Pahvinen Teemu Selänne auttaa kielentutkijaa

12.1.2015
Kielitieteilijät keräävät aineistoa pahvihahmojen avulla: Kuinka puhuttelisit presidenttiä tai jääkiekkoilijaa? Tuloksia soveltavat esimerkiksi hoiva-alan ammattilaiset.

Kampin keskuksen ala-aulassa seisoo joukko julkkiksia esittäviä pahvihahmoja. Valokuvaaja Sakari Röyskö sekä videokameraa käyttävä tutkimusavustaja Janica Ypyä ovat valmiina tallentamaan tutkimuspaikalle pysähtyvien ohikulkijoiden jokaisen reaktion.

‒ Miten pyytäisitte Tarja Halosta yhteiskuvaan kanssanne, tutkimusavustaja Ramona Lepik kysyy pysäyttämältään ohikulkijalta.

Yliopistonlehtori Hanna Lappalaisen johtama Miten puhutella? -hanke esittäytyi Kampissa Tieteen päivien aikaan 7.-8.1. Tempauksessa esiteltiin kielitieteellistä tutkimusta suurelle yleisölle ja kerättiin tutkimusaineistoa Kampin kävijöiltä.

Hannes Hynönen liikutti

Lappalaisen tutkimusryhmää kiinnostaa se, miten ihmiset puhuttelevat erityyppisiä henkilöitä ja esittävät heille pyyntöjä. Virikkeenä palvelevat linnanjuhlien tähti, sotaveteraani Hannes Hynönen, Tarja Halonen, Teemu Selänne, Alexander Stubb sekä muusikot Musta Barbaari ja Paula Vesala.

‒ Suosituimmaksi nousi Teemu Selänne, mutta kaikki hahmot herättivät kiinnostusta. Hannes Hynösen hahmo synnytti joissakin jopa liikutuksen tunteita, kertoo Lappalainen.

‒ Eri hahmoja puhuteltiin myös eri tavalla. Selännettä moni puhutteli hyvin tuttavallisesti, kun taas presidentti Halosta useampi teititteli, tutkimusavustaja Emma Arppe vertaa.

Liian nuori teititeltäväksi?

Kampin vierailu näytti, että hahmojen puhuttelemisen tapoja oli yhtä monta kuin pysähtyjiäkin.

‒ Mielenkiintoista on esimerkiksi, että saman ikäluokan sisällä teitittelyyn suhtaudutaan hyvin eri lailla. Osa ihmisistä kokee varsinkin vanhempien ihmisten teitittelyn itsestäänselvyytenä, toiset taas pitävät tapaa turhana, Lappalainen kuvailee.

‒ Erityisesti teitittelyn kohteena oleminen jakaa mielipiteitä. Teitittelyyn liittyy oletuksia puhuteltavan iästä ja asemasta.

Ei vain koulutettuja naisia

Pahvihahmokokeilu osoittautui menestykseksi, sillä näin tavoitettiin eri ryhmiä kuin tähän mennessä käytetyillä metodeilla, Lappalainen sanoo.

Aikaisemmin toteutetuissa kyselyissä on ollut tyypillistä, että suurin osa vastaajista on naisia ja korkeasti koulutettuja. Kampissa haastateltavaksi suostuneista taas enemmistö oli miehiä, ja haastatteluissa tavoitettiin osallistujia kaikista ikäluokista ja taustoista.

‒ Kampissa saimme viitteitä siitä, mitkä voisivat olla kiinnostavia kysymyksiä myös jatkossa.

Kohtaamiset videoitiin, ja tallenteet arkistoidaan ja kortistoidaan yliopistossa toimivaan Keskusteluntutkimuksen arkistoon, jossa ne palvelevat aineistona myöhemminkin.

‒ Toista sataa haastattelua sisältävä aineisto sopisi hyvin esimerkiksi gradun materiaaliksi.

Valokuvaaja Röyskön ottamia yhteiskuvia osallistujat saivat ladata verkosta omaan käyttöönsä tempauksen jälkeen. Kampin tapahtuman rahoitti Koneen Säätiö.

Asennekyselyistä eläviin tilanteisiin

Miten puhutella? -hankkeen tavoite on tutkia puhuttelumuotojen käyttöä suomessa ja vertailla niitä esimerkiksi englannin, ranskan, ruotsin, unkarin, venäjän ja viron käytäntöihin. Puhuttelun nykytilaa ja ominaispiirteitä on toistaiseksi tutkittu niukasti. Jotakin silti tiedetään.

‒ Suomen kieli kuuluu kielten vertailussa sinuttelevampaan joukkoon. Esimerkiksi viroon ja saksaan verrattuna suomessa sinutellaan paljon enemmän, Lappalainen kertoo.

Hanke paneutuu aitoihin vuorovaikutustilanteisiin. Analysoitavana on sekä kasvokkaisia että verkon keskusteluja. Näin pystytään olennaisesti rikastamaan kansainvälistä puhuttelututkimusta, joka on keskittynyt lähinnä asennekyselyihin.

Hoiva-ala kaipaa apua

‒ Tavoitteenamme on tallentaa keskusteluja erityisesti hoiva-alalta ja erilaisista asiakaspalvelutilanteista.

Tähän mennessä vertailevaa tutkimusta on tehty muun muassa Starbucks-kahviloissa Helsingissä ja Pariisissa.

‒ Meitä kiinnostaa etunimellä puhuttelu, joka kuuluu ketjun käytänteisiin mutta ei ole tässä kontekstissa tyypillistä Suomessa eikä Ranskassa.

Puhutteleminen on tärkeä jokapäiväisen vuorovaikutuksen piirre, joka koetaan asiakaspalvelussa ja hoiva-alalla ongelmalliseksi. Lappalaisen hankkeen tuloksia voidaankin hyödyntää esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan sekä toimittajien koulutuksessa kuten myös kulttuurienvälisen viestinnän opetuksessa.

‒ Tutkimme asioita, jotka ovat kiinnostavia ja tärkeitä myös muille kuin kielentutkijoille, joten haluamme tarjota tutkimustietoa myös populaarissa muodossa. Yhteiskunnallista tilausta tällaiselle tutkimustiedolle selvästi on, Lappalainen sanoo.

Miten puhutella? -hanke

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri