Parempia magneettikuvia työpaikan turvin

Helsingin yliopiston tiedesäätiö vaihtoi rahoitusmallinsa apurahoista nimikkopaikkoihin. Yksi rahoituksen saaneista on magneettikuvauksen varjoaineita tutkiva Maiju Soikkeli.

– Kyllähän tämä tuntuu hyvältä, tohtorikoulutettava Maiju Soikkeli kuvailee valintaansa Helsingin yliopiston tiedesäätiön nimikkopaikkatutkijaksi.

– Paikan myötä saan työsuhteen neljäksi vuodeksi, eli lähtökohtaisesti väitökseen asti, Soikkeli kuvaa.

Soikkelin käytännön arkeen valinnalla ei vaikutusta. Hän on työskennellyt jo kolme vuotta yhdessä tutkija Sami Heikkisen kanssa orgaanisen kemian laboratoriossa kehittämässä parempia varjoaineita magneettikuvaukseen.

Varjoaineet ovat magneettikuvassa näkyviä, mutta potilaalle vaarattomia aineita. Ihanteellisesti ne osaisivat etsiytyä elimistössä oikeaan paikkaan, kuten vaikka syöpäkasvaimeen. Näin aineet auttaisivat lääkäreitä diagnoosien teossa.

Soikkeli teki Heikkisen projektissa gradunsa ja valmistui viime vuoden lopulla. Jatkaminen hankkeessa väitöskirjaan asti oli selviö.

– Tutkimus on niin kiinnostavaa, että en millään halunnut jättää sitä kesken, Soikkeli kertoo.

Ongelmana oli kuitenkin rahoitus. Viimeisen vuoden ajan Soikkeli on tehnyt työtä projektin rahoituksella, mutta se ei olisi riittänyt loputtomiin. Viime syksynä hän näki sähköpostilistalla ilmoituksen nimikkopaikkojen hausta ja päätti panostaa hakemukseen.

– Tiesin, että paikat olivat todella kilpailtuja, joten tein hakemuksen huolella. En kyllä missään vaiheessa uskonut, että valinta olisi todella osunut omalle kohdalle, Soikkeli kuvaa.

Nimikkopaikka tuo työsuhteen

Kaikkiaan hakijoita nimikkopaikoille oli 448. Paikan sai 13 hakijaa. Haussa painotettiin tieteenaloja hakijoiden määrän mukaan. Paikat ovat lähtökohtaisesti nelivuotisia.

Esitykset nimikkopaikkojen saajista tekivät yliopiston tänä vuonna aloittaneet uudet tutkijakoulut. Päätöksen saajista teki tiedesäätiön hallitus.

Ensi vuonna hakuun tulee vielä 8 tai 9 paikkaa. Kerrallaan nimikkopaikoilla voi olla aina 22–23 nuorta tutkijaa, joille kaikille taataan työsuhde Helsingin yliopistossa. Käytännössä nimikkopaikkatutkijan asema vastaa lähes yksi yhteen yliopiston noin kolmen sadan muun tutkijakoulupaikoille valitun tohtorikoulutettavan tilannetta. Ainoina eroina ovat rahoittajan ilmaisevan nimikkeen käyttö, vaatimus raportoida säätiölle kerran vuodessa väitöstutkimuksen edistymisestä ja valmius tulla pyydettäessä puhumaan tutkimusaiheesta säätiön tilaisuuksiin.

Aiemmin tiedesäätiö on tukenut väitöskirjantekijöitä apurahoin. Työsuhteisiin perustuva nimikkopaikkamalli vastaa kuitenkin paremmin kokopäiväisesti tutkimusta tekevien tohtorikoulutettavien tarvetta, toteaa tiedesäätiön hallituksen puheenjohtaja, Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola.

– Yliopiston lähtökohtana on, että tutkijanuraan liittyvä työ on hyvä tehdä työsuhteessa, Kola kertoo.

– Näin tutkijan asema on turvattu esimerkiksi vanhempainvapaiden kohdalla.

Vaikka perheen perustaminen ei ole 26-vuotiaan Soikkelin mukaan vielä ajankohtaista, pitää hänkin työsuhdetta apurahaa parempana.

– Laboratoriotyössä tarvitaan muun muassa kalliita vakuutuksia, jotka saan työsuhteisena yliopiston kautta. Apurahatutkijat joutuvat maksamaan vakuutuksensa itse, Soikkeli kertoo.

– On myös hyvä olla työterveyshuollon piirissä.

Sinänsä kemian laitoksella ei erotella tutkijoita apurahan tai työsuhteen mukaan. Kaikki kutsutaan pikkujouluihin eikä rahoitusmuodoista tehdä numeroa.

