Kansainvälisen rahoituksen hankkiminen on avaintekijä kotimaisen tutkimuksen ja koulutuksen laadun parantamisessa sekä yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämisessä, toteaa Kola Vieraskynä-kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa.

Yliopistot tarvitsevat kansainvälistä rahoitusta

"Suomalaiset yliopistot tarvitsevat yhä enemmän kansainvälistä rahoitusta tutkimuksen ja opetuksen laadun kehittämiseen. Nyt niissä tehtävä koulutus ja tutkimus rahoitetaan valtaosin kotimaisin varoin.

Opetus- ja kulttuuriministeriön Visio 2030 -työssä tunnistetaan, että tulevaisuuden tarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan lisää osaajia sekä tasokasta korkeakoulutusta, tutkimusta ja innovaatiotoimintaa. Vision mukaan maamme korkeakoulukenttää pitää kehittää, jotta se olisi kansainvälisesti kilpailukykyisempi tutkimusrahoituksen hankinnassa ja rekrytoinneissa. Tavoitteena on, että kotimainen julkinen ja yksityinen panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan nostetaan vuoteen 2030 mennessä neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Kotimaisia resursseja ja rahoittajia on kuitenkin rajallisesti. Ne eivät yksin riitä tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden kehittämiseen ja yliopistojen pärjäämiseen globaalisti. Kotimaista rahoitusta ei myöskään kohdisteta tarpeeksi moniin kansainvälisesti merkittäviin tutkimusalueisiin.

Koko yhteiskunta hyötyy, kun suomalainen yliopisto saa hakemaansa lisärahoitusta. Jokainen yliopistoon sijoitettu euro tuottaa yhteiskuntaan viisinkertaisen summan, todetaan tuoreessa eurooppalaisten yliopistojen vaikuttavuusraportissa.

Kansainvälisen rahoituksen hankkiminen onkin avaintekijä kotimaisen tutkimuksen ja koulutuksen laadun parantamisessa sekä yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäämisessä.

Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) myöntämän rahoituksen rooli on ollut suuri yliopistojen saamassa kansainvälisessä tutkimusrahoituksessa. Helsingin yliopisto on saanut sitä kautta ERC-rahoituksen yli 60 hankkeelle. Yhteensä hankkeet ovat keränneet yli 100 miljoonaa euroa. Rahoitus on mahdollistanut huippututkimuksen laajalla rintamalla.

Eurooppalaisessa tutkimusrahoituksessa on tapahtumassa suuria muutoksia, joiden seurauksia voidaan vasta arvailla. Seuraava tutkimuksen puiteohjelma (FP9) on parhaillaan valmistelussa: Suomenkin pitää vaikuttaa sen sisältöön ja rahoitukseen. Britannian ero EU:sta vie unionista yhden merkittävimmistä tutkimusrahoittajista. Brexit heikentää EU:n kilpailukykyä ja vaikeuttaa tiedeyhteistyötä.

Tutkimusrahoituksen jatkuvuuden turvaamiseksi on tärkeää, että kaikki EU:n jäsenmaat painottavat tutkimuksen ja korkeakoulutuksen sekä niiden synnyttämien innovaatioiden rahoitusta. Suomen EU-puheenjohtajuuskausi osuu eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan vuoden 2019 loppupuoliskolle. Silloin meillä on hyvä tilaisuus nostaa esiin koulutuksen ja osaamisen merkitys unionin kilpailukyvylle. Samoin Suomen pitäisi puheenjohtajuuskaudellaan Arktisessa neuvostossa korostaa tutkimustiedon tärkeyttä.

Euroopan unioni on tehnyt paljon työtä levittääkseen huippuosaamista itäisen Keski-Euroopan maihin. Myös Euroopan johtavien yliopistojen järjestö Leru on tiivistänyt yhteistyötään Itä-Euroopan yliopistojen kanssa edistääkseen yhteisiä käytäntöjä ja parempaa tutkimus- ja koulutuspolitiikkaa Euroopassa. Itäisen Euroopan maat eivät kuitenkaan ole olleet innostuneita osallistumaan tutkimuksen rahoitukseen EU:ssa, sillä ne eivät ole menestyneet hauissa hyvin.

Eurooppalaisen tutkimusrahoituksen kentän muuttuessa yhteistyötä on haettava myös Euroopan ulkopuolelta ja kansainvälisiltä säätiöiltä. Helsingin yliopisto on tehnyt useita vuosia yhteistyötä Pekingin yliopiston kanssa ja päässyt siten mukaan kiinalaisiin tutkimushankkeisiin ja -rahoitukseen. Suomen hallitus tukee uuden verkoston kautta myös yliopistojen maailmanlaajuista tutkimus- ja koulutusyhteistyötä tehdäkseen suomalaista korkeakoulutusta tunnetuksi.

Kansainvälisen tutkimusrahoituksen hauissa ei ole tarjolla pikavoittoja. Rahoituksen hakeminen on pitkäjänteistä työtä, johon tarvitaan verkostoja ja osaamista.

Tieteenalojen välinen yhteistyö tutkimuksessa sekä läheisemmät välit tutkimusyhteisön, muun yhteiskunnan ja poliittisten päättäjien kanssa ovat välttämättömiä niin globaaleiden kuin paikallistenkin haasteiden ratkaisemisessa. Kansainvälisen rahoituksen hakeminen on tässä työssä keskeistä. Siksi se on kaikkien suomalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten tehtävä."

Teksti on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 19.03.2018.