Varhaiskristillisiä rituaaleja voidaan tutkia tietokonesimulaatioilla

Digitaalisia menetelmiä hyödynnetään monin tavoin teologian alalla, esimerkiksi rituaalitutkimuksessa.

Uuden testamentin eksegetiikan yliopistonlehtori Risto Uron johtamassa projektissa Ritual and the Emergence of Early Christian Religion tutkitaan rituaalien ja rituaalisten innovaatioiden roolia kristinuskon synnyssä.

Digitaalisuus on käytännön työssä vahvasti läsnä.

Hankkeen tutkijoista tohtorikoulutettava Vojtěch Kašen väitöskirjatyö kohdistuu varhaiskristillisiin ateriakäytäntöihin, erityisesti siihen, miten varhaisten kristittyjen ateriointi ritualisoitui eli muuttui kristillisten kirkkojen jumalanpalveluksissa toteutuvaksi rituaaliseksi toiminnaksi.

− Kaše hyödyntää osana tutkimustyötään sosiaalisten ryhmien tietokonemallintamista, jonka tavoitteena on tarkentaa ja testata erilaisten sosiaalitieteellisten ja kognitiivisten selitysten toimivuutta historiallisessa tutkimuksessa, Uro taustoittaa.

Tutkimusryhmän jäsenistä myös Rikard Roitto (Teologiska högskolan Stockholm) on käyttänyt tietokonesimulaatiota työssään. Hänen tehtävänään on ollut analysoida anteeksiantoon ja sovitteluun tähtääviä rituaaleja varhaiskristillisyydessä.

− Altruistisen käyttäytymisen teoreettinen pohdinta inspiroi Roiton kehittämään tietokonesimulaation, joka osoittaa, että epäitsekäs toiminta voi olla tehokas instrumentti uskonnollisen liikkeen leviämisessä tiettyjen ehtojen toteutuessa, Uro kertoo.

Vireillä on myös rinnakkainen tutkimushanke, jossa mallinnetaan verkostoteorian avulla sitä, miten varhaiset kristityt lukijat tulkitsivat tekstejä. Verkostoteoriaa on hyödynnetty aikaisemmin antiikin ja varhaiskristillisyyden tutkimuksessa, nyt tavoitteena on lisätä siihen kognitiivisessa uskontotieteessä saavutettua tietoa. Tutkimuksen toteuttaa Uron johtaman hankkeen yhteistyökumppani Tromssan yliopistosta, dosentti István Czachesz.

Digitaaliset menetelmät ja monitieteisyyden haaste

Uron mielestä erilaisten digitaalisten menetelmien käyttö on tänä päivänä luonteva osa hyvin ajan hermolla olevaa teologista tutkimusta.

− Omalla kohdallani olin ensimmäisen kerran tekemisissä digitaalisen aineiston kanssa 1990-luvun alussa, kun osallistuin nyt jo edesmenneen emeritusprofessori James M. Robinsonin johtamaan Q-lähteen (oletetun Matteuksen ja Luukkaan yhteisen lähteen) rekonstruktiohankkeeseen. Tuolloin tietokonetta käytettiin lähinnä tutkimuksen aineiston systemaattisessa tallentamisessa ja käsittelyssä, Uro muistelee.

− Vaikka toki tulee huomioida, että vuonna 1990 sähköpostinkin käyttö oli mieltä räjäyttävä kokemus, Uro naurahtaa.

Nykyisin humanistit tekevät yhä enemmän yhteistyötä luonnontieteilijöiden kanssa, mistä seuraa että perinteisten historiallisten ja yhteiskuntatieteellisten menetelmien rinnalle nousee tutkimusotteita, joissa on vaikutteita ”eksakteista tieteistä”.

− Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että teologisen tai humanistisen tutkimuksen tulisi muuttua luonnontieteelliseksi. Kyse on yhteistyöstä. Monet teologian tutkimista ilmiöistä ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä on järkevintä tarkastella monitieteisesti ja yhteistyössä muiden tieteenalojen kanssa. Rituaalitutkimus on hyvä esimerkki tällaisesta, Uro toteaa.