Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori.
Helsingin yliopistossa on meneillään tutkimuksen arviointi, jonka tarkoituksena on tuottaa ulkopuolinen, riippumaton analyysi tutkimuksemme tasosta ja antaa eväitä kehittämiselle. Mutta miten tutkimusta voi johtaa organisaatiossa, jonka rahoitus tulee monesta lähteestä?
Opetus- ja kulttuuriministeriöltä tulevan perusrahoituksen lisäksi yliopistojen tutkimusta rahoittavat hakemusten perusteella esimerkiksi Suomen Akatemia ja erilaiset säätiöt. Säätiöiden raha kulkee normaalin kassavirran ohi suoraan apurahan saajalle, joka useimmiten on jatko-opiskelija.
Suomalaiset säätiöt tukevat yliopistoissa tehtävää tutkimusta oman arvionsa mukaan vuosittain noin 200 miljoonalla eurolla. Kun sitä vertaa vaikkapa Suomen Akatemian rahoitukseen, joka oli viime vuonna 444 miljoonaa euroa, summa on huomattava.
Kohti yhteisrahoitusta?
Alustatalousajattelu ei ole vierasta yliopistoille — yliopiston perusajatushan on aina ollut kohtaamispaikkojen luominen tutkija-opettajille ja heidän oppilailleen. Tarvittavat resurssit ovat vain nyt aivan muuta kuin ennen: mittalaitteita, tietovarantoja, teknistä ja hallinnollista tukea sekä ajanmukaisella teknologialla varustettuja tutkimus- ja oppimisympäristöjä hyvin toimivissa kiinteistöissä. Yliopiston tulee siksi kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti.
Yliopistojen ja säätiöiden olisi syytä pohtia yhteisrahoituksen mahdollisuuksia. Säätiöiden henkilökohtaiset apurahat hyödyttävät suurta joukkoa tutkijanalkuja ja tutkimusaiheita. Toisaalta apurahalla työskentelevät jatko-opiskelijat ovat työsuhteisia opiskelijoita huonommassa asemassa esimerkiksi sosiaali- ja eläke-etujen suhteen ja valmistuneiden tohtoreiden määrä korreloi työsuhteissa olevien jatko-opiskelijoiden määrään. Siksi yliopiston tavoitteena on nostaa työsuhteisten jatko-opiskelijoiden osuutta.
Tutkimusrahoituksen vaikuttavuus kasvaa, kun painopiste on isoissa kokonaisuuksissa kuten tutkimusprojekteissa, infrastruktuureissa tai professuureissa. Isommista kokonaisuuksista hyötyvät myös projekteihin palkattavat väitöskirjantekijät. Tutkimuksen arvioinnin tulokset auttavat meitä asettelemaan resurssiemme palasia oikeille paikoilleen.
Teksti on Yliopisto-lehden numeron Y/02/19 pääkirjoitus.