Perusopetuksen yhteisöllisyyttä korostavat arvot törmäävät elinkeinoelämän uusliberalistisiin arvoihin

Arvot, joiden perusteella teemme valintoja, ohjaavat käyttäytymistämme kaikkialla. Arvoilla on siten merkittävä asema yhteiskuntien ja kulttuurien muotoutumisessa esimerkiksi lakien, normien ja yhteiskunnallisten tavoitteiden määrittymisessä. Myös siinä, millaisia eettisiä, ideologisia tai teoreettisia näkemyksiä yhteiskunnassa painotetaan, on arvoilla suuri merkitys, toteaa 9.10. Helsingin yliopistossa väittelevä Ilari Kärki.

Tavoitteiden ja toiminnan taustalla vaikuttavat arvot eivät Kärjen mukaan aina ole selvillä ja tiedostettuja. – Nämä taustalla vaikuttavat arvot pitäisi kuitenkin tiedostaa erityisesti silloin, kun tehdään yhteiskunnan kehittämistä koskevia ratkaisuja, hän toteaa. 

Kärki selvittää väitöksessään perusopetuksen, koulutuspolitiikan ja yhteiskunnan arvoja kuluneen kahden vuosikymmenen ajalta (v. 1994–2012). Tutkimusaineisto on laaja: se sisältää Euroopan unionin, Suomen eri hallitusten hallitusohjelmien, vaikutusvaltaisimpien koulutuspolitiikkaan vaikuttamaan pyrkivien etujärjestöjen (EK ja sen edeltäjä TT, SAK, STTK, Suomen kuntaliitto ja OAJ) ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkohallituksen koulutuspoliittiset tavoiteohjelmat ja lausunnot sekä keskeisimmät perusopetusta velvoittavat ja ohjaavat koulutuspoliittiset asiakirjat.

Tutkimuksessa asiakirjojen, tavoiteohjelmien ja lausuntojen perusopetusta koskevien kasvatus- ja opetustavoitteiden arvoja verrataan keskenään sekä tarkastellaan koulutuspolitiikassa tapahtuneita arvojen muutoksia. Lisäksi Kärki vertaa näitä arvoja Suomen kansalaisten arvoihin, suomalaisen yhteiskunnan ja koulutuspolitiikan eri kehitysvaiheiden arvoihin ja joihinkin keskeisiin, yhteiskuntaamme määrittäviin ja kehitystä ohjaaviin ideologisiin arvoihin.

Asiantuntijoiden mielestä suomalaista koulutuspolitiikkaa ja sen arvoja on etenkin edellisen vuosituhannen lopulla leimannut yksilökeskeisyyttä, tehokkuutta, kilpailua ja kilpailukykyä korostava ja markkinaohjautuvuuteen pyrkivä uusliberalismi taloudellisine arvoineen. Tämä on ollut seurausta yhteiskunnan individualisoitumisesta.

Kärjen tutkimustulosten perusteella uusliberalismi ei kuitenkaan ole saanut niin vahvaa jalansijaa suomalaisessa koulutuspolitiikassa kuin on oletettu. Jos tarkastelu kohdistetaan ainoastaan valtakunnallisiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin 1994 ja 2004, painottuvat perusopetusta velvoittavassa ja ohjaavassa koulutuspolitiikassa uusliberalismille tyypilliset arvot. Myöhemmin perusteisiin tehdyt lisäykset kuitenkin vahvistavat yhteisökeskeisiä arvoja niin että perusteet muuttuvat näitä painottaviksi.

Samankaltainen arvojen muutos, jossa yhteisökeskeisiä arvoja edustavien tavoitteiden suhteellinen osuus on kasvanut, on nähtävissä myös tutkimusaikavälin hallitusohjelmissa, Kiviniemen hallitusta lukuun ottamatta.

– Suomen virallisessa koulutuspolitiikassa voidaan siis nähdä eräänlainen arvojen muutos kohti selkeämpää yhteisöllisten arvojen painottumista, Kärki sanoo.

Uusliberalismille tyypillisiä arvoja koulutuspoliittisissa tavoitteissaan painottavat työnantaja- ja palkansaajakeskusjärjestöt – selkeimmin ja yhdenmukaisimmin Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja sen edeltäjä Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto TT – sekä Euroopan unioni. Näille vastakkaisia arvoja painottaa huomattavasti suurempi osa tutkituista koulutuspoliittisista asiakirjoista, tavoiteohjelmista ja lausunnoista, selkeimmin ja yhdenmukaisimmin kirkkohallitus.

Kokonaisuudessaan myös Opetusalan Ammattijärjestö OAJ sekä Suomen Kuntaliitto painottavat koulutuspoliittisissa tavoitteissaan enemmän yhteisö- kuin yksilökeskeisiä arvoja.

Kasvatustieteen maisteri Ilari Kärki väittelee 9.10. klo 12 käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Uusliberalismia vai ei?: Suomalaista perusopetusta koskevien koulutuspoliittisten kasvatus- ja opetustavoitteiden arvot vuosina 1994–2012 Shalom Schwartzin arvoteorian valossa. Väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa (Fabianinkatu 33). Väitöstiivistelmä on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-51-1130-2

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää aiheesta: Korkeakoulu- & tiedepolitiikka