Kuvat muokkaavat historiaa

Eemeli Hakoköngäs tutkii Helsingin yliopiston tiedesäätiön nimikkopaikalla, miten kuvia käytetään menneisyyttä koskevan tiedon tuottamiseen.

Kuva voi vaikuttaa enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Käsityksemme vaikkapa Suomen historiasta ei ole muovautunut vain lukemiemme tekstien pohjalta. 

— Kuvat, joita historiasta on valikoitu eteemme, muokkaavat mielikuviamme merkittävästi ja usein tekstiä salavihkaisemmin, väitöstutkija Eemeli Hakoköngäs sanoo.

Eemeli Hakoköngäs on yksi Helsingin yliopiston tiedesäätiöltä nelivuotisen rahoituksen saaneista nuorista nimikkopaikkatutkijoista. Vuonna 2018 valmistuvassa sosiaalipsykologian alan artikkeliväitöskirjassaan hän selvittää, miten kuvia käytetään menneisyyttä koskevan tiedon tuottamiseen.

Työn tutkimusaineisto sisältää kuvia muun muassa oppikirjoista ja mainoksista.

— Suomalaisen historian oppikirjan sivujen pinta-alasta puolet voi olla kuvia. Mielikuvia muokkaavaa kuvamateriaalia historiasta koululaisten silmien edessä siis riittää, Hakoköngäs kertoo.

— Suuren visuaalisuuden vuoksi onkin ehkä yllättävää, ettei kuvien vaikutusta tiedon tuottajina oppikirjoissa ole juurikaan aiemmin tutkittu.

PUOLIVÄLISSÄ VÄITÖSURAKKAA

Hakoköngäs on toistaiseksi pysynyt hyvin aikataulussa.

— Tiedesäätiön nimikkopaikalla minulla on ehkä paras mahdollinen tilanne, minkä väitöskirjantekijä Suomessa voi saada, Hakoköngäs kiittää.

— Neljän vuoden rahoitukseni ansiosta työ valmistuu ajallaan, ellei onnettomuuksia satu. Monen tuttavani väitöskirjan viimeistely taas on kiinni siitä, sattuvatko he saamaan vielä jonkin lyhyen jatkorahoituksen työn viimeistelyä varten.

— Kun aikaani ei mene apurahojen hakemiseen voin keskittyä rauhassa pääasiaan, mietiskelyyn. Tämä tuntuu ylelliseltä nykytilanteessa, ja olen nimikkopaikastani erittäin kiitollinen.

tavoitteena kansainvälinen tutkimusura

Väitöskirjansa artikkelit Hakoköngäs pyrkii julkaisemaan kansainvälisissä tiedelehdissä. Yksi on jo hyväksytty, kahden seuraavan käsikirjoitukset työn alla.

— Ensimmäinen tutkimusvuoteni kului paitsi aiheen teoreettisessa hiomisessa myös kansainvälisten julkaisusääntöjen ja tieteen kielen opettelussa.

— Minulla on historioitsijan pätevyys ja siltä alalta jo suomenkielisiä julkaisuja takanani. Nyt olen saanut hioa taitojani siinä, miten mukauttaa viestiäni yleisön mukaan: Kaikki asiat, jotka Suomessa kiinnostavat, eivät puhuttele maailmanlaajuisesti. Lisäksi monet meille itsestään selvät maamme historian seikat täytyy selittää auki kansainväliselle yleisölle,  vieläpä hyvin tiukkojen merkkimäärien rajoissa.

Väitöskirjan tekijä oppii siis tutkimusaiheensa lisäksi paljon myös tieteellisen työskentelyn ja julkaisemisen käytännöistä.

— Tämän rupeamani jälkeen minulla toivoakseni on hyvät välineet ja valmiudet uuden työn aloittamiseen. Opin tuntemaan tiedemaailman sääntöjä, ja toivottavasti saisin luotua työni aikana myös kontakteja ulkomaille.

     

    Lue lisää aiheesta: Korkeakoulu- & tiedepolitiikka