Parhaat lahjamme

19.12.2014
Olipa kerran Helsingin yliopistolainen, joka kirjoitti romaanin. Tai montakin. Näillä paketeilla joulu pelastuu.

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi, 2014)

Kenelle | Uteliaalle ja keskustelunhaluiselle. Jussi Valtonen hallitsee sekä dekkarimaiset kiihdytykset että amerikkalaisen älymystöromaanin sarkasmin.

Mistä kyse? | Finlandia-palkittu teos toi tutkimuksen etiikan valokeilaan. Miten puoltaa tiedettä yhteiskunnassa, joka uskoo salamannopeaan tiedonkulkuun, median ja sosiaalisen median kärjistyksiin? Entä miten tutkijan pitäisi keskustella aktivistien ja lobbarien kanssa? Pää voi mennä poikki pienemmästäkin kuin eläinkokeista.

Pääosa | Amerikkalainen neurotieteilijä Joe muuttaa 90-luvun alussa Alinansa perässä Helsinkiin ja turhautuu. Esimies ei julkaise, hiljaiseloa keskustelun sijaan, rahakurjuutta. Ja tämän seisovan veden vuoksi tuli sanottua UCLA:lle ei! Yhdysvaltoihin palattuaan Joe perustaa uuden perheen ja luo uraa, mutta joutuu ympäristöliikkeen silmätikuksi.

Vaikuttavaa | Yhdysvalloissa opiskellut, neuropsykologian väitöskirjaa Helsingissä tekevä Valtonen kertoo vakuuttavasti ja hauskastikin kahden kulttuurin eroista. Epäonnistuneen parisuhteen kuvaus on kirjan hienoimpia juonteita. Vielä vuosia eronsa jälkeen Joe ja Alina loukkaantuvat toistensa sanomisista ja vaikenemisista. Yhteinen lapsi, aktivisti Samuel, pakottaa yrittämään, mutta tragedian kuoro avaa jo ääniään.

Näyte | "Hän oli vähitellen oppinut, että jos pysytteli pitkään paikoillaan hiljaa ja varoi säikyttämästä, suomalaisista saattoi nähdä vilauksen sattumalta. Talviaikaan ne nousivat erityisesti aamun hämärässä ja iltapäivän sinisessä valossa äänettömästi käytäville vaeltaakseen niitä yksin, murheellisen puhumattomina. Kesällä suomalaiset sen sijaan hävisivät kuukausiksi mökeilleen, jolloin koko maan olisi varmasti voinut heidän huomaamattaan valloittaa tai myydä ulkomaille."

Kirjan kera | Laadukasta pinot noiria, jossa Yhdysvaltain maaperä kohtaa pohjoisten marjojen kirpeät aromit.

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Otava, 2014)

Kenelle | Lähihistoriasta ja rakastamisen vaikeudesta kiinnostuneelle. Varoitus avioliittolain pillastuttamille: palkittu teos sisältää kuvauksia miesten välisestä himosta, jopa rakkaudesta.

Mistä kyse? | Jugoslavia hajoaa sisällissodassa, joka sysää albaaniperheen maanpakoon. Autoritäärinen isä ei kestä asemansa järkkymistä, äiti ei tavoita suomalaistuvia nuoriaan. Pojan, Bekimin, identiteettirämmintä ja isäsuhteen puntarointi on universaalia kerrontaa.

Pääosa | Bekim ja äiti Emine vertaavat muistojaan ja pelkojaan nykyhetken hämmennykseen. Isossa perheessä voi olla yksinäistä elää.

Vaikuttavaa | Eminen tyttöajan kuvaus tuo mieleen Jari Tervon Laylan, mutta Pajtim Statovci maalaa kaltoin kohdellun kipua sirommalla viivalla. Yleistä kirjallisuustiedettä opiskelevan Statovcin teksti hengittää, vaikka kissatarinan ainekset ovat hieman epätasaiset.

Näyte | "Pakkasin matkalaukkuni keskellä yötä ja lähdin. Avasin vanhan lipaston ylimmäisen laatikon, joka narahti aina auetessaan, ja käärin sen listan alta esiin kaikki niinä vuosina säästämäni setelit. Bajram murahti, kääntyi kyljelleen, erehtyi luulemaan matkalaukkua naiseksi, jonka kanssa hän oli ajautunut kuin sattumalta tällaiseen elämään."

Kirjan kera | Macchiatoa pristinalaiseen tapaan.

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä (Otava, 2014)

Kenelle | Dekkariharrastajalle ja 1920-luvun ystävälle.

Mistä kyse? | Punavangin kosto vai oikeistoradikaalien välienselvittely? Karl Axel Björk auttaa poliisiystäväänsä murhatutkimuksissa Helsingin yössä. Työ sisäministeriössä on Björkille pikemminkin harrastus. Björk setvii henkirikoksen ohella naisasioitaan ja köyhtyneen säätyläissukunsa vaiheita. Kepeään kerrontaan on ujutettu vakavia teemoja, kuten Kaliningradin kapina, sisällissodan jäljet ja kielitaistelu.

Pääosa | Björk on klassinen dekkarin päähahmo, erillisyytensä tiedostava tarkkailija, joka kuitenkin ymmärtää toveruuden arvon.

Vaikuttavaa | Sanskritia ja Intian kirjallisuutta yliopistolla opettanut Virpi Hämeen-Anttila rakentaa ajankuvaa huolellisesti. Aikakautta ei kuitenkaan alleviivata, joten tarina pääsee rullaamaan. Salakuljettajien ja salaliittojen Helsinki on kirjan tärkein tekijä. Painotuote viehättää kirjanmerkkeineen ja karttaosioineen.

Näyte | "Björk lähti kotiinsa apeana ja neuvottomana. Oloa ei kohentanut sekään, että rälläkkäläisten yömajan ratsia ei ollut tuottanut tulosta. Joku oli varoittanut, epäili Martti. Björk ei kehdannut sanoa, että epäili itse Martin alaisten ammattitaitoa. Rossi oli Flemarilla asuessaan oppinut berggalaisten puhetyylin, ilmeet ja kävelytavan, mutta lähes kaikista muista paistoi monen kilometrin päähän, että ne olivat maalta ja poliiseja."

Kirjan kera | Kovaa teetä, viaton naama.

Sirpa Kähkönen: Graniittimies (Otava, 2014)

Helsingin yliopistossa historiaa opiskelleen Sirpa Kähkösen kirjaa lukee kuin viimeistä päivää, koska tietää sen pian tulevan. Klara ja Ilja, Suomesta Neuvostoliittoon paenneet työläiset, eivät vielä tiedä. Utopia odottaa, mutta se on tuhoon tuomittu. Isä Aurinkoinen hallitsee ja pian myös hajottaa.

Graniittimies on ennen kaikkea Klaran kirja. Käsistään taitava maan hiljainen koettaa elää säällistä elämää ja kunnioittaa ihmisyyttä mahdottomissa oloissa. Kun hyvät pyrkimykset huuhtoutuvat vereen eikä pieninkään pelastu terrorilta, sydän särkyy.

Viileä, levollinen lause lohduttaa. Tästä ei suomen kieli enää kaunistu.

Kirjan kera | Kannullinen puhdasta, jääkylmää vettä, osa silmien huuhteluun.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri