"Tärkeintä oli oppia suomea mahdollisimman hyvin" – kielitieteilijä Jeongdo Kim valitsi Suomen, koska täällä on vapaampaa

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2026. Voit myös kuunnella jutun tai .

Miksi ranskalaisia perunoita kutsutaan ranuiksi eikä ranskuiksi? Miksi Käärijä on Kärtsäri ja banaani bansku? 

Pääsisipä perehtymään näihin sanajohdoksiin, toivoo Jeongdo Kim — siitä olisi konkreettista apua suomenoppijoille. Opettajana, tulkkina, kääntäjänä ja aikuisiällä suomen opetelleena hän olisikin oikea henkilö tekemään sen.

Jeongdo Kim syntyi Tokiossa. Isä valmisti nahkakenkiä ja -laukkuja, ja myöhemmin vanhemmat perustivat oman laukkutehtaan.

— Palasimme kotiin Etelä-Koreaan, kun olin kuusivuotias, koska äitini halusi minun käyvän korealaisen peruskoulun eikä muuttuvan vallan japanilaiseksi.

Niihin aikoihin Japani tuntui myös turvattomalta: vuoteen 1995 osui sekä Kōben tuhoisa maanjäristys että Korkein totuus -lahkon kaasuisku Tokion metroon.

Kim ei oikein viihtynyt Koreassa poikasena. Hän kaipasi Japaniin ja ikävöi esimerkiksi animea ja Power Rangersin kaltaisia tokusatsu-sarjoja. Koreassa ei ollut yhtä laadukasta ja laajaa lasten viihdekulttuuria. Hän halusi myös elvyttää japanintaitonsa.

Niinpä Kim palasi lukion jälkeen Japaniin. Tokai-yliopistossa oli mahdollista opiskella suomen kieltä.

— Se kuulosti eksoottiselta. Suomen maine koulutuksen edelläkävijänä oli jo tuolloin levinnyt Koreaan. Tiesin esimerkiksi menestyksestä Pisa-testeissä, ja minua kiinnosti, kuinka sellainen voitiin saavuttaa paljon lyhyemmillä koulupäivillä.

Suomessa saa olla enemmän omissa oloissaan

Koreassa tuntien jälkeen alkavat valmennuskurssit, ja illallisen jälkeen jatketaan itseopiskelua puolille öin. Yleensä vanhemmat painostavat lapsiaan satsaamaan kouluun.

— Itse en kokenut painostusta. Ehkä siksi viihdyn Suomessa, koska täällä on vapaampaa. Täällä saa myös olla fyysisesti enemmän omissa oloissaan, kun ihmisiä ei ole niin paljon.

Kim halusi jatkaa opintojaan Suomessa. Kun sekä Helsingin että Turun yliopisto toivottivat hänet tervetulleeksi, valinta osui pääkaupunkiin.

— Yliopisto tuntui maineikkaammalta ja työllistymismahdollisuudet täällä paremmilta.

Kim aloitti opiskelun vuonna 2012 suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien maisteriohjelmassa. Nopeaan valmistumiseen kiritti toive tohtoriopinnoista ja Suomen kansalaisuudesta.

— Minulle tärkeintä oli oppia suomea mahdollisimman hyvin.

Gradun aiheeksi valikoitui onomatopoetiikka. Se tarkoittaa sanoja, jotka muistuttavat kuvaamaansa ääntä. Koira haukkuu, ihmisjoukko hälisee, kolikot kilisevät ja vesi roiskuu — suomesta ei onomatopoetiikkaa puutu.

— Sitä on myös koreassa ja japanissa. Kandidaattitutkielmassa vertailin suomen ja japanin onomatopoeettisia sanoja.

Suomessa on paljon onomatopoeettisia verbejä, kun taas koreassa ja japanissa on enemmän taipumattomia adverbejä, kuten vaikkapa korean jol-jol (veden solina) tai japanin gata-gata (kolisten, rämisten).

— Suomen kielestä löytyy mielenkiintoinen ilmiö: alun perin luonnollista ääntä merkinneet sanat muuttuvat merkitykseltään abstrakteiksi: loru, huhu, paukku… Juuri tämä kiinnosti minua.

Työn alla on slangin sanakirja

Gradu valmistui vauhdilla, jo joulukuussa 2013. Hurja tahti vähän harmittaakin jälkeenpäin.

— Rauhallisemmalla asenteella olisin ehtinyt nauttiakin opinnoista ja opiskella vaikkapa lisää kieliä. En kuitenkaan kadu, koska saavutin tavoitteeni.

Kimin tohtoriopinnot onomatopoetiikan parissa käynnistyivät vuonna 2014 professori Janne Saarikiven johdolla.

— Ensimmäinen vuosi oli hankala. Työhuoneessani Metsätalolla väitöskirja ei edistynyt, enkä oikein sulautunut yhteisöön, vaikka kollegat ja professorit olivat mukavia. Kun keksin tehdä töitä yksikseni kirjastossa tai kahvilassa, tutkimus alkoi sujua.

Kim väitteli vuonna 2019. Hän aavisteli, että aihe voisi kiinnostaa muitakin kuin kielitieteilijöitä. Apurahan turvin hän alkoi kirjoittaa yleistajuista tietokirjaa.

