Näin tutkija voi vaikuttaa: Tee yhteistyötä, ole aktiivinen ja ajoissa

Vaikuttava tutkimus hyödyttää sekä yhteiskuntaa että tutkijaa itseään.

– Kenenkään ei ole pakko tehdä yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tutkimusta. Pakottaminen ei ole mikään ratkaisu, Tanja Suni sanoo.

Vaikuttavuudesta hyötyvät kuitenkin usein sekä yhteiskunta että tutkija itse.

Suni on yksi kolmesta vastikään julkaistun Tutkimuksesta toimintaan – tieteentekijän opas viestintään ja vaikuttamiseen -kirjan kirjoittajasta. Hän on työskennellyt tieteen ja tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parissa muun muassa Helsingin yliopistolla ja globaalimuutoksen tutkimusorganisaatio Future Earthissa.

Hän näkee työssään, että moni tutkija haluaisi muuttaa tutkimuksellaan maailmaa muttei tiedä, miten sen tekisi. Toisaalta jotkut myös kokevat, että heitä painostetaan yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen ja tutkimustulosten esittelemiseen julkisesti.

– Vaikuttamiseen pitää olla motiivi. Esimerkiksi yritysyhteistyöhön lähtevän tutkijan pitää hyötyä siitä itsekin jotenkin. Hyöty voi olla vaikkapa se, että kumppanilta saa tutkimuskäyttöön dataa tai osaamista.

Suni, Demos Helsingin Iina Koskinen ja tiedeviestintätoimisto Kaskas Mediassa työskentelevä Maria Ruuska kirjoittivat oppaansa niille tutkijoille, joita vaikuttaminen kiinnostaa.

Vaikuttamisella he tarkoittavat nimenomaan yhteiskunnallista vaikuttamista. Kun perustutkimus on jotain, mitä tutkijat tekevät uteliaisuudesta, tutustuakseen johonkin ilmiöön, vaikuttava tutkimus näkyy tiedemaailman ulkopuolelle ja auttaa päätöksentekijöitä, yhteisöjä tai yrityksiä yhteiskunnan kehittämisessä. Molempia tarvitaan.

– Jos ei olisi uteliaisuuteen pohjaavaa tutkimusta, esimerkiksi viimeisimpien 200 vuoden aikana monta asiaa olisi jäänyt keksimättä ja löytämättä. Sitä, että syöpälääkettä voi kuljettaa bakteereilla, joita löytyy syvänmeren vähähappisista oloista, ei varmasti olisi keksitty, jos kaikki olisivat keskittyneet innovaatioihin, Suni sanoo.

Mene mukaan, älä odottele

Tutkimuksesta toimintaan on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu tieteellä vaikuttamiseen keskittyvä opas. Se neuvoo, miten omasta tutkimuksesta tunnistaa yhteiskunnalle hyödylliset kohdat ja miten ne saa esitettyä selkeästi.

– Koko kirjaprojekti lähti osaltaan liikkeelle siitä ongelmasta, että tutkijat analysoivat ilkeitä ongelmia, kuten ilmastonmuutosta tai kestävää kehitystä, mutta heidän tuloksensa jäävät paljolti hyödyntämättä.

Suni ja hänen kollegansa antavat kirjassa tutkijoille suoria ohjeita siihen, kuinka vaikuttavaa tutkimusta tehdään.

Toistuva teema on oma aktiivisuus. Vaikuttaminen vaatii ensinnäkin sitä, että kertoo avoimesti ulospäin siitä, mistä tietää.

– Pitää itse mennä eikä odottaa, että joku tulee hakemaan, Suni sanoo.

Omaan tutkimusalaan liittyvät keskustelut ovat helppo tapa aloittaa. Niitä voi etsiä Twitteristä siinä kuin mediastakin. Kommentti sosiaalisessa mediassa ja mielipidekirjoitus lehdessä ovat osallistumista.

– Kun alastasi puhutaan julkisuudessa, ota medioihin yhteyttä ja kysy, voisitko kirjoittaa vieraskynän.

Jos teksti on yleistajuinen, se menee helpommin julkaistavaksi. Se, mitä annettavaa juuri sinulla on, kannattaa kirjoittaa heti alkuun ja vaikeat käsitteet karsia pois.

Sama ohje toimii puheeseen. Sunin mukaan konferenssit ja tapahtumat ovat toinen tapa aloittaa vaikuttaminen. Ne ovat hyviä paikkoja oman asiantuntijaprofiilin rakentamiselle.

Rajapintaorganisaatiot, eli tutkimuksen ja yhteiskunnan väliset toimijat kuten Sitra tai Ympäristötiedon foorumi, ovat kontakteja, joille kannattaa kertoa itsestään tai tutkimuksestaan. Organisaatioilla on valmiit verkostot, sähköpostilistat ja foorumit. Tutkijan ei tarvitse itse kerätä sähköpostilistoja, järjestää tapahtumia tai lähettää kutsuja.