Tiedesäätiö näyttää esimerkkiä

Nimikkopaikkamallin nurja puoli on, että työsuhteet ovat apurahoja kalliimpia. Niinpä säätiön rahaa riittää harvemmille. Aiemmin Tiedesäätiö tuki noin 35:tä väitöskirjan tekijää vuosittain, mutta nyt tuettavia oli tusinan verran vähemmän.

Kysymys siitä, kumpi järjestely olisi parempi, saa Soikkelin mietteliääksi.

– Olen tietenkin todella tyytyväinen nimikkopaikkaan, mutta ymmärrän, että asia voisi tuntua toiselta, jos valinta ei olisi osunut kohdalle, hän pohtii.

– Itse olisin kyllä jatkanut tutkimusta vaikka apurahalla.

Kola on sen sijaan vakuuttunut työsuhteiden paremmuudesta apurahoihin nähden.

– Kyllä väitöskirjan tekijöille täytyy antaa työrauha ja kunnolliset työehdot, hän huomauttaa. Keskustelu apurahoista väitöskirjan tekijöiden tukimuotona on ollut runsaasti esillä säätiöiden ja yliopiston välisissä keskusteluissa. Suurin osa säätiöistä ei ole innostunut luopumaan verovapaista apurahoista väitöskirjatyön rahoitusmallina.

Kola myöntääkin, että tiedesäätiön nimikkopaikkamallista pyritään tekemään positiivista esimerkkiä siitä, miten säätiöt voisivat tulevaisuudessa rahoittaa väitöskirjatyötä.

Mutta jos kaikki säätiöt vaihtaisivat menettelyä, tarkoittaisi se selvää laskua rahoitettujen väitöskirjantekijöiden määrässä. Eikö tämä uhkaisi laskea valmistuvien tohtorien määrää?

– Alkuun voikin alentaa, Kola vastaa.

– Mutta kun systeemi vakiintuisi, ei enää. Joskus on rohjettava tehdä isojakin uudistuksia. Kunnollinen, pitkäaikainen rahoitus antaa jatko-opiskelijoille aikaa keskittyä työhönsä.

Kola uskoo tämän näkyvän myös väitöskirjoihin käytetyn keskimääräisen ajan lyhenemisenä lähemmäs neljän vuoden tavoitetta sekä keskeyttämisten vähenemisenä.

Myös Soikkeli aikoo olla mukana kaunistamassa tilastoja. Tavoite on pysyä neljän vuoden aikataulussa.

Ainakin alussa vauhtia tuntuu riittävän.

– Ensimmäinen artikkeli on jo melkein valmis, Soikkeli kertoo tyytyväisenä.

Lue myös tiedesäätiön tohtoriohjelmapaikoille valittujen tohtorikoulutettavien esittelyt julkaisusta Helsingin yliopiston rahastot ja lahjoittajat 2013–2014 (s. 58-63).

FAKTA: NIMIKOIDUT TOHTORIOHJELMAPAIKAT

  • Keväästä 2014 lähtien HY:n tiedesäätiö tukee väitöskirjantekijöitä nimikkopaikoilla. Nimikkopaikat ovat lähtökohtaisesti nelivuotisia ja tarjoavat saajalleen työsuhteen Helsingin yliopistoon.
  • Työsuhteisina tohtorikoulutettavat ovat oikeutettuja työterveyshuoltoon ja sosiaaliturvaan muiden työntekijöiden tapaan.
  • Säätiön nimikkopaikoilla voi olla 22–23 tohtorikoulutettavaa kerrallaan. Keväällä 2014 valittiin ensimmäiset 13.
  • Nimikkopaikkatutkijoiden valinnan tekee säätiön hallitus yliopiston tutkijakoulujen esitysten perusteella.
  • Yhden nimikkopaikan rahoitus maksaa säätiölle noin 40 000 euroa vuodessa.
  • Helsingin yliopisto tarjoaa nimikkopaikkamallia myös muiden säätiöiden käyttöön yhdeksi tohtorikoulutettavien rahoitusinstrumentiksi.
  • Helsingin yliopistossa työskentelee työsuhteisina yhteensä noin 1550 tohtorikoulutettavaa.

Lisätietoja nimikoitujen tohtoriohjelmapaikkojen mallista:
Mikko Kotola
02941 22799
hy-tiedesaatio@helsinki.fi

Teksti: Juha Merimaa
Valokuva: Veikko Somerpuro

Julkaistu 23.4.2014

Lue lisää aiheesta: Korkeakoulu- & tiedepolitiikka