Ylioppilaat toimivat vuoden 1917 aikana aktiivisesti, mutta samalla varovaisesti Suomen irrottamiseksi Venäjästä, jottei yliopistolle ja Suomelle aiheutuisi vahinkoa. Kun syyslukukausi peruttiin Helsingin elintarvikepulan takia, ylioppilaat harjoittelivat voimistelu- ja miekkailulaitoksen tiloissa salaa sotilastaitoja.

− Ylioppilailla oli itsenäistymistapahtumissa merkittävä asema myös yliopiston ulkopuolella, ei ainoastaan vuonna 1917, vaan jo aikaisemmin. Jääkäriliike käynnistyi Helsingin yliopiston opiskelijoiden piirissä vuonna 1914, ja radikaalit opiskelijat valmistautuivat monella tapaa irrottamaan Suomen Venäjästä Saksan avulla, kertoo historian tutkija, dosentti Samu Nyström.

Kun maailmansota syttyi vuonna 1914, Suomi oli Venäjän keisarikuntaan kuuluva suuriruhtinaskunta ja osa Venäjän imperiumia. Suomalaisten nuorten miesten ei tarvinnut lähteä sotaan, sillä Suomi maksoi Venäjälle niin sanottuja sotilasmiljoonia miesten vapauttamiseksi asepalveluksesta. Syksyllä 1914 yliopistolta lähti kuitenkin jonkin verran ylioppilaita vapaaehtoisina Venäjän armeijaan.

Hyvin pian sodan syttymisen jälkeen ylioppilaiden keskuudessa alkoi viritä radikaaleja ajatuksia Suomen irrottamisesta Venäjästä. Jo alkusyksystä aktivistit kokoontuivat Pohjalaisen osakunnan tiloihin Ostrobotnialle miettimään keinoja, joilla Venäjästä päästään irti. Päätettiin etsiä yhteyksiä Saksaan.

− Yliopiston johto oli tietoinen aktivistien toiminnasta. Erityisesti sijaiskansleri Hjelt oli saksalaismielisenä hankkeen tukena, Nyström sanoo.

Ensimmäinen ryhmä ylioppilaita, noin 200 miestä, lähti Saksaan partioleirille helmikuussa 1915. Heistä tuli jääkäriliikkeen siemen.

− Jääkäriliike oli alkujaan erityisesti ylioppilaiden hanke, korostaa Samu Nyström.

Vuonna 1916 Venäjälle selvisi, mitä on tekeillä ja jääkäreiksi halunneiden etappireitit tukittiin. Osa nuorista miehistä joutui vankilaan Pietariin, joukossa myös ylioppilaita.

Vastarintaa minimaalisin keinoin

Yliopistolla oli ollut aina näkyvä rooli, kun Venäjän keisari oli vieraillut Helsingissä. Keväällä 1915 keisari Nikolai II:n vierailu aiheutti kuitenkin päänvaivaa yliopistolle.

− Ei haluttu minkäänlaista selkkausta, joka saattaisi vahingoittaa yliopistoa, mutta ei haluttu myöskään olla liian vastaanottavaisia. Päädyttiin minimalistiseen toimintaan: noin kahdensadan ylioppilaan joukko ja yliopiston opettajat tervehtivät keisaria Päärakennuksen portailta tämän ajaessa ohi pitkin Unioninkatua, kertoo Samu Nyström.

Erilaiset kansainväliset uudet aatteet ja ideologiset virtaukset levisivät usein ensimmäisenä yliopistoissa.

− Tältä pohjalta oli luontevaa, että ylioppilaat toimivat Helsingin yliopistolla aktiivisesti Suomen itsenäisyyden puolesta. Helsingin yliopistossa koulutettiin koko maan sivistyneistö, Nyström selittää.

Keväällä 1917 maailmansota oli jatkunut kolme vuotta. Arki oli kurjistunut koko Euroopassa. Inflaatio oli kova, ja kaikesta oli pulaa. Maaliskuussa Venäjällä puhkesi vallankumous ja keisari syöstiin vallasta.

− Yliopistolla vallankumous ei herättänyt suurta innostusta sen enempää saksalaismielisen johdon kuin ylioppilaidenkaan mielissä, kertoo Nyström.

Venäjän Itämeren laivaston uusi komentaja amiraali Maximoff puhui pian vallankumouksen jälkeen yliopiston juhlasalissa ja toivoi ylioppilaiden liittyvän vallankumousrintamaan. Hän myös ehdotti yhteisen järjestyskaartin perustamista. Ylioppilaat eivät lämmenneet Maximoffin ehdotuksille, mutta lupasivat pysyä rauhallisina.

Kaksi päivää myöhemmin Maximoff kutsui ylioppilaiden edustajat laivalleen ja esitti samat ajatukset uudelleen. Ylioppilaat myötäilivät, mutta Maximoffin ehdotukset eivät edenneet.

− Ylioppilaiden rooli oli ensimmäisinä vallankumouksen jälkeisinä  päivinä hyvin näkyvä. Kun vallankumoushallituksen oikeusministeri Kerenski vieraili Helsingissä, ylioppilaat olivat häntä vastassa. Siinä tunnusteltiin ja Kerenski lupaili vapauksiakin. Jääkäripataljoonan voima lisäsi ylioppilaiden painoarvoa vallankumouksen jälkeisissä tunnusteluissa, sanoo Nyström.

Vallankumouksen myötä poliisijärjestelmä kaatui myös Suomessa. Suurissa kaupungeissa poliisin korvasi kunnallismiliisi. Helsingissä tämä tapahtui suurlakon asetelmien mukaisesti työväestön ja porvariston yhteistyönä, ylioppilaat porvariston joukoissa. Miliisi partioi kaduilla pareittain siten, että parissa oli yksi työväestön ja yksi porvariston edustaja. Ylioppilaita osallistui miliisitoimintaan noin 200.

Syyslukukausi 1917 perutaan

Vallankumoushuuman aiheuttaman riehakkaan ja osin karnevaalitunnelmissa vietetyn kesän jälkeen kaikki maailmansodan aiheuttamat kriisit pahenivat syksyllä 1917.  Alkoi vallita epätoivo. Venäjän armeijan taistelukyky oli romahtanut ja itärintama lähestyi. Huhuissa kerrottiin venäläisten suunnitelmista Helsingin evakuoimiseksi.

− Elintarvikepula alkoi Helsingissä olla kriittinen. Yliopiston johto päätti että syyslukukausi perutaan. Kaikki opetus, joitakin lääketieteellisen kliinisiä kursseja lukuunottamatta, peruttiin. Tenttejä ja tutkintoja sai kuitenkin suorittaa, ja opettajien palkat maksettiin. Tarkoitus oli pitää ylioppilaat kotiseuduillaan, poissa Helsingistä, kertoo Nyström.

Osa opiskelijoista jäikin kotiseuduilleen. He perustivat eri puolille Suomea vapaapalokuntia ja urheiluseuroja, jotka olivat todellisuudessa suojeluskuntien peiteorganisaatiota. Tavoitteena oli kerätä voimaa mahdollista venäläisten vastaista kansannousua varten.

Ylioppilaat vastustivat päätöstä peruuttaa lukukausi, ja monet saapuivat Helsinkiin. Koska opetusta ei ollut, heillä oli paljon aikaa.

− Helsinkiin tulleet perustivat ylioppilaiden suojeluskunnan. Sen tarkoitus oli jääkäreiden maihinnousun tukeminen. Suojeluskunta harjoitteli yliopiston voimistelu- ja miekkailusalissa Fabianinkadulla, nykyisen päärakennuksen uuden puolen paikalla, matalassa puurakennuksessa sekä osakuntien huoneistoissa.

− Suojeluskuntalaiset harjoittelivat aseinaan pistomiekkoja, leikkikivääreitä ja voimistelusauvoja. Komentosanoja käännettiin saksasta suomeksi. Saksasta tuli myös vierailevia jääkäreitä kouluttamaan suojeluskuntalaisia, kertoo Nyström.

Syksyn aikana kotimainen vastakkainasettelu kiristyi, ja suojeluskuntalaisten piti harjoitella salaa. Ovilla oli vartijat, verhot vedettiin ikkunoiden eteen ja komennot annettiin hiljaa.

− Ylioppilaiden suojeluskunta piti eroa alkusyksystä perustettuun Helsingin suojeluskuntaan ylioppilaiden suojeluskunta piti eroa, sillä sen päätavoitteena oli irrottaa Suomi Venäjästä. Ylioppilaiden suojeluskuntaa ei haluttu sotkea sisäiseen valtataisteluun.

Kaikki ylioppilaat eivät olleet Saksaan suuntautuneita, vaan myös ympärysvaltioilla, Englannilla ja Ranskalla, oli omat kannattajansa. Lisäksi oli myös pasifisteja, jotka jakoivat joulukuussa kaduilla julistusta, jossa vaadittiin kaikkien kaartien aseistariisumista.

Isänmaallinen juhla tammikuussa 1918

Tammikuussa 1918 yliopiston lukukausi käynnistyi normaalisti. Suomi oli julistautunut itsenäiseksi joulukuussa, ja uuden vuoden alkupäivinä Venäjä, Saksa, Ranska ja Pohjoismaat tunnustivat Suomen itsenäisyyden.  

− Lukuvuoden avajaisissa 19. tammikuuta itsenäisyys oli näyttävästi esillä. Päärakennuksen yllä liehui Suomen punainen leijonalippu. Ylioppilaiden iltajuhlissa pidettiin isänmaallisia puheita, ja Sibeliuksen Jääkärimarssi esitettiin ensi kertaa. Suuren innostuksen vallassa laulettiin myös saksalaislaulu Die Wach am Rhein. Tunnelma oli innostunut ja isänmaallinen. Juhlaa voi pitää jääkäriliikkeen yhtenä huipentumana, sanoo Samu Nyström.

Viikkoa myöhemmin Suomi oli sisällissodassa.

 

Samu Nyström

Dosentti