Professori Johanna Viimaranta: Mihin kielessä tarvitaan sijapäätteitä?

20.11.2018
Venäjäksi voi sanoa, että ”hän pläts veteen”, mutta suomeksi ja ruotsiksi ei. Venäjän kielen professori Johanna Viimaranta pyrkii selvittämään, mistä tämä ja muut erot eri kielten välillä johtuvat.

Venäjän kielen professori Johanna Viimaranta ottaa minut vastaan työhuone.

Lause töksähtää silmään, sillä viimeisestä sanasta puuttuu sijapääte. Mutta miksi oikeastaan pitäisi kirjoittaa ”työhuoneessa”? Mitä todellista lisätietoa sijapääte oikeastaan kertoo? Asiayhteydestä voinee päätellä, että kyseessä on professorin oma työhuone.

Tätä kysymystä Viimaranta tutkii.

— Kielet ovat tässä toki erilaisia. Suomessa sijapäätteet ovat usein tärkeitä, mutta esimerkiksi venäjän puhekielessä sijapäätteiden olemassaolo vaatii kuulijan tulkintaa, Viimaranta kuvaa.

Päätteet äännetään usein niin huolettomasti, että kuulijan on itse pääteltävä, sanoiko keskustelukumppani sijapäätettä vai ei.

— Silti sijapäätteet pysyvät venäjässä, toisin kuin vaikka englannissa, josta ne ovat tippuneet pois.

Miksi näin?

— Yksi selittävä tekijä on tietenkin kirjakieli, joka muuttuu puhuttua kieltä jäykemmin. Puheesta sijapäätteitä jätetään venäjässä pois. Jopa suomessakin voi puhuessa jättää päätteitä pois tai sanoa ne sinnepäin.

Kielissä minua kiinnostaa niiden kova ydin, kielioppi.

Kielten väliset erot kiinnostavat Viimarantaa yleisemminkin. Vaikka hänen oppituolinsa on venäjän kielessä, hän sanoo sen olevan sattumaa. Hänen suosikkikielensä on puola, ja muita tutkimuskohteita sen ja venäjän lisäksi on ainakin parikymmentä.

— Kielissä minua kiinnostaa niiden kova ydin, kielioppi, itseään ”hardcore-lingvistiksi” kutsuva Viimaranta kertoo.

— Aika paljon kielitieteissä pohditaan nykyään kielen sosiaalista käyttöä, kieleen liittyviä valtarakenteita ja niin edespäin. Minua on kuitenkin aina kiinnostanut se, miksi kielet toimivat kuten toimivat, ja miksi ne eroavat toisistaan.

Yksi kiinnostava vertailukohta ovat onomatopoeettisten eli ääntä kuvailevien ilmaisujen käyttäytyminen eri kielissä. Siis sellaisten kuin vaikka spläsh, pum tai boing.

— Esimerkiksi venäjässä näitä sanoja voidaan käyttää ikään kuin verbeinä, että ”Hän pläts veteen.” Toisaalta esimerkiksi suomessa ja ruotsissa näin ei voi tehdä. Pyrin nyt selvittämään, onko tälle erolle jotain systemaattista perustetta.