Kuinka saada vilppi kuriin?

Tiedevilppisyytökset ovat kuohuttaneet, ja VTT:n sekä Karoliinisen instituutin tapaukset ovat saaneet paljon palstatilaa. Miten vilppiä voisi suitsia?

Teksti on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/03/16.

PEKKA LOUHIALA

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) varapuheenjohtaja, Helsingin yliopisto

Onko tiedevilppi yleistynyt tai muuttunut viime aikoina?

— Tähän on hankala vastata,
sillä TENKin tietoon tulee vain osa tapauksista, joissa epäillään rikotun hyvää tieteellistä käytäntöä.
Viime vuosina meille ilmoitettujen tapausten määrä on hieman lisääntynyt. Tavallisimmin kyse on plagioinnista — tämä ei ole muuttunut.

Onko neuvottelukunnalla riittävästi valtuuksia puuttua vilppiin?

— TENKin tehtävä ei ole jakaa sanktioita. Yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset hoitavat itse tapausten selvittelyn ja rangaistukset. Meille voi valittaa, jos on tyytymätön tuohon prosessiin. TENK luo ohjeet, joiden mukaan hyvän tieteellisen käytännön loukkauksia pitäisi tutkia. Ohjeisiin on sitoutunut koko suomalainen tiedeyhteisö.

— Jos TENKin valtuuksia haluaisi lisätä, pitäisi rakentaa kokonaan uudenlainen järjestelmä ja muuttaa lainsäädäntöä.

HETA GYLLING

Dosentti, käytännöllisen filosofian yliopistonlehtori,
Helsingin yliopisto

Onko tiedevilpin käsite selvä?

— Vilpissä on aina kyse epärehellisyydestä tieteellisessä tutkimuksessa tai opinnäytteessä.
Huijausta on toki olemassa monenlaista ja -tasoista. Se voi olla vuosikausien mittaan tehtyä tutkimustulosten väärentämistä tai se voi olla välinpitämättömyyttä ja huolimattomuutta. Motiivi vaikuttaa myös vilpin vakavuuteen. Jos tutkija huijaa rahan tai kunnian tähden, on kyse vakavasta vilpistä. Pienempi paha on, jos opiskelija kopioi vaikkapa kiireen vuoksi
tutkielman netistä.

Mitä vilpistä kiinnijääminen merkitsee tutkijalle?

— Toivon mukaan se merkitsee aina jonkinlaista rangaistusta.
Huijauksesta voi joutua oikeudelliseen vastuuseen. Sanktio voi
olla myös sosiaalinen. Tutkijan on vaikea jatkaa työuraansa, jos hän on syyllistynyt vilppiin ja osoittautunut näin epäluotettavaksi.
Koko tieteellinen tutkimushan
perustuu rehellisyyteen, julkisuuteen ja avoimuuteen.

LIISA NIEMINEN

Lääkintä- ja bio-oikeuden yliopistonlehtori,
Helsingin yliopisto

Mitä lainsäädäntömme sanoo tiedevilpistä?

— Uusi vuonna 2010 voimaan tullut yliopistolaki huomioi hyvän tieteellisen käytännön selväsanaisemmin kuin edeltävä laki. Uuden lain mukaan yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen.

Miten luonnehtisit TENKin auktoriteettia ja asemaa?

— TENKiin on valittu tiedemaailman arvovaltaisia ja hyvästä tiede-etiikastaan tunnettuja henkilöitä. Sitä kautta arvovaltaa siis on. Toinen asia on se, miten hyvin TENKin ohjeet tunnetaan yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.

— Yksi TENKin tehtävä on vilpin ennaltaehkäisy. Yliopistot voisivat enemmänkin pyytää tutkimusetiikan asiantuntijoita luennoimaan tohtoriohjelmassa oleville tutkijoille.

Lue lisää aiheesta: Korkeakoulu- & tiedepolitiikka