Suomen kielen murteiden ja itämerensuomalaisten kielten tutkija Lauri Kettunen keräsi 1920- ja 1930-luvuilla koko Suomen kattavan murrekartaston. Kartastossa on kuvattuna suomen kielen 213 piirteen alueellinen vaihtelu 525 pitäjässä. Turun, Tampereen ja Helsingin yliopistojen kielitieteilijöistä ja biologeista koostuva tutkimusryhmä on nyt yhdistänyt tämän mittavan murreaineiston evoluutiobiologian lähestymistapaan, kertoo Turun yliopiston tiedote.
– Uusi aineistomuoto mahdollistaa sen, että murteiden muodostumista voidaan tutkia populaatiogenetiikan menetelmillä, ja murteiden eriytyminen voidaan rinnastaa tutkimuksellisesti biologisten lajien populaatioiden muodostumiseen, sanoo tutkimuksen vetäjä Outi Vesakoski Turun yliopistosta.
Kettusen murrekartasto julkaistiin vasta sotien aikaan. Siihen on viitattu murretutkimuksessa paljon, mutta koko aineistoa on hyödynnetty vasta harvoissa tutkimuksissa. Murrekartasto löydettiin uudelleen 2000-luvun alussa, kun Kotimaisten kielten keskus (Kotus) muutti karttalehdillä olevan aineiston numeroiksi yhdessä torontolaisten tutkijoiden kanssa. Tuloksena oli koko maailman mittakaavassa ainutlaatuinen, sähköisessä muodossa oleva murreaineisto, joka kuvaa murteiden maantieteellistä vaihtelua aikana ennen kaupungistumista.
– Päätimme kokeilla biologian menetelmien soveltamista murretutkimukseen ja sähköiseen aineistoon. Yllättävää oli, että tutkimuksemme osoitti mallipohjaisen populaatiogeneettisen ryhmittelyanalyysin soveltuvan Kettusen aineiston tutkimiseen, sanoo kielitieteilijä Kaj Syrjänen Tampereen yliopistosta.
Murrekartastossa kuvataan esimerkiksi sanansisäisen ts-yhtymän taivutusta: missä päin sanottiin metsä:metsän, missä mettä:mettän tai metän, missä messä:messän tai mahdollisesti mehhä:mehän. Lisäksi kartastossa esitetään, missä 20- ja 30-luvuilla sanottiin mie ja missä mää tai mä. Kettunen kuvaa myös esimerkiksi vaihtoehtojen ”vihta” ja ”vasta” maantieteellistä levikkiä.
Tämä kielellinen vaihtelu ryhmittyy tilastollisissa analyyseissa murteiksi ja vastaa varsin hyvin perinteisiä näkemyksiä suomen murrejaosta.
– Seuraava tutkimuksemme rakentuu näille analyyseille, ja pääsemme tutkimaan murteiden eriytymisen syitä, valottaa biologi Terhi Honkola tekeillä olevaa jatkotutkimusta.
– Tämä on hyvä alku aidosti poikkitieteiselle tutkimukselle. Tutkimuksella on myös kansainvälistä merkitystä alallamme, sillä aiemmin murteistumista, eli kielen erkaantumisen alkuvaiheita, ei ole yhdistetty populaatiobiologiaan, joka kuitenkin tarjoaa vahvan viitekehyksen myös kielellisen erkaantumisen tutkimiselle, Vesakoski sanoo.
Tutkimusta on rahoittanut Koneen Säätiö. Ensimmäinen työryhmän murreaineistoa käsittelevä artikkeli on juuri ilmestynyt kielitieteen vertaisarvioidussa sarjassa Language Dynamics and Change.
Lisätietoja
Turun yliopiston biologit: Outi Vesakoski, outi.vesakoski@utu.fi, 040 719 7042 ja Terhi Honkola, terhi.honkola@utu.fi, 040 741 0453
Tampereen yliopiston kielitieteilijät: Unni-Päivä Leino, unni-paiva.leino@uta.fi, 0400 812 354 ja Kaj Syrjänen, kaj.jaakko.syrjanen@uta.fi
Helsingin yliopiston jatko-opiskelija Jyri Lehtinen, jyri.lehtinen@helsinki.fi, 050 3612549