Maailmalla on aikaa vain kymmenisen vuotta. Viesti toistui lokakuussa 2018 otsikoissa ympäri maailmaa. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi uusimman raporttinsa, jonka mukaan tiedossa on ennennäkemätön ympäristökatastrofi, mikäli emme muuta elintapojamme hyvin nopeasti.
Kasvihuonekaasupäästöjen kuten hiilidioksidin kasvua tulisi IPCC:n mukaan pienentää 45 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Nollapäästöihin tulisi päästä vuonna 2050, jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin rajoitettua 1,5 asteeseen. Ympäristölle, eläimille ja ihmisille olisi tiedossa mittavia ja pysyviä tuhoja, vaikka tässä hyvin kunnianhimoisessa – ja epätodennäköisessä – tavoitteessa onnistuttaisiinkin.
– Raportti oli iso uutinen pari vuotta sitten, mutta me tutkijat olimme antaneet saman varoituksen jo lukuisia kertoja aiemmin, sanoo Timo Vesala, meteorologian akatemiaprofessori Helsingin ylipistosta.
Vesala uskoo, että ilmastonmuutoksen pahimmilta tuhoilta voidaan välttyä, mutta se edellyttää tieteen tukemista ja tieteentekijöiden kuuntelemista – myös silloin, kun heidän tarjoamansa vastaukset ovat epämukavia.
Hiilinielut hidastavat ilmastonmuutosta
Vesala johtaa Kumpulassa fysiikan laitoksella 15 hengen tutkimusryhmää, joka tutkii hiilen, kaasujen ja veden kiertoa ilmakehän ja eri ekosysteemien välillä. Tutkimuksen keskiössä ovat hiilinielut, jotka sitovat hiilidioksidia ja poistavat sitä samalla ilmakehästä. Hiilinieluja ovat esimerkiksi meret, metsät ja suot.
Muun muassa hiilinieluja tarvitaan lisää, jotta IPCC:n ehdottamiin tavoitteisiin päästään.
– Hiilinielut kuitenkin muuttuvat ilmastonmuutoksen seurauksena, jolloin ne tuottavat ilmastoon takaisinkytkentöjä eli ilmastonmuutokseen vaikuttavia seurauksia, jotka voivat olla joko ilmastoa lämmittäviä tai sitä viilentäviä. Näiden takaisinkytkentöjen tunteminen on ilmastonmuutoksen kannalta hyvin olennaista, Vesala sanoo.
Esimerkiksi meret ovat hiilinieluja, mutta toisaalta osassa merten pohjaa on varastoituneena paljon kasvihuonekaasu metaania, joka voi vapautua lämpötilan noustessa. Tällaiset yllättävät löydökset ja niiden tutkiminen voivat olla kriittisiä ihmishenkien, ja jopa koko planeetan, pelastamisen kannalta.
– Suurin osa siitä, mitä tiedämme ilmastonmuutoksesta, perustuu tieteelliseen tutkimukseen. Ilman tutkimustietoa emme tietäisi, missä menemme vikaan ja millaisia muutoksia eri päästövähennyskeinoissa on tehtävä, Vesala muistuttaa.
Ilmastotutkimuksesta suoria hyötyjä yrityksille ja kansalaisille
Aivan Vesalan työhuoneen vieressä sijaitsee ICOS:in (Integrated Carbon Observation System) päämaja, joka aloitti toimintansa Suomessa vuonna 2013. ICOS on verkosto, joka tuottaa tieteellistä dataa kasvihuonekaasujen esiintymisestä ilmakehässä sekä kasvihuonekaasujen vaihdosta ilmakehän, maan, ja merien välillä. Vesala toimii ICOS-Suomen johtajana.
Verkostoon kuuluu yli 140 tutkimusasemaa 12 Euroopan maassa. ICOS:n rooli on keskeinen kasvihuonekaasujen päästövähennysten todentamisen ja seurannan kannalta.
– ICOS:n päämajan saaminen Suomeen liittyy pitkälti siihen työhön, jota olen tutkimusryhmäni kanssa tehnyt jo yli 20 vuotta, Vesala kertoo ICOS:n taustoista.
Euroopan laajuinen ICOS-infrastruktuuri edistää laadukasta tutkimusta ja tehokasta tiedonkulkua, ja auttaa pitämään suomalaisen kasvihuonekaasututkimuksen maailman huipulla. Lisäksi se tarjoaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille kehittää esimerkiksi mittauslaitteita.
Tutkimuksen lisäksi Vesala tekee töitä ilmastotieteen kansantajuistamiseksi. Sitä tarvitaan, jotta isot ihmismassat saadaan ilmastonmuutosta hillitsevien toimenpiteiden puolelle.
– Olemme julkaisseet esimerkiksi Ilmastopaneelissa useita raportteja ja kannanottoja suomeksi ja englanniksi niin päättäjille kuin myös suurelle yleisölle. Vaikka julkaisut ovat yksinkertaistettuja, ne perustuvat aina tekemäämme tutkimukseen.
Viesti päättäjille: Perustutkimus on tärkeää
Vaikka Vesala on hyvin syvällä ilmastonmuutoksen tutkimuksessa, hän ei ole sanan tiukimmassa merkityksessä ilmastotutkija, koska ei työskentele ilmakehän fysikaalis-kemiallisten mallien kanssa. Hän tekee pitkälti perustutkimusta, jonka ensisijainen tavoite ei ole tuottaa käytännön sovellutuksia, kuten päästövähennysten teknisiä keinoja, vaikka työ sellaisiin usein johtaakin.
Perustutkimus on silti kaukana hyödyttömästä, päinvastoin: se on ilmastotutkimukselle kriittistä. Perustutkimukseen on kuitenkin yhä vaikeampi saada rahoitusta.
– Perustutkimusrahoitusta on ajettu Suomessa alas, ja tilalle on tullut rahoitusmekanismeja, jotka eivät ole perustutkimuksen näkökulmasta yhtä kattavia kuin aiemmat. Tämä vaarantaa tutkimuksemme tekemisen.
Lisäksi tutkijoiden työtä häiritsevät käytännöt, jotka juontavat yliopistorakenteita laajasti muuttaneeseen yliopistouudistukseen.
–Byrokratian määrä on kasvanut, mikä vie aikaa tutkimukselta ja opetukselta ja yhteiskunnalliselta vaikuttamiselta. Myös epävarmuus työsuhteista on lisääntynyt, Vesala sanoo.
Ilmastonmuutos on äärimmäisen politisoitunut ja polarisoitunut aihe kaikkialla maailmassa. Millaista on olla Suomessa tutkijana tällaisella alalla – kuuntelevatko poliitikot tutkijoita?
– Kyllä se usein tuntuu tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta. Sanotaan, että päätösten tulee perustua tutkimukseen, mutta silti meidät tutkijat usein sivuutetaan. Tutkijoita halutaan usein kuulla vain silloin, kun se palvelee omia tavoitteita.
Lue lisää tutkimuksista, jotka juuri nyt muuttavat maailmaa
Tutustu Helsingin yliopiston hallitusohjelmatavoitteisiin kaudelle 2019–2023
Teksti: Sebastian Koskinen