Ole ajoissa, kun etsit kumppania

Sunin omaa alaa on yritysyhteistyö. Se on saanut viime vuosina enemmän huomiota, muun muassa siksi, että monet uudet rahoitusmuodot painottava yhteistyötä.

Yhteistyökumppanin ei tarvitse olla yritys, vaan se voi yhtä hyvin olla vaikka yhteisö, ministeriö, kunta tai järjestö. Onnistunut suhde vaatii vain sen, että osapuolet ovat kiinnostuneet samasta asiasta.

Kun etsii kumppania, hakeminen pitää aloittaa hyvissä ajoin, jo ennen kuin projekti tai rahoitushaut alkavat. Oikeiden henkilöiden löytäminen ja sopivien tapaamisten järjestäminen vie yleensä kuukausia.

– Laadi lista sidosryhmistä: keitä aihe koskee ja kiinnostaa. Ihan maalaisjärki riittää. Mieti, keneltä haluaisit aineistoa tai tekniikkaa tai kenellä olisi sopiva ympäristö tai infra oman teoriasi kokeilemiseen.

Tee yhdessä – myös kysymykset

Yhteistyöhankkeissa vaikuttavuutta ei lisätä tutkimuksen päälle, vaan se täytyy rakentaa yhdessä. Sen vuoksi kumppani pitää ottaa mukaan niin suunnittelu- kuin analyysivaiheeseenkin.

– Kun ihmiset ovat alusta asti mukana tutkimuksessa, he ottavat tuloksetkin tosissaan. Ne menevät oikeasti käyttöön, Suni kertoo.

Koska tutkijat ja yhteistyökumppanit pohtivat samoja kysymyksiä, he inspiroivat toisiaan. Senkään vuoksi tutkimuskysymyksiä ei kannata muotoilla valmiiksi yksin.

– Täytyy muistaa, että sidosryhmillä ei välttämättä ole hajuakaan, mitä tutkijat aikovat tehdä eikä tutkijoilla siitä, mitä yhteistyökumppanit tarvitsevat. Voi siis olla, että se, mikä aluksi tuntui itsestä tärkeältä, ei lopulta olekaan paras lähestymistapa.

Keskustelujen kautta tilalle voi kuitenkin löytyä jotain, mikä ratkaisee sekä tutkijan että kumppanin ongelmat.

Ajoita ja tee kotiläksyt

Vaikuttaminen ei välttämättä vaadi tiettyä ajankohtaa, mutta sopivalla hetkellä viestinsä voi saada helpommin läpi vaikkapa mediaan tai poliitikoille. Päättäjät eivät välttämättä kaipaa tutkimusta esimerkiksi kuntaliitoksesta, jos kuntarajoista on vastikään päätetty.

Suni suositteleekin, että ihmisiltä kysyy, milloin he haluavat tietynlaista tietoa.

– Esimerkiksi virkamiehille voi ihan reilusti soittaa.

Muutenkin Suni suosittelee suunnitelmallisuutta.

– Kun haluat vaikuttaa, mieti, mitä haluat, keneltä ja milloin. Tärkeintä on, että teet kotiläksyt, eli suunnittelet ja otat selvää.

Suni muistuttaa, että tutkijat eivät ole yksin.

– Yliopistoissa on palvelutiimejä, jotka tekevät tätä työkseen. Heiltä saa apua.

Vaikuttava tutkimus palkitsee

Vaikuttava tutkimus siis hyödyttää tekijäänsä. Suni epäilee, että ne tutkijat, jotka eivät tee yhteistyötä, eivät ehkä uskalla kokeilla. He ovat huolissaan tutkimuksen luotettavuudesta ja itsenäisyyden menettämisestä.

– Mutta kukaan ei pakota menemään huonoon diiliin. Tutkijan rooli on huolehtia yhteistyön tieteellisestä tasokkuudesta ja mielekkyydestä. Toisaalta kaikki yritysyhteistyötä tekevät tutkijat toistavat sitä, miten paljon yhteistyö heille antaa, Suni sanoo.

Vaikuttava, eli yhteiskunnan tai yhteistyökumppanin toiminnan kehittämiseen tähtäävä, tutkimus on usein hitaampaa kuin perustutkimuksen tekeminen jo siksi, että yhdessä tekeminen vaatii aikaa.

Yliopistot eivät myöskään tällä hetkellä jaa tutkijoille meriittejä vaikuttavuuden vaan julkaisujen määrän mukaan. 

– Kun professorinpaikka täyttyy sen perusteella, kuka on tehnyt eniten julkaisuja, esimerkiksi yritysyhteistyötä aloitteleva voi jäädä jälkeen.

Pitkällä tähtäimellä vaikuttava tutkimus kuitenkin kantaa hedelmää: Sunin mukaan yritysyhteistyötä jo vuosikymmeniä tehneet julkaisevat enemmän kuin tutkijat keskimäärin. Heidän artikkeleihinsa myös viitataan useammin.

Lue lisää aiheesta: Korkeakoulu- & tiedepolitiikka