikille lapsille ja nuorille perusopetuksen sisällä. Johanna Lammin mukaan muutos haastaa peruskoulun opettajat hyödyntämään yhä voimakkaammin jaettua asiantuntijuutta ja moniammatillista yhteistyötä.
– Mitä suuremmaksi epävarmuus maailmassa kasvaa, sitä merkityksellisemmäksi peruskoulun opettajan rooli nousee: opettajan on tärkeää ymmärtää yhteiskunnallisten muutosten syitä ja osata selittää niitä oppilaille heidän ikätasolleen, persoonalleen ja taustalleen sopivalla tavalla, Johanna Lammi sanoo.
Kohtaaminen entistä tärkeämpää
Peruskoulun opettajat tarvitsevatkin paitsi vankkaa ammattitaitoa oppiaineiden opettamiseen ja vuorovaikutukseen myös laaja-alaista ymmärrystä maailmantilasta ja kohtaamisten merkityksestä niin oppimiselle kuin ihmisenä kasvamiselle.
Yhtenäisessä peruskoulussa opettajat kohtaavat oppilaita entisiä erillisiä ala-asteita ja yläasteita laajemmalla ikäskaalalla, lisäksi he kohtaavat päivittäin yhä moninaisemmista koulutustaustoista ja työkulttuureista tulleita kollegoita.
Luokanopettajat ovat edelleen pääsääntöisesti kasvatustieteen maistereita ja opettavat yhdelle oppilasryhmälle lähes kaikkia oppiaineita, kun taas aineenopettajien taustatiede on yleensä oppiaine, jota opetetaan vaihtuville oppilasryhmille. Toisilla opettajilla painottuvat luonnostaan enemmän kasvatustavoitteet, toisilla tiedonvälityksen missio, toisilla yhteistyö ja toisilla yksintekemisen perinne. Yhtenäisessä peruskoulussa nämä eri koulutustaustoista, työnkuvista ja ammatti-identiteetistä kumpuavat painotuserot törmäävät kouluarjen kohtaamisissa ja rakentavat opettajuutta uudella tavalla.
Yhtenäisen peruskoulun opettajuuden ydin onkin tiivistetysti sekä toisten että itsensä kohtaamisen kyvyssä ja halussa: miten opettajat kohtaavat koulutiensä alussa olevan tai murrosikäisen oppilaan, heidän vanhempansa, erilaisista tiedetaustoista tulevat opettajapersoonat, opetussuunnitelman vaihtuvat tavoitteet, kiireen, monenkirjavat odotukset ja arvot, entä itsensä?
Parhaimmillaan yhtenäinen peruskoulu vahvistaa opettajien halua ja kykyä asiantuntemuksen jakamiseen, jatkuvaan oppimiseen, vuorovaikutuksellisen toimintakulttuurin luomiseen ja kaikista oppilaista yhdessä huolta kantamiseen. Se mahdollistaa oppilaiden ehyen koulupolun ohella myös opettajille uudenlaisia urapolkuja.
Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi peruskoulun yhtenäisyyttä on tuettava paitsi rakenteellisin ratkaisuin (opettajien työehdot, opettajankoulutus, koulujen arkkitehtoniset ratkaisut, johtamisjärjestelyt jne.) myös antamalla opettajille sekä välineitä että aikaa päivittäisiin aitoihin kohtaamisiin ja opettajana kasvamiseen.
Kasvatustieteen maisteri Johanna Lammi väittelee Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 6.10. aiheesta Opettajuus yhtenäisen peruskoulun kontekstissa – etnografinen tapaustutkimus. Väitöstilaisuus järjestetään klo 12 osoitteessa Siltavuorenpenger 3A, seminaarihuone 302 (Athena-rakennus). Väitöstiivistelmä on luettavissa e-thesiksessä
Väittelijän yhteystiedot:
Johanna Lammi, puh. 050 539 0787, s-posti johanna.lammi@helsinki.fi
Johanna Lammi on valmistunut luokanopettajaksi Helsingin yliopistosta. Hän on työskennellyt pitkään yliopistossa opettajankoulutuksen amanuenssina ja koulutuspäällikkönä. Nykyisin hän toimii opiskelijaneuvonnan päällikkönä.