Uusittu Yliopistomuseo on avattu

Yliopiston päärakennukseen muuttanut yliopistomuseo aukeaa tänään. Uusi näyttely tuo esiin historian katkelmia, joilla on ollut merkitystä tavallisille ihmisille — kuten Mannerheimintien Perunatori.

Tiedätkö miksi Suomen ensimmäinen naistohtori Karolina Eskelin ei päässyt 1910-luvun alussa kirurgien kongressiin Kööpenhaminaan? Vastaus yllättää: hän oli uranuurtaja myös ratissa ja hassasi konferenssimatkaan myönnetyt rahat autoon.

Entä miksi Vanhan ja Uuden ylioppilastalon välistä aukiota kutsutaan perunatoriksi? Koska vuonna 1959 ylioppilaat alkoivat myydä siellä pian suuren suosion saavuttanutta herkkua, ranskanperunoita.

Kirurgi hassasi konferenssirahat autoon.

Nämä tiedot ja paljon muuta mielenkiintoista Helsingin yliopiston 375-vuotisen historian varrelta löytää yliopistomuseon uudesta näyttelystä. Se aukeaa tänään 27.3. yliopiston päärakennuksen kolmannessa kerroksessa. Fabianinkadulla.

Taidekeskus ja lääkäritehdas

Näyttelyn punaisena lankana kulkee yliopiston vaikutus yhteiskuntaan.

— Näyttelyssä korostuvat asiat, joilla on ollut merkitystä tavalliselle ihmiselle. Miten yliopisto ja tutkimus ovat vaikuttaneet arkeen ja luoneet edellytyksiä hyvinvoinnille, kertoo näyttelypäällikkö Pia Vuorikoski.

Yliopisto oli musiikin, kuvataiteen ja kirjallisuuden kehto.

Nykyistä Suomea ovat rakentaneet niin yliopiston lääkärit, sosiaalitieteilijät kuin oikeusoppineetkin. Ja ennen kuin Suomessa oli kulttuurielämää, yliopisto oli maan taidekeskus: musiikin, kuvataiteen ja kirjallisuuden kehto.

Tervetuloa, ihan kaikki!

Aikaisemmin Helsingin yliopistomuseo toimi Arppeanumissa Senaatintorin laidalla. Uudet tilat ovat selvästi pienemmät ja kävijätkin ehkä vähän erilaisia. Nyt tavoitellaan erityisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoita, vaihto-opiskelijoita ja yliopiston kansainvälisiä vieraita.

Vuorikoski epäilee, että suuren yleisön voi olla vaikeampi löytää museo päärakennuksesta.

— Totta kai toivomme, että ihmiset tulisivat museoon. Se vaatii meiltä vain enemmän markkinointityötä.

Opiskelijat ovat aina bailanneet, tylsistyneet, innostuneet ja haaveilleet tyttö- ja poikaystävistä.

Opiskelijat ovat joka tapauksessa näyttelylle muutakin kuin toivottuja kävijöitä: tärkeä osa sen sisältöä. Museossa voi kurkistaa sisään Domman opiskelijaboksiin ja lukea ylioppilaslakin historiasta. Neljä Ylioppilasteatterin ja Koukku Filmsin toteuttamaa lyhytfilmiä kertoo opiskelijaelämästä eri aikoina.

— Kaikkina aikoina on bailattu, tylsistytty, innostuttu ja haaveiltu tyttö- tai poikaystävästä. Opiskelijaelämä on pohjimmiltaan ollut aina aika samanlaista, Vuorikoski sanoo.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri