Vanhat hyvät ajat

20.10.2016
Ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Helsingissä moni halusi ottaa ilon irti elämästään. Raaka sisällissota oli takana ja nuoren valtion kansalaiset halusivat unohtaa edes hetkeksi arjen ongelmat.

Dosentti Mikko-Olavi Seppälän teos Suruton kaupunki koostuu kymmenestä erillisestä artikkelista, jotka nivoutuvat ainakin jossain määrin yhteen, mutta joissa kaikissa on oma tarinansa. Eräs useissa artikkeleita yhdistävä seikka on kieltolaki, jolla olikin suuri merkitys 1920-luvulla. Suomi ei koskaan aiemmin eikä myöhemmin ollut yhtä kostea ja humalahakuinen kuin kieltolain aikaan. Alkoholia ja erityisesti voimakasta pirtua löytyi kaikkialta, jos vain osasi ja halusi etsiä: lisäksi jalompiakin juomia, kuten konjakkia, viskiä, liköörejä ja samppanjaa oli tarjolla.

Mutta kuten Seppälä osoittaa, Helsinki oli kaiken köyhyyden ja synkkyyden keskellä myös iloinen kaupunki. Juhlinta jatkui Helsingin monissa ravintoloissa ja salakapakoissa, uudet muotivirtaukset saapuivat myös Helsinkiin ja jazz sekä tango valloittivat alaa vanhoilta tansseilta. 1920-luku näyttäytyy kirjassa suurten muutosten vuoksi monelle arveluttavana, jopa uhkana, mutta toisaalta myös mahdollisuuksia täynnä olevana. Lisäksi muu maailma tuli Helsinkiin toden teolla 1920-luvulla tuoden mukanaan elokuvat, uudet musiikki- ja pukeutumistyylit ja kaiken sen, mistä sota-aikana saattoi vain haaveilla.

Seppälän tutkimusta on miellyttävä lukea, se on sujuvasanainen esitys ja perustuu melko laajaan lähdemateriaaliin. Artikkelikokoelma sisältää erilaisia aihepiirejä, mutta se ei kuitenkaan tee teoksesta hajanaista. Kaiken kaikkiaan Suruton kaupunki on kiinnostava ja mukaansatempaava tutkimus, juuri sellainen laadukas tieteen popularisointiteos, jolla historiaa tuodaan suuren yleisön tietoisuuteen.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri