Opettajankoulutusta on kehitettävä pitkäjänteisesti - ei vain hankkeilla

Suomalaisnuorten hyvät oppimistulokset ja opettajankoulutuksen korkea tiedestatus ovat jo pitkään ruokkineet kansainvälistä kiinnostusta suomalaista opettajankoulutusta kohtaan. Tulevaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, miten ja mihin suuntaan suomalaista opettajankoulutusta parhaillaan kehitetään.

Kasvatustieteiden maisteri Petteri Hansen on tutkinut väitöksessään opettajankoulutuksen kehittämishankkeita poliittisen ohjauksen näkökulmasta. Itsekin opettajankoulutuksen kehittämishankkeisiin osallistunut Hansen on valinnut tutkimuskohteekseen kaksi vuosituhannen alussa toteutettua ja hallitusohjelmiin perustunutta opettajankoulutuksen kehittämishanketta.

– Monet aiemmat tutkimukset osoittavat, että suomalaisessa valtionhallinnon ohjausajattelussa on 30 vuoden aikana tapahtunut periaatteellinen käänne, Hansen toteaa.

Vielä 1980-luvulla vallinnut pitkäjänteinen komiteavalmistelu on vähitellen korvautunut toimijoiden oma-aloitteisuutta, nopeaa reaktiokykyä ja tuloksellisuuden arvioitavuutta korostavalla hanketyöllä.

– Hankeohjaus on omaksuttu myös osaksi nykyistä hallitusohjelmatyötä ja erilaisiin kärkihankkeisiin kohdistuu politiikasta usein suuria odotuksia, Hansen sanoo.

Opettajankoulutus osana koulutusjärjestelmää ei uuden tutkimustiedon mukaan poikkea muista hallinnonaloista vaan hallitusohjelmiin perustuvien hankkeiden kautta opettajankoulutuksessa on pyritty edistämään varsin erilaisia teemoja.

Hankkeet vakauttavat koulutukseen kohdistuvia odotuksia

Julkilausuttujen tavoitteiden rinnalla opettajankoulutuksen kehittämishankkeilla on Hansenin tutkimuksen mukaan monia tehtäviä. Yhtäältä ne ovat olleet valtiolle keino reagoida ylikansallisen ja kansallisen politiikan koulutuspolitiikalle asettamiin suosituksiin ja ohjelmiin. Toisaalta ne ovat olleet paikallisille organisaatioille keino hankkia lisäresursseja omien toimintojensa kehittämiseen. Lisäksi hankeohjaus on mahdollistanut opettajankoulutuksen sisältä asettuvien tutkimuksellisten ja opetuksellisten näkökohtien huomioimisen hankkeiden toteuttamisen lähtökohtana. Väitöstutkimuksen mukaan hankkeilla onkin ollut keskeinen tehtävä opettajankoulutukseen kohdistuvien moninaisten koulutuksellisten odotusten vakauttajana.

– Sen sijaan, että opettajankoulutusta olisi viime vuosikymmeninä pyritty myllertämään suurilla ulkoapäin johdetuilla reformeilla, hankkeet ovat mahdollistaneet pienten ja väliaikaisten päivitysten politiikan, Hansen tiivistää.

Hankeohjauksen haasteena vaihtuvat teemat ja suorituskeskeisyys

Opettajankoulutuksen hankemuotoiseen ohjaukseen liittyy Hansenin tutkimuksen mukaan kuitenkin lukuisia ongelmia. Jatkuvasti vaihtuvat hanketeemat eivät luo riittäviä edellytyksiä opettajankoulutuksen pitkäjänteiselle kehittämiselle. Hankeohjauksen lisäksi Hansen tunnistaa epäkohtia myös nykyisen koulutusjärjestelmän rakenteissa.

– Yliopistossa henkilöstön työssä suoriutumista arvioidaan nykyisellään korostuneesti kansainvälisen artikkelituotannon ja ulkoisen rahoitushaun perusteella. Niukkenevien resurssien aikana opettajankouluttajat joutuvat yhä tarkemmin miettimään sitä mihin työaikansa käyttävät. Ajan ollessa kortilla, usein vapaaehtoisuuteen perustuvasta kehittämistyöstä tingitään ensimmäisenä, Hansen pohtii.

Petteri Hansen väittelee Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa kasvatustieteen alaan kuuluvasta aiheesta Opettajankoulutuksen hankeohjauksen mahdollisuudet ja rajat. Kahden politiikkalähtöisen kehittämishankkeen järjestelmäteoreettinen analyysi. Väitöstilaisuus järjestetään 27.5 klo 12 Athena-rakennuksen salissa 302 (Siltavuorenpenger 3A). Väitöskirja on  luettavissa e-thesis-palvelussa

Väittelijän yhteystiedot: Petteri Hansen,  s-posti petteri.hansen@helsinki.fi

---

Petteri Hansen on valmistunut vuonna 2005 kasvatustieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta. Tämän jälkeen hän on työskennellyt Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella tutkimusavustajana, amanuenssina ja tohtorikoulutettavana sekä opettajana alakoulussa.

 

Lue lisää aiheesta: Korkeakoulu- & tiedepolitiikka