Väkeä, voimaa

KIRJA-ARVIO (3/13) | Mitään kirjaa ei pitäisi julistaa valmiiksi. Se on sama asia kuin julistaisi sen kuolleeksi. Kirjan tulisi ärsyttää ymmärtämään, puskea uusiin tutkimuksiin, mitä tahansa, kunhan ei jökötä mykkänä monoliittina.

Silti joskus eteen tulee rikkaudessaan ylittämättömiä teoksia, jotka luettuaan tekee mieli ilmoittaa, että huippu on saavutettu. Että tämä on tässä.

Vähäinen kirjallisuusarvostelija ei ota suurtakaan riskiä ilmoittaessaan, että Itämerensuomalaisten mytologia on klassikko jo syntyessään. Anna-Leena Siikalan poikkeuksellinen perehtyneisyys on kantanut hedelmää jo aiemmin, mutta nyt Siikala tarjoaa ainutlaatuisen syvän ja lavean katsauksen itämerensuomalaisten kansojen runouteen, uskontoon ja folkloristiikan historiaan.

Kokonaisuus on alansa hallitsevan mestarin työtä. Myytit niveltyvät osaksi käytäntöjä, ja kansanrunoudentutkimuksen eri aikakerrostumat ovat yhtä aikaa läsnä. Samalla Siikala purkaa virhekuvitelmat yhteen muottiin valetusta mytologiasta. Uskomusmaailma paljastuu uskomusmaailmastoksi.

Rahvaanuskonto ei ole harhakuvastoa vaan kokemuksen käsitteellistymistä. Itämerensuomalaisten mytologia on väkevääkin väkevämpi levittäessään esiin itämerensuomalaisten kansojen kielen- ja mielenmaisemat, solmiessaan myyttiset mielikuvat kiinni aineelliseen kulttuuriin.

Niin se antaa lukijalleen mahdollisuuden seurata maailmankuvien sukeutumista, katsella todellisuushahmotusten kivijalan rakentumista. Piirtyvä kuva ei ole valmis vaan elävä.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri