”Mitä vuoden alumni tekee?” oli ensimmäinen kysymys, kun olin hiukan toipunut valinnasta lääketieteellisen tiedekunnan vuoden alumniksi. Dekaanilta sain vastauksen: Vuoden alumni pitää tiedekunnasta valmistuville alumnin puheen publiikissa ja muuten hän voi tehdä aivan mitä vain, josta on tiedekunnalle iloa ja hyötyä.
Alumnin monet roolit ovat vuoden mittaan tulleet tutuiksi. Olen toki aina maininnut maailmalla ylpeänä, että olen Helsingin yliopiston kasvatti eli alumni. Amerikkalaisen yliopiston juhlallisuuksissa akateeminen kulkue järjestetään yliopistojen iän mukaan. Kunnianarvoisa Helsinki kulkee silloin Harvardin, Stanfordin ja kaikkien muiden amerikkalaisten edellä.
Tiedekunnan vuoden alumni näkee akateemista elämää niin opiskelijoiden, opettajien kuin hallinnon näkökulmasta. Kiinnostavinta on vireys, ei vain sopeutuminen maailman jatkuvaan muutokseen, vaan uusien toimintatapojen ja kysymysten kohtaaminen avoimin mielin. Tiede ja tieteellinen ajattelutapa muuttavat maailmaa joka päivä.
Lääketieteellisen tiedekunnan Vuoden alumnina olen 2019 saanut osallistua Helsingin yliopiston strategian uudistamistyöhön. Omassa tiedekunnassa on pohdittu, miten väitöstilaisuuksien muodot tukevat tiedon esille saamista. Yliopiston roolia yhteiskunnassa tulee pohtineeksi paljon aktiivisemmin kuin ennen ja oman ystäväpiirin akateemiset tapahtumat ovat saaneet lisäväriä, kun niitä havainnoi osana traditiota.
Alumni on johdos latinan ravitsemista tarkoittavasta sanasta alere. Ravitseva äiti, yliopisto, valmisti meitä tarttumaan elämään ja työhön. Alumnina voi palata osallistumaan alma materinsa kasvatustyöhön uudessa roolissa. Ilmianna siis sopiva henkilö lääketieteellisen tiedekunnan vuoden 2020 alumniksi – hän voi tehdä mitä vain!