Erityisesti ilmastotiede on tieteenala, jonka julkisesta vähättelystä on tullut pienen, mutta kovaäänisen porukan ajanvietettä. Evoluutioteorian epäilijöitä ja maapallon litteyteen uskovia on ollut aina, mutta ilmastotieteen kieltäjät ovat uusi, totuuden jälkeisen ajan foliohattujengi.
Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen ilmastonmuutoksen torjunnasta tuli viimeistään osa eurooppalaista päivänpolitiikkaa. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erikoisraportti viime vuoden lokakuussa toi lisäevästä osoittamalla, että hälyttävän nopean ilmaston lämpenemisen saa hallintaan vain kääntämällä globaalit päästöt uralle, jossa vuosisadan puoliväliin mennessä nettopäästöt saadaan laskettua nollaan.
Iso enemmistö eurooppalaisista on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen torjuminen on yksi tulevaisuuden suurimpia haasteita*. Ymmärrystä on myös sille, että yhteinen ongelma, joka ei tunne rajoja, on hoidettavissa vain kansainvälisellä yhteistyöllä.
Siihen on sattumalta olemassa puitteet valmiina: Suomikin on ollut kohta 25 vuotta jäsenenä eurooppalaisten tärkeimmässä edunvalvontajärjestössä, Euroopan unionissa.
EU on maailmanluokan toimija ilmasto- ja energiapolitiikassa. Pariisin ilmastosopimusta ei olisi syntynyt ilman Euroopan unionia. Mikään muu maailman johtavista talouksista ei satsaa budjetistaan yhtä suurta osaa puhtaaseen teknologiaan, uusiutuvan energian infrastruktuuriin ja ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun kuin EU. Olemme maailman ainoa merkittävä saastuttaja, joka on juhlapuheiden pitämisen lisäksi säätänyt lait, jotta Pariisin ilmastotavoitteisiin myös päästäisiin.
EU:n ilmastolainsäädännön valmistelu perustuu riippumattomalle tieteelle. Mitään esityksiä ei valmistella fiilispohjalta. Samalla tavalla tieteeseen nojaavat lakiesityksemme vaikkapa kosmetiikan hormonihäiritsijöistä ja lääkkeiden turvallisuuskriteereistä, satelliittipaikantimista tai elintarvikkeiden lisäainesuosituksista. Lopullisen poliittisen suunnan laeille määrittelevät päätöksentekovaiheessa kansan valitsemat europarlamentaarikot ja jäsenmaiden hallitukset.
Nykyilmapiiri suosii nasevia mielipiteitä faktojen kustannuksella, ja ilmastotieteelle naureskelu on osa tätä ilmiötä. Politiikka polarisoituu ja konsensuksen löytäminen käy vaikeammaksi. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin tehdä päätöksiä, säätää lakeja ja kehittää yhteiskuntaa.
Tiede on neutraali ja puolueeton lähtökohta aloittaa lainsäädäntötyö. Kun kymmenettuhannet tieteentekijät ympäri maailman tulevat yksimieliseen johtopäätökseen ilmastonmuutoksesta, takanaan vuosikymmeniä kestänyt kriittinen analysointityö, voidaan kohtalaisella varmuudella todeta, että tulos on riittävän luotettava poliittisen päätöksenteon perustaksi. Einstein sanoi aikoinaan, että "yhtälöt ovat minulle tärkeämpiä, sillä politiikka on tätä hetkeä, mutta yhtälöt ovat ikuisia". On mahdollista, ettei hän tässäkään mennyt aivan metsään.
*Euroopan komission teettämä Eurobarometri marraskuussa 2018.
Anna-Kaisa Itkonen vastaa EU-komission ilmasto- ja energia-asioiden viestinnästä.
Kirjoitussarjassa ihmiset kuvailevat EU-politiikan merkitystä omasta näkökulmastaan. Tutustu muihin kirjoituksiin Siksitiede-sivulla.