Miten opettaja voi edistää demokratiaa arkisessa koulutyössä? Entä mitkä ovat opettajan velvollisuudet sen varmistamisessa, että kaikkien oppilaiden ihmisoikeudet toteutuvat? Moni kasvatusalan ammattilainen ei tiedä tai tuntee neuvottomuutta vaikkapa silloin, kun koulussa pitäisi ottaa kantaa vihapuheeseen tai tunnistaa tilanne, jossa oppilaat ovat keskenään epätasa-arvoisessa asemassa.
Helsingin yliopiston pilottikurssilla testattiin keväällä 2019 demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen opintojen sisällyttämistä opettajankoulutukseen. Samalla tuotettiin materiaalivaranto kaikkien opettajien ja kasvatustyötä tekevien avuksi.
Demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus on vahvistunut kansallisissa opetussuunnitelmissa, mutta sen opetus opettajille on ollut epäyhtenäistä. Ihmisoikeuskeskuksen selvityksessä ja opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä 2014 havaittiin, että demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus on opettajankoulutuksessa yksittäisten toimijoiden aktiivisuuden varassa, oikeudellisesta perustasta irrallista, epäsystemaattista ja opettajankoulutuksen yhteiskunnallisen näkökulman vähäisyys on tuotu esiin.
Opettajaopiskelijat toivovat lisää tietoa
Pilotoitu erikoiskurssi Demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus opetus- ja kasvatustyössä oli suunniteltu kenelle tahansa opettajalle soveltuvaksi ja täysin verkkoperustaiseksi. Kurssille osallistui opiskelijoita eri taustoilla esimerkiksi varhaiskasvatuksesta, erityispedagogiikasta, luokanopettajakoulutuksesta, yleisestä ja aikuiskasvatustieteestä. Osalla oli jo pitkä kokemustausta opettajan työstä ja osa oli opintojensa alussa.
Opettajankoulutuksessa demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksessa on luontevaa käsitellä paitsi yhteiskunnan ajankohtaisia muutoksia, myös kasvatuksen ydinarvoja ja perustehtävää: mikä kouluissa oikeasti on tärkeää?
Kurssilla käsiteltiin ihmisarvon merkitystä koulun arjessa konkreettisten esimerkkien avulla: miten edistää yhdenvertaisuutta ja ottaa huomioon oppilaiden erilaiset taustat? Aiheina olivat esimerkiksi turvalliseen oppimisympäristöön liittyen opiskelijan nöyryytetyksi tai kiusatuksi joutuminen, inkluusio ja erityinen tuki. Harjoituksissa käsiteltiin sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kautta esimerkiksi vähemmistöjä ja vammaisten henkilöiden asemaa.
Jotta tulevien opettajien toiminta haastavissa tilanteissa perustuisi tietoon, kurssilla käytiin läpi myös kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Esimerkiksi viharikosten ja sananvapauden rajojen tarkastelu on ajankohtainen aihe.
Antti Teikko teki kurssin osana luokanopettajaopintojaan. Hän on työskennellyt lähes kymmenen vuotta opettajana ja lastenkodin ohjaajana.
– Kurssi on erinomainen päivitys ihmisoikeus- ja demokratiatilanteesta Suomessa ja maailmalla. Sain uutta lainopillista tietoa ja valmiuksia käsitellä näitä asioita sekä opettajana että lastenkodin ohjaajana.
Julieth Leinola-Eskola kävi erikoiskurssin juuri ennen valmistumista varhaiskasvatuksen opettajaksi. Otsikon perusteella Leinola-Eskola ei olisi valinnut kurssia, mutta verkkoperustaisuus helpotti kurssin tekemistä.
– Koin kurssin todella tärkeäksi, jollain tavalla koulutuksen puuttuvaksi palaseksi. Aihetta pitäisi käsitellä opettajankoulutuksessa, koska se liittyy kaikkiin opettajankoulutuksen kursseihin niin vahvasti. Kurssin aikana pohdin, miten moni tietää tarkalleen, mitä ihmisoikeudet, lapsen oikeudet ja demokratia tarkoittavat. Opettajina meillä pitää olla taidot ja tiedot kohdata tällaisia asioita, Leinola-Eskola sanoo.
Politiikan pelosta innostavaan opetukseen
Opettajat arastelevat usein ottaa kantaa politiikkaan oppitunneilla, kun kouluissa vallitsee eräänlainen neutraaliuden ideaali. Näin on siitä huolimatta, että opetussuunnitelmat kannustavat yhteiskunnallisten ja ihmisoikeuksiin liittyvien kysymysten käsittelyä koulussa.
