Kuinka montaa laitetta olet jo ehtinyt käyttää pelkästään tämän aamun aikana? Näin Helsingin yliopiston tuore teknologiakasvatuksen apulaisprofessori Kaiju Kangas tapaa herätellä ihmisiä miettimään omaa suhdettaan teknologiaan.
Mietitään siis: herätyskello puhelimessa, valonkatkaisin, kahvinkeitin, uusimpien uutisotsikoiden ja some-postauksien selaaminen puhelimella, silitysrauta, raitiovaunun lipunleimaaja. Teknologia on uinut osaksi arkielämäämme ilman että oikeastaan edes ajattelemme sitä. Tätä Kangas haluaa kysymyksellään havainnollistaa.
Teknologiakasvatuksen asiantuntijana Kaiju Kangas saa olla usein visioimassa tulevaisuudenkuvia mutta toisaalta myös palauttamassa ihmisiä maan pinnalle: teknologia on pääosin hyvin arkista eikä synny itsestään vaan meidän itsemme suunnittelemana.
Perinteisistä käsityöluokista voisi kuoritua maker-tiloja
Teknologiakasvatus ei ole oma oppiaineensa Suomen kouluissa, eikä Kaiju Kangas näe, että sen välttämättä pitäisi sellaiseksi tullakaan. Teknologiakasvatus on luonteeltaan monitieteistä, ja koulun maailmassa se linkittyy moniin oppiaineisiin käsitöistä luonnontieteisiin.
Se mistä Kangas sen sijaan haaveilee, on luovan tekemisen tila, jonka hän toivoisi tulevaisuudessa löytyvän jokaisen koulun sydämestä. Hän nostaa esimerkiksi Helsingin uuden Oodi-kirjaston, jossa on monipuoliseen tekemiseen kannustava tila. Siellä voi 3D-tulostaa, ommella, editoida videoita, työskennellä musiikkistudiossa, pelata tai vain hengailla yhdessä kavereiden kanssa.
Kangas puhuu maker-kulttuurista. Kokoonnutaan yhteen tekemään ja hyödynnetään kaikkien osallistujien osaamista. Ylitetään rajoja. Perinteinen ja moderni voivat kulkea rinnakkain. Maker-kulttuurin keskiössä ovat lasten omat ideat.
– Tekemisen kautta oppimisesta on puhuttu jo yli sata vuotta. Tässä ajassa uutta on uuden teknologian tuoma helppous. Digitaalisuus ja esimerkiksi 3D-printtaus luovat uusia mahdollisuuksia, ja kaiken voi jakaa verkon kautta, Kaiju Kangas sanoo.
Muualla maailmassa teknologiavärkkäys tapahtuu usein koulun ulkopuolella. Meillä sen sijaan on jo kouluissa työskentelyyn sopivat paikat: perinteiset käsityöluokat, jotka ovat tulleet tutuiksi monille sukupolville.
– Keskeistä on tekijyyden ajattelutavan omaksuminen. Mitä voit tehdä sillä, minkä tiedät. Opiskelijani esimerkiksi järjestävät lapsille työpajoja, joissa luodaan led-valojen avulla hohtavia pääsiäiskortteja tai kiiluvasilmäisiä dinosauruksia. Samalla opitaan sähköopin perusteita ja virtapiirin rakentamista.
Teknologiakasvatuksen täydennyskoulutusta opettajille
Nykytilanne kouluissa on teknologiakasvatuksen osalta vaihteleva. Innostunut opettaja voi sisällyttää opetukseen paljonkin aihepiirin sisältöjä. Opettajien osaamisessa ja kiinnostuksessa on suuria eroja. Nykyopiskelijat voivat Helsingin yliopistossa valita teknologiakasvatuksesta 60 opintopisteen valinnaisen opintokokonaisuuden.
Kaiju Kangas näkee, että teknologiakasvatuksen lisääminen kouluihin vaatisi koko koulun ja erityisesti johdon sitoutumista. Esimerkiksi monialaisten kokonaisuuksien toteuttaminen edellyttää opettajien yhteistä suunnitteluaikaa. Rahaakin tarvittaisiin, jotta opettajilla olisi mahdollisuus osallistua täydennyskoulutukseen.
Juuri opettajien täydennyskoulutuksen kehittäminen on asia, johon Kaiju Kangas haluaa uudessa tehtävässään ensi töikseen tarttua. Kankaan läheinen yhteistyökumppani on Aalto-yliopistossa teknologiakasvatuksen työelämäprofessorina työskentelevä Maria Clavert. Täydennyskoulutus on yksi tavoitteista, joiden saavuttamiseksi Kangas ja Clavert yhdistävät voimansa.
