Taikalyhty on elävän kuvan varhaishistoriaa. Sen avulla heijastettiin lasille maalattuja kuvia seinälle tai kankaalle myöhempien diaprojektorien tapaan. Ennen elokuvan keksimistä ihmiset kokoontuivat katselemaan taikalyhtykuvaesityksiä, joita saattoi säestää elävä musiikki. Ammattikäyttöön tarkoitetut taikalyhdyt olivat suurempia kuin tämä museon kokoelmiin kuuluva laite, joka on pieni ja kotikäyttöön tarkoitettu.
Laitteen sisällä käytettiin valonlähteenä varhaisimpina aikoina kynttilää. Tämä museon kokoelmiin vastaanotettu taikalyhty toimii öljylampun tapaan. Laitteen sisällä on tekstiilivalmisteinen nauha eli sydänlanka, jonka toinen pää on valopetrolia sisältävässä säiliössä. Nauhan toiseen päähän sytytetään liekki, joka käyttää nauhaan imeytynyttä valopetrolia polttoaineena. Valo on himmeähkö, ja kuvia on katseltu mahdollisimman pimeässä tilassa.
Taikalyhdyn mukana tulleet kuvat ovat suurimmaksi osaksi lasten huvitukseksi tarkoitettu, ja niissä on esimerkiksi erilaisia satuaiheita, kuten Punahilkka tai Saapasjalkakissa. Osa kuvista on pitkulaisia, ja niiden leveää kuvakenttää on liikutettu laitteen objektiivin taitse. Osa kuvista on pyöreitä. Niissä on pyöritettävällä kehällä sarja yhteen aihepiiriin liittyviä kuvia; esimerkiksi eri ihmisrotuja.
Taikalyhdyn on valmistanut Ernst Plank -niminen saksalaisyritys, joka teki myös lelujunia ja leluhöyryvetureita. Laterna magica -laitteiden ja kuvien valmistus alkoi hiipua 1920-luvulla elokuvateollisuuden kasvaessa, ja yritys myytiin 1930 isommalle filmilaitteistoa valmistavalle firmalle.