Pilottikurssilaiset tunnistivat tilanteen ja toivat esiin haasteen neutraaliuden ja kantaa ottamisen välillä. Luokanopettajaopiskelija Laura Karlsson esimerkiksi kuvasi kurssityössä oivallustaan siitä, että usein on toimittava aktiivisesti, jottei edesauta passiivisesti epätasa-arvoisuuden kehittymistä. Hän pohtii myös, voiko mikään ohittaa tärkeydessä sitä, että Suomessa on tulevina vuosina aktiivinen, kriittinen, toimiva ja ihmisoikeuksia kunnioittava yhteiskunta.
Moni opiskelija kertoo saaneensa pilottikurssilla rohkeutta suunnitella yhteiskunnallisten tai ihmisoikeuksiin liittyvien aiheiden käsittelyä omassa koulussa tai ryhmässä.
Ihmisoikeuksien turvaaminen ei ole mielipidekysymys
Myöskään opettajan asema julkisen vallan käyttäjänä ei ole kaikille selvä. Opettajaksi opiskelijat eivät aina hahmota, että julkisen vallan velvoite perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta on kirjattu esimerkiksi Suomen perustuslakiin. Sitä ei voi sivuuttaa mielipidekysymyksenä.
Toisinaan koulussa esiin tulevia ongelmia joudutaan ratkomaan laillisuusvalvojien kanssa. Oikeusasiamiehen opetustoimea koskevat kantelut liittyvät esimerkiksi yhdenvertaiseen oikeuteen koulutukseen ja turvalliseen oppimisympäristöön, uskontoon ja katsomusaiheisiin. Esillä ovat esimerkiksi kiusaaminen, sisäilmaongelmat, erityisen tuen päätökset, saavutettavuus ja vammaisten lasten oikeudet.
Oikeusasiamies on nostanut vuosikertomuksessaan esiin yhtenä ihmisoikeusongelmana Suomessa perus- ja ihmisoikeusloukkausten ennaltaehkäisyyn liittyen ihmisoikeuskoulutuksen puutteen. Demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta tutkineet professorit Audrey Osler ja Hugh Starkey kiteyttävät teoksessaan Teachers and Human Rights Education (2010), ettei oikeus voi toteutua ilman tietoisuutta sen olemassa olosta. Jos oppilaiden oikeuksista tai velvollisuuksista ei tiedetä, niitä ei voida toteuttaa.
Kurssiin opettajaopiskelijat nostivat palautteissaan esiin konkreettisten esimerkkien tärkeyden. Ihmisoikeudet, demokratia, arvot ja dialogi kasvatuksessa -hankkeessa tuotetaankin tyypillisiin haasteisiin liittyvää oppimateriaalia pilotoinnin pohjalta.
Opiskelijoiden toive: demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus osaksi kaikkien opintoja
Opiskelijat toivoivat palautteissa, että ihmisoikeus- ja demokratiaopinnot olisivat opettajaopinnoissa kaikille yhteisiä. Opiskelijoiden mukaan kaikilla opettajilla pitäisi lähtökohtaisesti olla aiheesta samat tiedot. Tärkeiksi teemoiksi nostettiin tasa-arvo, yhdenvertaisuus, lain ymmärtäminen sekä demokratiaan ja osallistumiseen liittyvät moninaisuuden näkökulmat.
Opiskelijat toivat esiin myös sen, että ihmisoikeudet ja demokratia eivät ole itsestään selviä asioita. Kurssi antoi keinoja niiden esillä pitämiseen omassa työssä.
– Se, että on ymmärrystä ihmisoikeus- sekä demokratiakasvatuksesta, toimii työssä ohjenuorana ja vähentää epävarmuutta esimerkiksi epäkohtien esiintuomisessa tai niihin puuttumisessa, Julieth Leinola-Eskola sanoo.
– Hyvä kasvatus ja opetus perustuvat demokraattisille arvoille. Kurssilla tajusin, että ihmisoikeus- ja demokratiakasvatus kuuluu jokaiselle opettajalle kaikilla asteilla.
Pilotoidun erikoiskurssin käyttövaihtoehtoja parhaillaan kartoitetaan ja Helsingin yliopistolla se tulevaisuudessa pyritään toteuttamaan myös kontaktiopetuksena ja pitämään se osana opetustarjontaa.