Siivousrobotti ja älykkäät urheiluvaatteet – oppilaiden projekteissa syntyy nerokkaita arjen keksintöjä
Kaiju Kangas tutkii Suomen Akatemian Growing mind -tutkimushankkeessa lasten toimintaa yhteisöllisissä keksintöprojekteissa.
Kangas ihastelee nykylasten idearikkautta. Tutkimusprojekteissa seuratut oppilasryhmät ovat kehitelleet hauskoja arjen keksintöjä kuten siivousrobotin ja älykkäät urheiluvaatteet, jotka syttyvät itsestään pimeällä.
Oppilasryhmä hyötyy monenlaisista ajattelijoista ja eri näkökulmista. Kaiju Kangas muistaa yhä tilanteen väitöskirjansa tekemisen ajoilta vuosien takaa. Hän oli tutkimukseensa liittyen seuraamassa oppilasryhmien maker-toimintaa. Oppilaiden ryhmätyöskentely näytti pääosin tasapuoliselta: kaikki keksivät ideoita ja kehittivät niitä yhdessä eteenpäin. Vasta myöhemmin Kankaalle selvisi, että osa ryhmissä työskennelleistä oppilaista oli erityistukea tarvitsevia oppilaita. Luovissa projekteissa kaikki pääsevät käyttämään omia vahvuuksiaan.
Teknologiakasvatus voi alkaa jo päiväkoti-iässä, ja tähän toimintaan Kaiju Kangas on päässyt perehtymään Turun yliopiston koordinoiman, opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman Innoplay-kehittämishankkeen myötä.
Kaiju Kangas tekee läheistä yhteistyötä koulujen teknologiakasvatuksen kirittäjän, Helsingin yliopiston koordinoiman Innokas-verkoston kanssa. Innokas on ollut alan tutkimushankkeissa mukana jo vuosia.
Tulevaisuuden Suomessa tarvitaan monipuolista teknologian osaamista
Kaiju Kankaan ja Maria Clavertin tehtävät on vastikään perustettu Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön sekä Jane ja Aatos Erkon säätiön tuella.
– On upeaa, että teknologiakasvatuksen kehittämiseen ohjataan lahjoituksia, Kaiju Kangas sanoo.
Keskusteluissa Teknologiateollisuuden kanssa Kaiju Kangas on huomannut, että monissa kohdissa teollisuuden edustajien ja teknologiakasvatuksen toimijoiden intressit kohtaavat. Samoilla linjoilla ollaan esimerkiksi siinä, että tulevaisuuden Suomessa tarvitaan monipuolista teknologian osaamista.
– Tavoitteena on laajentaa yleistä näkemystä siitä, kenelle ja millä aloilla teknologisella osaamisella on merkitystä. Kysymys kuuluu, miten saisimme vaikkapa globaaleista ongelmista kiinnostuneet nuoret huomaamaan, että näitä asioita on mahdollista ratkoa teknologian aloilla.
Esimerkkinä Kaiju Kangas nostaa ilmastonmuutoksen torjumisen eteen tehtävän työn. Teknologian alan koulutus antaa tällaisiin tehtäviin hyvät lähtökohdat.
– Teknologia tuo mukanaan myös aivan uudenlaisia haasteita. Tulevaisuudessa tarvitsemme osaajia ratkomaan esimerkiksi tekoälyyn liittyviä eettisiä kysymyksiä.
Kankaan mukaan esimerkiksi lukioaikana tehtävät tutustumiskäynnit teknologia-alan yrityksiin voisivat innostaa nuoria hakeutumaan näille aloille. Hänestä on huolestuttavaa, että tällä hetkellä lukioiden opetussuunnitelmissa teknologiakasvatusta ei ole juuri lainkaan. Lukio tähtää hyvin vahvasti ylioppilaskirjoituksiin, joka ohjaa opetettavia sisältöjä.
Me luomme teknologian
Teknologiakasvatus voi innostaa nuoria hakeutumaan teknisille aloille, mutta Kaiju Kangas näkee työnsä merkityksen laajemmin.
– Peruskoulussa hankitaan taitoja elämää varten. Jokainen hyötyy teknologiakasvatuksen nostattamasta maker-ajattelusta, siitä että voi olla itse tekijä ja suunnittelija.
Kangasta harmittaa julkisessa keskustelussa toistuva näkemys teknologiasta ylhäältä annettuna pahana.
– Teknologia on sellaista, millaiseksi me ihmiset sen luomme. Me voimme vaikuttaa siihen. Kannattaa pohtia, mitkä arvot ohjaavat sitä työtä. Pyrimmekö teknologian avulla vain tehokkuuteen vai haluammeko luoda inhimillistä maailmaa?