Lehdistön sananvapaus sai lainsuojan Ruotsi-Suomessa 250 vuotta sitten. Harvinainen oikeus oli osin Anders Chydeniuksen aikaansaannosta.

Artikkeli on julkaistu Tohtorin hatusta -palstalla Yliopisto-lehden numerossa Y/02/16.

Millainen uudistaja Anders Chydenius oli, Euroopan historian dosentti Charlotta Wolff?

— Chydenius oli valtiopäivillä maltillinen pappissäädyn edustaja, joka katsoi aikalaispolitiikkaa paikallisesta näkökulmasta. Valistusajan teemoja olivat vapaus, taloudellinen hyöty ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä yksilön suhde valtioon. Kun merkantilistinen sääntely määräsi, kuka sai harjoittaa mitäkin ammattia ja missä, se hyödytti Tukholman kauppiaita. Protektionismi oli vahingoksi pohjanmaalaisille pikkuporvareille, minkä takia Chydenius puolusti elinkeinonvapautta.

— Chydeniuksen talousliberalismi ei pyrkinyt purkamaan sääntelyä kokonaan. Valtion tehtävä oli huolehtia, ettei kukaan joudu sorrettuun asemaan.

Entä miksi 1700-luvun luterilaispappi harrasti unikonviljelyä?

— Se liittyy ajan ihmiskäsitykseen kokonaisvaltaisesta oppineesta ja poliitikosta. Siihen kuului ensyklopedinen sivistys. Koulutettu ihminen osasi viljellä maata, puhua useita kieliä ja lukea runoja latinaksi yhtä hyvin kuin laskea kansantaloudellisia kalkyylejä tai toimia lääkärinä.

— Pappi oli usein kylän ainoa oppinut, jonka tehtävänä oli valistaa ja välittää uudet aatteet ja tieto muulle kansalle.

Mitä hyötyä lehdistön painovapaudesta arveltiin olevan, Pohjoismaiden historian tutkija Jani Marjanen?

— Anders Chydenius uskoi, että kun erilaiset mielipiteet taistelevat keskenään, niin jossain vaiheessa totuus tulee esiin ja se hyödyttää kaikkia. Chydenius hyväksyi myös anonymiteetin. Ei ole tärkeää, kuka sanoo jotakin, vaan se mitä joku sanoo. Väärän tai valheellisenkin mielipiteen esittäminen on kansakunnalle hyvä asia, koska sitten asia saadaan julkiseen keskusteluun. Ennakkosensuuri oli myös kallista ja hidasta.

Villiintyikö julkinen keskustelu vuonna 1766?

— Valtiopäivien jälkeen pamflettikirjoittelun määrä räjähti, mutta se oli Pohjoismaissa vähemmän vallankumouksellista kuin Ranskassa. Vapauden aikaa kesti kuusi vuotta, kunnes Kustaa III kavensi oikeuksia. Painovapaus toteutui uudestaan Ruotsissa 1809 ja Suomessa vasta 1919.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri