Paksuja porvareita ja laiskoja työläisiä

1900-luvun alku oli suomalaisten poliittisten pilalehtien kulta-aikaa. Suomea ravistelivat voimakkaat muutoksen tuulet, ja pilalehdet olivat näiden muuttuvien maailmankuvien taistelutanner.

– Pilalehtiä julkaisivat puolueet ja päivälehdet, ja niillä oli erilaisia agendoja kuten naisasia ja alkoholipolitiikka. Poliittisten puolueiden välinen nokittelu oli yksi aihealue muiden joukossa, kertoo satiiria tutkinut kirjallisuudentutkija Sari Kivistö.

Kivistö liittää 1900-luvun alun poliittisen satiirin buumin tuon ajan yhteiskunnallisiin muutoksiin.

– Teollistuminen ja kaupungistuminen loivat suuren köyhän tehdastyöläisten luokan kaupunkeihin samalla, kun muutamat harvat nousukkaat onnistuivat hyödyntämään markkinoita ja nousemaan hierarkiassa taloudellisen menestyksen avulla.

Yhteiskuntaluokkien polarisoituminen näkyi maailmankuvien kamppailuna lehtien sivuilla. Oikeistolaisten lehtien pilkka kohdistui laiskoiksi ja likaisiksi kuvattuihin duunareihin, kun taas sosialistisissa lehdissä toistuivat karikatyyrit papistosta ja tehtaanomistajista lihavina, rasvaisina ja itsekkäinä porvareina.

Kansallisen identiteetin etsintää

– Yksi elementti pilalehtien kultakaudella oli suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin vastakkainasettelu.

Ruotsinkielisten pilalehdissä pilkattiin suomalaisia junttimaisia talonpoikia, jotka eivät ymmärtäneet eurooppalaisen sivistyksen päälle, ja suomalaiset puolestaan kritisoivat ruotsin kielen valta-asemaa ja ruotsinkielisten yläluokkaisuutta.

– Ruotsinkieliset nähtiin joutilaina ja vähän tarpeettomina ihmisinä, jotka vain purjehtivat, joivat viskiä ja polttelivat sikareita klubilla.

Lehdet ja muu satiirinen kritiikki olivatkin Kivistön mukaan tärkeässä roolissa suomalaisen maailmankuvan muodostamisessa.

– Haettiin paitsi poliittista itsenäisyyttä suhteessa Venäjään, mutta samalla ajatusta siitä, mitä suomalaisuus on. Kuvaa suomalaisuudesta rakennettiin kritiikin keinoin.

Stereotypiat vanhenevat

– Suomalaiset pilalehdet olivat aika usein tänä kultakautena oikeistolaisia, mitä ei ajattelisi ehkä nykyään, kun satiiri nähdään hirveän vasemmistolaisena.

Tyypillisesti satiirin maailmankuva onkin vasemmistolainen, koska satiirin kritiikki kohdistuu usein valtaapitäviin. Kritiikissä valtaapitävien ei ajatella käyttävän valtaansa yhteiseen hyvään vaan lähinnä oman asemansa ja varallisuutensa pönkittämiseen.

– Historiassa pilapiirroksilla oli oikeasti poliittista vaikuttavuutta, mutta nykyään satiirin ajatellaan olevan enemmänkin viihdettä.

Kivistön mukaan tietynlaiset esittämisen tavat ja mustavalkoiset asetelmat ovat kyllä säilyneet, mutta perinteiset stereotypiat koetaan nykypäivänä vanhentuneiksi ja mauttomiksi.

– Tänä päivänä pilapiirrokset keskittyvät pääasiassa poliittisten henkilöiden karikatyyrimäisiin piirteisiin, ja poliitikot muun muassa menevät mielellään satiirisiin televisio-ohjelmiin. Pilkka on niin hyväntahtoista, että se on hyvää julkisuutta.

Helsingin yliopistolla tehdään maalis–huhtikuussa 2015 matkoja erilaisiin maailmankuviin yhdessä tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Tutustu Uusi maailmankuva -tiedeteeman ohjelmaan ja osallistu keskusteluun (#maailmankuva).

Sari Kivistö on mukana Poliittinen satiiri vallan välineenä -tilaisuudessa Tiedekulmassa torstaina 9.4.

Uusi maailmankuva 16.3.-12.4.2015

Tiedekulma

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri