Rehtori Jari Niemelän puhe Helsingin yliopiston vuosipäiväjuhlassa 26.3.2019

Rouva presidentti, herra kansleri, your excellencies, hyvät yliopistolaiset ja yliopiston ystävät

Me olemme täällä pyhässä paikassa. Voidaan sanoa, että tämä juhlasali ja sen pääaula eli vestibyyli ovat yliopiston arvokkaimmat tilat. Tämä Engelin suunnittelema yliopistorakennus valmistui vuonna 1832 ja tänne muuttivat silloin lähes kaikki yliopiston tieteet.

Tähän saliin liittyy paljon historiaa ja symboliikkaa, kuten tuo takananne oleva Albert Edelfeltin seinämaalaus Turun akatemian vihkiäiset. Tosin alkuperäinen maalaus tuhoutui Helsingin pommituksissa ja nykyinen maalaus on myöhempi kopio. Tämä kateederi, ovet ja Aleksanteri I:n rintakuva ovat säilyneet Turun Akatemiasta saakka.

Täällä on laulettu, soitettu ja puhuttu aikakausien suurista kysymyksistä. Juhlasali oli pitkään konserttikäytössä ja monet Sibeliuksen sinfoniat ovat saaneet täällä kantaesityksensä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Sibeliuksen Promotsionimarssin kantaesityksestä itsenäisen Suomen ensimmäisessä promootiossa vuonna 1919. Silloin kunniatohtoreiksi vihittiin Svinhufvud ja Mannerheim. Toisenlaistakin musiikkia on täällä kuultu. Kunniatohtorimme M. A. Numminen järkytti täällä yleisöä Vanhan valtauksen aattona vuonna 1968 esittämällä kappaleen ’Kaukana väijyy ystäviä’ Sähkökvartetin kanssa.

Lähes kaksisataa vuotta tämä sali on hengittänyt sivistystä. Voidaan jopa sanoa, että tämä juhlasali on itse sivistys sen kaikessa moninaisuudessa. Sivistystehtävä on aina ollut ja on edelleen yliopistojen olemassaolon ydin. Sivistys on tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta. Sivistys on yhtäältä opillista, mutta myös ihmisen sisäistä kehittyneisyyttä, kypsyyttä, kykyä kuunnella muita. Sivistynyt ihminen on herkkä myös sellaiselle, jota ei itse ymmärrä. Myös empatia, kyky rakentaa rauhaa ja yhteisymmärrystä on sivistystä. Kuten tämän vuosijuhlapäivän nimikkohenkilö J. V. Snellman sanoi, sivistys on koko elämän jatkuvaa itsensä kehittämistä ja kehittymistä.

Haluan korostaa, yliopiston tuottama sivistyksellinen pääoma on se voima, jolla rakennamme yhteiskunnan tulevaisuutta ja hyvinvointia.

Yliopistot voidaan nähdä myös eurooppalaisen arvoperustan, yksilönvapauden, demokratian, tasa-arvon ja sananvapauden tulenkantajina. Sivistystehtävä on tässä ajassa erityisen tärkeä, sillä kansalaisten sivistyksellinen pääoma turvaa vakaata yhteiskunnallista kehitystä. Sivistynyt Suomi työskentelee yhdessä taatakseen vakaan ja uudistumiskykyisen yhteiskunnan. Työtä tarvitaan, sillä yhteiskuntarauhan säilyminen ei ole itsestäänselvyys maailmassa, jossa poliittiset ääriliikkeet ovat saaneet megafonikseen sosiaalisen median.

Helsingin yliopiston tärkeään sivistystehtävään kuuluu suomen ja ruotsin kielten aseman turvaaminen tieteen ja ylimmän koulutuksen kielenä. Sivistynyt Suomi vie tulevaisuuteen kansallisia kieliä, samaan aikaan kun yliopistomme ovat vahvasti kansainvälisiä ja toimivat luonnollisesti myös englanniksi.

Sivistysyliopiston tulee olla autonominen. Vain autonominen yliopisto pystyy vahvistamaan tutkimustaan ja koulutustaan sivistyksen ja yhteiskunnan hyödyksi. Lainsäädännössä yliopistoille taataan itsehallinto ja tutkimuksen ja opetuksen vapaus. Autonomia korostaa yliopistojen riippumatonta asemaa yhteiskunnassa. Yliopistot päättävät hallintoonsa kuuluvista asioista, eivätkä ulkopuoliset tahot voi määrätä mitä yliopistossa tutkitaan tai opetetaan.

Yksilön vapaus – autonomia – on edellytys demokratialle, joka puolestaan on edellytys yhteiskunnan vakaudelle ja uudistumiselle. Näin sivistys, autonomia, demokratia ja yhteiskunnallinen uudistuminen ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Sivistynyt Suomi pitää huolta siitä, että yliopistot ovat tulevaisuudessakin autonomisia ja siten yhteiskunnallisen uudistumisen moottoreita.

Hyvät kuulijat

Yliopistojen tuottama sivistyksellinen pääoma on se voima, jolla rakennamme uudistuvaa yhteiskuntaa ja sen hyvinvointia. Siksi yliopistojen harjoittaman tutkimuksen ja opetuksen rahoittaminen on investointi tulevaisuuteen. Valitettavasti Suomessa – monista muista kehittyneistä maista poiketen – on taloudellinen panostus tutkimukseen supistunut merkittävästi viime vuosina. Tämä rapauttaa yliopistojen toimintamahdollisuuksia ja vaarantaa kykymme osallistua tulevaisuutemme rakentamiseen.

Voimavarojen supistuessa suomalaisten yliopistojen on yhä vaikeampi pysyä kansainvälisellä huipulla. Haluan korostaa, että tutkimus ja opetus tarvitsevat asianmukaiset voimavarat. Suomen tavoite nostaa tutkimuksen voimavarat neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta on kannatettava. Toteutuessaan tuo taso parantaa suomalaisten yliopistojen kilpailuasemaa ja kykyä tuottaa asiantuntemusta hyvinvoinnin rakentamiseksi. Panostus yliopistoihin on investointi tieteen ja Suomen tulevaisuuteen.

Suomen pääoma on osaaminen ja osaamista ei kasvateta ilman korkealaatuista tutkimusta ja opetusta. Kun julkinen rahoitus on supistunut, yliopistojen oman varainhankinnan merkitys kasvaa. On myönteistä, että monet toimijat – kuten säätiöt, yritykset ja yksityishenkilöt – ovat kiinnostuneita rahoittamaan tutkimusta ja opetusta. Valtion on kuitenkin taattava vakaa perusrahoitus yliopistojen pitkäjänteistä kehittämistä varten.

Eduskuntavaaleihin on alle kolme viikkoa. Viestimme tuleville päättäjille on hyvin selkeä: tieteen voimavarat on saatava kuntoon. Vuodesta 2010 Helsingin yliopiston rahoitus on pudonnut lähes 30 prosenttia suhteessa tasoon, jolla rahoitus nyt olisi ilman leikkauksia eli yliopistoindeksin jäädytyksiä ja apteekkikompensaation poistoa. Silti meidän edellytetään pitävän kiinni korkeasta tieteellisestä tasosta ja tuottamaan saman verran tutkintoja kuin aiemmin. Opiskelijamäärätkään eivät ole vähentyneet. Väestöennusteen mukaan 21-vuotiaiden ikäluokka pienenee alle nykyisen vasta vuonna 2036, kun maahanmuuton vaikutus huomioidaan. Pääkaupunkiseudun vetovoiman takia nuoret eivät luultavasti vähene Helsingin seudulla tämänkään jälkeen.

Nyt on asetettu tavoitteeksi, että korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten osuus nostetaan nykyisestä neljästäkymmenestä prosentista viiteenkymmeneen prosenttiin. Tämä yhtälö ei toteudu pienentyvillä voimavaroilla. Kun koulutustasoa tai tutkimuksen laatua ei haluta laskea, julkista perusrahoitusta tulee kasvattaa. Vain siten pystymme saavuttamaan koulutustavoitteen, kilpailemaan kansainvälisesti ja tuottamaan hyvinvointia Suomelle. Korostan, että koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen tulee nostaa seuraavan hallituksen strategiseksi painopisteeksi.

Arvoisa yleisö,

Tutkimuksen ja opetuksen avulla yliopistolaiset vaikuttavat yhteiskunnan kehitykseen ja uudistumiseen. Otan muutaman esimerkin kampuksiltamme. Tutkimukseen pohjaava opettajankoulutus on yksi suomalaisen koulun peruspilareita. Lääketieteellinen tutkimuksemme kehittää menettelytapoja arjen terveydenhuoltoon. Ilmastotutkijamme tuottavat tietoa ilmastomuutoksen taltuttamiseksi. Luonnonsuojelun ja ilmastonmuutoksen kytkevä tutkimus paljastaa miten luontomme muuttuu ilmaston lämmetessä. Tekoäly voi ratkaista monia ongelmia, mutta myös aiheuttaa uudenlaisia haasteita, jota varten tarvitaan pitkäjänteistä tutkimusta ja kansalaisten koulutusta.

Nämä muutamat esimerkit osoittavat, että Helsingin yliopisto elää vahvasti tässä ajassa ja haluaa vaikuttaa tulevaisuuteen suunnannäyttäjänä. Siksi haluamme olla edelläkävijöitä esimerkiksi kestävän kehityksen ja vastuullisuuden kysymyksissä. Näen, että asiantuntijaorganisaationa meillä on velvollisuus tehdä osuutemme vastuullisen tulevaisuuden hyväksi. Saan opiskelijoiltamme ja henkilökunnaltamme kysymyksiä siitä mitä yliopisto tekee kestävän kehityksen ja vastuullisuuden eteen. Vastaukseni on, että kestävän kehityksen edistäminen on oleellinen osa yliopistomme toimintaa. Viime vuoden alussa aloitti toimintansa kestävyystieteen instituuttiimme ja syksyllä perustimme työryhmän, jonka tehtävänä on yliopiston toiminnan vastuullisuuden edistäminen. Vastuullisuustyö laajenee koko suomalaiselle yliopistokentälle, sillä Helsingin yliopiston esityksestä Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ottaa koordinoidakseen yliopistojen kestävyystyötä.

Tämä on osoitus yliopiston merkityksestä yhteiskuntamme tulevaisuudelle. Itse asiassa Suomen tulevaisuus on yliopistoissa. Toivon, että kukin teistä on mukana yliopiston kehittämisessä yhteisön jäsenenä, alumnina tai tukijana. Tukenne voi olla henkistä tai rahallista – tai mielellään molempia. Muistutan vielä, että panostus yliopistoihin on investointi tieteen ja Suomen sekä ihmiskunnan tulevaisuuteen.

Tämä juhlasali symboloi suomalaisen ajattelun ja tieteen identiteettiä. Tälle identiteetille rakentuu Suomen tulevaisuus. Tässä ajassa Suomi tarvitsee viisautta, sivistystä ja vahvoja yliopistoja. Sellainen Helsingin yliopisto on nyt ja tulevaisuudessa.

Tältä pyhältä paikalta toivotan kaikille hyvää vuosijuhlapäivää!