Väkivalta uskonnollisessa yhteisössä

22.10.2013
Tutkijatohtori Johanna Hurtigin Taivaan taimet -kirja analysoi väkivaltaa uskonnollisessa yhteisössä ja herättää keskustelua yhteisön vastuusta suojella ihmisoikeuksia.

Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tutkijatohtori Johanna Hurtigin tutkimus ja kirja Taivaan taimet - uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta julkistettiin 16.10. Se antaa äänen väkivaltaa vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä lapsuudessa kokeneille ihmisille.

Hurtig tutki kirjaansa varten yli 170 väkivaltakertomusta. Valtaosassa kyse oli seksuaalisesta väkivallasta, ja tekijä löytyi usein lähipiiristä. Osa tapauksista on viime vuosilta, osa vuosikymmentenkin takaa.

Hurtig on toiminut sosiaalityön tutkijana ja opettajana yliopistossa noin 15 vuoden ajan, ja väitöskirjassaan vuosikymmen sitten hän tutki lastensuojelua. Moraalin, hyvän ja pahan teemat ovat olleet läsnä hänen muissakin tutkimuksissaan.

Lastensuojelun ja uskonnollisuuden varjopuolet

Hurtigin mukaan institutionaalisessa lastensuojelussa ja uskonnollisessa yhteisössä on jotain samaa. Molempiin liittyy lupaus hyvän asialla olemisesta, mutta molemmissa hyviä aatteita ja tarkoituksia voidaan erehtyä pitämään riittävinä. Näin saatetaan ajautua laiminlyömään kuunteleminen ja epäkohtien kohtaaminen.

Hurtigin kirja osoittaa, että anteeksiantamusta on vanhoillislestadiolaisissa yhteisössä käytetty vallankäytön välineenä ja oikeuksien polkemiseen.

− Uskonnollinen yhteisö on kasvamisen ja moraalisen soveltamisen ympäristönä erityinen, Hurtig sanoo.

− Tutkimustulokset nostavat esiin kysymyksen yhteiskunnallisesta ja yhteisöllisestä vastuusta. Miten huolehditaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta yhteisöissä, joissa jäsenten asemaa vaikeuttavat yhteisölle ominaiset, pyhiksi nähdyt toimintatavat ja ajattelumallit? Miten suhtaudutaan yhteisöllisiin, lakia rikkoviin toimintatapoihin? Miten niistä sanktioidaan?

Kirjeitä kokemuksiin samastuneilta lukijoilta

Taivaan taimet -kirjan julkaisemisesta nousseen mediahuomion Hurtig osasi ennakoida.

− Saamani palaute on ollut pääosin myönteistä: kiitosta siitä, että olen saattanut valmiiksi työni vaikean aiheen parissa.  Sellaisilta väkivaltaa kokeneilta on myös tullut viestejä, jotka kokevat olevansa osa tutkimustani, vaikka he eivät olleet minuun yhteydessä, kun kokosin aineistoa. Myös tutkimukseni vääräksi ja tarpeettomaksi kokeneilta on tullut pari kirjettä.

Hurtig toivoo, että hänen tutkimuksensa helpottaa keskustelujen käymistä.

— Aineistoni sisältämien kuvausten perusteella näyttää siltä, että tärkeä aihe olisi esimerkiksi anteeksiantamuksen suhde teoista kannettavaan moraaliseen ja sosiaaliseen vastuuseen. Juridisen vastuun korostaminen ei poista sitä tosiasiaa, että uhrit ovat kohdanneet kokemustensa mitätöintiä ja vaientamista.

Seuraavaksi Hurtig jatkaa uskonnollisuuden tutkimista Uskonto, sukupuoli ja ruumiillisuus -hankkeessateologisen tiedekunnan akatemiaprofessori Elina Vuolan johdolla.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri