Timo Pankakoski sai väitöskirjapalkinnon tutkimuksestaan, jossa hän ruotii maailmansotien välisen Saksan politiikkakäsityksiä.

Saksalainen politiikan teoreetikko ja juristi, vuonna 1888 syntynyt Carl Schmitt kirjoittaa omintakeisesti: aforistiset kiteytykset, lavea historiapohdinta ja seikkaperäiset juridis-teologiset huomiot limittyvät saumatta.

Näin kuvailee väitöstutkimuksensa kohdetta väitöskirjapalkinnon yliopiston vuosijuhlissa 26.3. pokannut Timo Pankakoski.

– Aihe vei mennessään.

Alkujaan Pankakoski päätyi Schmittin ääreen selvitellessään maailmansotien välisen ajan Saksan historiaa, tarkemmin sanottuna konfliktin ideaa Weimarin tasavallassa. Pankakosken palkittu väitöstyö kuuluu politiikan teorian ja aatehistorian alaan ja perkaa konfliktin käsitettä paitsi Schmittin myös tämän oppilaan Reinhart Koselleckin ajattelussa.

Ystävä vai vihollinen?

Schmitt piti ystävän ja vihollisen välistä erottelua poliitiikan ytimenä.

– Hän esitti, että kaikki erityisen poliittiset vastakkainasettelut ovat palautettavissa tähän erotteluun. Sen taustalla on aina fyysisen vastakkainasettelun ja jopa sodan mahdollisuus.

– Tämä on tietysti aika iskevää ja raflaavaa.

Pankakoski itse suhtautuu kriittisesti ajatukseen, että politiikalla olisi jokin ylihistoriallinen, pysyvä olemus. Kun Schmitt kirjoitti konfliktista, taustalla vaikutti sekä kansainvälisen tilanteen epävakaus että Weimarin tasavallan taloudellinen ja poliittinen epävarmuus.

Sodan uhka kaikkialla

Carl Schmitt nousi kunniaan kolmannen valtakunnan aikana, mutta riitaantui sitten kansallissosialistien kanssa. Uutta, kansainvälistä kiinnostusta hänen työnsä alkoi herättää postuumisti kylmän sodan lopulla, lähinnä vasemmistopiireissä.

Pankakoski luonnehtii tutkimuskohdettaan radikaaliksi konservatiiviksi.

– Arkkikonservatiivin tapaan hän pelkäsi vallankumousta ja sodan uhkaa. Jopa demokratiaan väistämättä kuuluvan epävarmuuden hän käsitteellisti piileväksi sisällissodaksi.

Schmitt puhui poikkeustilasta ja sen muuttumisesta pysyväksi tilaksi, sodan ja rauhan välitilasta sekä politiikan ja teologian yhteenkietoutumisesta, Pankakoski luettelee.

– Monet tarkkailijat kokevat, että nämä pohdinnat resonoivat nykytilanteen kanssa.

Pankakoski työskentelee toukokuuhun asti vierailevana tutkijana Lontoossa Queen Maryn yliopiston poliittisen ajattelun historian keskuksessa.

Lue lisää aiheesta: Korkeakoulu- & tiedepolitiikka