55 matematiikan mitalimiestä – ja yksi nainen

Maryam Mirzakhani on ensimmäinen ”matematiikan Nobelilla” palkittu nainen. Hänen erityisalansa kukoisti Helsingissä Rolf Nevanlinnan, Lars Ahlforsin ja Olli Lehdon aikoina.

Iranilainen professori Maryam Mirzakhani on ensimmäinen Fieldsin mitalin eli maailman arvostetuimman matemaatikkopalkinnon saanut nainen. Mitaleja on jaettu joka neljäs vuosi vuodesta 1936 alkaen, eli lasikaton murtumista saatiin odottaa 78 vuotta.

Tänä vuonna juhlallisuudet järjestettiin matemaatikkojen konferenssissa Etelä-Korean Soulissa 13.8.

Olympiavoittaja jo ennen opintoja

Matematiikka on aina ollut Mirzakhanin laji. Jo ennen korkeakouluopintojaan hän voitti kansainväliset matematiikkaolympialaiset kahdesti, vuosina 1994 ja 1995. Amerikan matemaattinen seura on ehtinyt palkita hänet Blumenthal-palkinnolla vuonna 2009 ja Satter-palkinnolla viime vuonna.

Mirzakhanin alma mater on Sharifin teknillinen yliopisto Teheranissa, mutta hän muutti Yhdysvaltoihin väitelläkseen Harvardissa. Väitöskirja valmistui vuonna 2004. Nykyisin hän on kalifornialaisen Stanfordin yliopiston professori.

”Palkitsevinta työssäni on ahaa-hetki, jolloin ymmärrän keksineeni jotakin uutta. Se tuntuu kuin olisin mäen päällä ja näkisin kirkkaasti kauas. Suurimman osan aikaa matematiikka muistuttaa enemmän pitkää erävaellusta; ei polkua eikä loppua näkyvissä”, Mirzakhani kuvaili The Guardian -lehden haastattelussa.

Helsinkiin kutsuttu

Helsingin yliopiston matemaatikot ovat olleet hyvin selvillä Maryam Mirzakhanin tutkimuksen erinomaisuudesta.

‒ Mirzakhani on peräti kaksi kertaa ollut tulossa pääpuhujaksi konferenssiin Helsinkiin, mutta valitettavasti molemmilla kerroilla joutunut perumaan tulonsa viime hetkellä, harmittelee matematiikan ja tilastotieteen laitoksen yliopistonlehtori Ilkka Holopainen.

Mirzakhanin aihetta – Riemannin pintoja ja kaarevien pintojen symmetriaa – on tutkittu Suomessa paljon erityisesti akateemikkojen Rolf Nevanlinnan ja Olli Lehdon sekä Fieldsin mitalisti Lars Ahlforsin aikaan. Nevanlinna nimitettiin Helsingin yliopiston professoriksi vuonna 1926 ja hänen oppilaistaan Ahlfors vuonna 1938 ja Lehto 1961.

Nyt aiheen tutkimus on Holopaisen mukaan vähäisempää.

‒ Tavalliselle kaduntallaajalle Riemannin pinnat ja niihin läheisesti liittyvät konformiset kuvaukset eli kulmansäilyttävät kuvaukset näyttäytyvät ehkä konkreettisimmillaan karttojen muodoissa. Pallopinta on yksinkertaisin ei-triviaali Riemannin pinta, Holopainen sanoo.

Lue lisää aiheesta: Korkeakoulu- & tiedepolitiikka