Koulussa pyritään usein korjaamaan oppilaiden puutteita. Entä jos siirrettäisiinkin katse heidän vahvuuksiinsa?
Positiivisen psykologian mukaan jokaisella ihmisellä on omat ydinvahvuutensa, joiden käyttäminen on luontevaa ja tuo iloa, toteaa väitöskirjaa aiheesta tekevä erityisluokanopettaja Kaisa Vuorinen.
– Idea tuntui järkeenkäyvältä. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, mikä lapsissa on hyvää ja kunnossa.
Vuorinen tutkii, miten luonteenvahvuuksien opettaminen vaikuttaa lasten hyvinvointiin ja koulumenestykseen. Samalla käynnistyi yhteistyö lasten onnellisuutta tutkineen dosentti Lotta Uusitalo-Malmivaaran kanssa.
– Nykyään ei vasureitakaan enää pakoteta oikeakätisiksi, vaan ymmärretään, että he pärjäävät paremmin, kun saavat käyttää vahvempaa kättään. Sama pätee luonteenpiirteisiin, Uusitalo-Malmivaara vertaa.
Yli vastoinkäymisten
Viime keväänä Vuorinen piti neljälle luokalle kerran viikossa vahvuusopetusta. Aluksi lapset tekivät positiivisen psykologian gurun Martin Seligmanin VIA-testin, jonka kysymykset auttavat seulomaan kunkin ydinvahvuudet.
Vahvuustunneilla koulussa puhuttiin eri ominaisuuksien merkityksistä ja tehtiin harjoituksia. Vahvuuksia kannustettiin käyttämään sekä koulussa että kotona. Päätteeksi lasten itsetuntemusta testattiin kyselyillä.
Alustavien tulosten mukaan koeryhmän sinnikkyys ja kyky toipua vastoinkäymisistä parantuivat kontrolliryhmään verrattuna. Opettajat puolestaan kertoivat, että luokkien kulttuureissa näkyi selvä muutos. Empatia lisääntyi vahvuustuntien mittaan. Opetuskokeilu jatkuu nyt Espoossa.
Kannustuksen ja kiitoksen voimin
Opettajat pyrkivät tukemaan myös niitä oppilaiden piirteitä, jotka eivät ole niin vahvoja. Esimerkiksi aran lapsen rohkeutta voi kasvattaa kannustamalla.
– Jotta voi kehittyä, pitää olla uskoa siihen, että kannattaa harjoitella. Kun tietää omat vahvuutensa ja osaa käyttää niitä, saa energiaa kehittää myös heikkouksiaan, Kaisa Vuorinen sanoo.
Vuorisen oppilaat ovat askarrelleet silmälaseja, joiden sankoihin on kirjoitettu kunkin omat ydinvahvuudet.
– On tärkeää, ettei kiitos tule vain opettajan suusta, vaan lapset oppivat näkemään toistensa myönteisiä puolia, Uusitalo-Malmivaara toteaa.
Aiheesta kerrotaan lisää tänään ilmestyvässä Yliopisto-lehdessä 7/2015. Tulevaisuuden oppiminen -tiedeteemasta keskustellaan loka-marraskuussa Helsingin yliopiston Tiedekulman tilaisuuksissa.