— Laajempaa yleisöä puhuttelevien lauseiden kirjoittaminen vaati harjoittelua ja esilukijoiden apua.

Äänestä sana, sanasta merkitys. Suomen onomatopoeettiset sanat ja niiden jäljet ilmestyi helmikuussa 2026 Aviadorin kustantamana. Vastaanotto on ollut hyvä, Kim iloitsee.

— Olen vieraillut Aristoteleen kantapää -ohjelmassa. Kirjamessuistakin on ollut puhetta.

Kimin väitöskirjan toisena esitarkastajana toimi slangiguru Heikki Paunonen. Häneen tutustuttuaan Kim löysikin itsensä Stadin slangin maailmasta ja Tsilari-lehden toimituskunnasta.

— Stadin slangi ei ole vain vanhojen helsinkiläisten käyttämä kieli. Esimerkiksi sanat muija, kundi, skaba, snadi ja skeida ovat aivan yleisiä nykysuomessa.

Seuraa loistouutisia slangin ystäville: suunnitteilla on 2000-luvun slangin sanakirja yhdessä Paunosen kanssa.

— Toiveena on, että teos ilmestyisi lähivuosina.

”Haluan, että kursseillani viihdytään”

Kim on opettanut koreaa vapaan sivistystyön oppilaitoksissa vuodesta 2018 ja suomea maahanmuuttajille Omniassa parin vuoden ajan.

— Korean opiskelu on opiskelijoille enimmäkseen harrastus. En fokusoi pelkästään oppimiseen vaan myös yhdessäoloon, ja silloin opettaminen on itsellenikin stressittömämpää.

Suomea opiskelevilla tilanne on toinen. He tavoittelevat kielitaitoa, joka auttaisi heitä jäämään Suomeen. Kim opettaa uudenlaisella kokeilukurssilla, jossa opiskelijat voivat ilmoittautua mukaan tai lähteä kurssilta milloin tahansa. Se ja erilaiset taitotasot tekevät opettamisesta haastavaa.

— Kurssi ja opiskelijat ovat kuitenkin mukavia, ja vaikken olekaan suomen natiivipuhuja, he arvostavat minua opettajana. Minulle on tärkeää, että kursseillani sekä viihdytään että opitaan.

Entä onomatopoeettiset sanat, miten niitä käsitellään?

— Ei mitenkään. Niiden ymmärtäminen vaatii hyvää kielitaitoa, ja yleensä ne ovat viimeisiä sanoja, joita kielenoppija opettelee. Voi vaikkapa pohtia itse osaamaansa vierasta kieltä ja miettiä, montako onomatopoeettista sanaa tuntee.

Tulkkauskeikat ovat lyhyitä mutta intensiivisiä

Pidempään kuin opetustyötä Kim on tehnyt tulkin hommia.

Opaskeikoilla 2010-luvulla Kim oli mukana korealaisten turistiryhmien bussissa ja kertoi Esplanadin puistosta, Sibelius-monumentista ja muista Helsingin nähtävyyksistä.

Nykyään hän toimii tulkkina Suomessa tai suomalaisissa organisaatioissa vieraileville korealaisille.

— Joulukuussa korealainen toimittaja tuli Suomeen tekemään juttua siitä, miten Venäjän naapurimaat valmistautuvat sodan leviämisen mahdollisuuteen.

Tulkkaamisen lisäksi Kim järjesti vierailun väestönsuojiin ja Nuijamaan raja-asemalle.

Tulkkaussessiot ovat yleensä lyhyitä mutta intensiivisiä. Suomesta koreaan tulkkaaminen on vaikeampaa. Korealaiset erikoistermit pohjautuvat kiinalaisperäisiin merkkeihin, joita ei arkikielessä usein käytetä.

— Esimerkiksi ”hyvinvointialue” on käsite, jolle ei ole koreassa vastinetta. Ratkaisin sen yhdistämällä sanat hyvinvointi, palvelu ja lääni.

Japanista suomentaminen kiinnostaa

Kim myös kääntää kirjallisuutta. Tammikuussa ilmestynyt Mustetta ja kyyneleitä (Oppian) kokoaa yhteen Korean modernin runouden kultakauden hedelmät, ja syksyllä ilmestyy japanilaisten novellien antologia.

Kim kuvaa itseään sekatyöläiseksi, joka saa elantonsa useista osa-aikaisista töistä.

Entä mikä tarjoaa vastapainoa työlle?

— Nelikymppisten lähestyessä on vielä vähän hakusessa, mitä tykkäisin harrastaa. Rentoudun ainakin sarjojen ja lukemisen parissa. Luen pääasiassa japaniksi, ja suosikkini on tällä hetkellä dekkaristi ja esseisti Hiroshi Mori.

Kim kertoo välttävänsä pitkän tähtäimen suunnitelmien tekemistä. Tärkeintä on elättää perhe. Tavoitteita silti on.

— Tutkimustyö kiinnostaa, mutta rahoituksen saaminen on vaikeaa. Haluaisin kääntää lisää kaunokirjallisuutta, esimerkiksi japanilaisen Ranpo Edogawan novelleja.

Nokkelimmat ehkä arvaavat, mistä kirjailijanimi, japanilaisittain Edogawa Ranpo, on lainattu.

Työn alla on paraikaa myös eräs elämäkerta. Mutta kenen — se on vielä salaisuus!

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.