Luokassa voi olla oppilaita, joilla on eri ihonväri, äidinkieli tai kulttuuritausta kuin valtaväestöllä. Erilaisuutta tulee kunnioittaa, mutta opettajalle tehtävä voi olla helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin ilman asiaankuuluvia työkaluja.
– Mikäli oppilaat toitottavat rasistisia mielipiteitä, on opettajan velvollisuus ohjata keskustelua niin, että mielipiteitä tarkastellaan kriittisesti, toteaa professori Heidi Safia Mirza Lontoon yliopiston Goldsmiths Collegesta.
Mirza tietää, että tämä on opettajille vaikeaa ja että rasististen mielipiteiden käsitteleminen koulussa on todellinen pedagoginen haaste.
– Yleensä rasistiset mielipiteet halutaan vaientaa niitä käsittelemättä, mutta se ei ratkaise mitään.
Mirza on yksi Ison-Britannian ensimmäisiä ei-valkoihoisia naisprofessoreita. Hän on erikoistunut koulutukselliseen epätasa-arvoon.
Euroopan siirtomaavallan perintö pitää meitä vankeinaan
Monella maahanmuuttajalla on erilainen etninen tausta, äidinkieli ja kulttuuri kuin mihin Suomessa on totuttu. Tämä voi olla ongelma opettajalle, jonka pitää opettaa rodullisuuteen, uskontoon tai kulttuuriin liittyviä asioita.
– Koko koulutusjärjestelmässämme esikoulusta yliopistoihin kulkee punaisena lankana ”toiseus. Syy tähän löytyy siirtomaavalta-ajasta, jolloin valkoiset eurooppalaiset valloittivat ja hallitsivat muita maita, Mirza päättelee.
– Kun opimme koulussa ”toisista”, on käytössä aina valkoisen miehen, siirtomaavalloittajan, näkökulma. Luulemme tutustuvamme toisiin kulttuureihin, mutta todellisuudessa suhtaudumme erilaisuuteen alentuvasti, selittää Mirza.
Maahanmuuttajat puuttuvat keskustelusta
Mirza oli puhujana koulutuksen sosiaalista oikeudenmukaisuutta käsittelevässä konferenssissa, jonka järjesti pohjoismainen huippuyksikkö JustEd (Justice Through Education in the Nordic Countries).
– Konferenssin aiheet sivusivat maahanmuuttoa ja pakolaisuutta, mutta kun katsoin saliin, jossa istui noin 150 osallistujaa, näin vain yhdet ei-valkoiset kasvot. Missä ovat he, joista puhumme? kysyy Mirza.
Mirzan mukaan Pohjoismaissa ei vielä osata hyödyntää maahanmuuttajien tietoja ja näkökulmia.
– Voidaksemme laajentaa käsitystämme siitä, keitä ovat "me" ja keitä ”ne muut”, meidän täytyy kertoa todellisten ihmisten tarinoita ilman eurooppalaista valtanäkökulmaa.
Mirzan mukaan tätä varten tulee käsitellä historiaa ja identiteettikysymyksiä. Hän huomauttaa, että Euroopan historiaa värittää satojen vuosien siirtomaavalta, sorto ja riisto, minkä eurooppalaiset mieluusti unohtavat.
– Nykyään valkoiset eurooppalaiset kysyvät maahanmuuttajilta "mitä te täällä teette?". Me olemme täällä, koska te olitte siirtomaaisäntiämme, kuvailee Mirza
Opettajat – osa ongelmaa, osa ratkaisua
Mirza on tutkimustyössään kohdannut monia opettajia, jotka ovat sanoneet, että he mielellään käsittelisivät rasismia ja muita vaikeita kysymyksiä, mikäli aika vain riittäisi.
– Kaikki kohtaamani opettajat ovat olleet erinomaisia. He haluavat työskennellä oikeudenmukaisuuden puolesta ja rasismia vastaan, mutta heidän arjessaan ei ole aikaa eikä tilaa sille, että he voisivat puhua rasismista ja kyseenalaistaa sen, kertoo Mirza.
Tästä seuraa se, että opettajat toisintavat rasistista järjestelmää.
– Opettajille pitää tarjota tukea ja työkaluja, joiden avulla he voivat käsitellä vaikeita kysymyksiä ja muuttaa asenteita.
Helsingin yliopiston opettajankoulutus on osa tätä tukea. Yliopistolla syksyllä aloittava uusi ruotsinkielinen luokanopettajakoulutus kiinnittää merkittävästi huomiota tulevien opettajien taitoihin ja keinoihin työskennellä monikulttuurisessa kouluympäristössä.
– Olemme tutkineet yhteiskunnan moninaisuutta, monikielisyyttä ja oikeudenmukaisuutta monien vuosien ajan. Kun uudet opettajat valmistuvat, heidän pitää voida käyttää tämän tutkimuksen tuloksia hyödykseen luokkatyöskentelyssä, kertoo professori Gunilla Holm, joka on yksi uuden koulutuksen liikkeellepanijoista.