Opiskelijakonferenssi liputtaa sukukansojen puolesta

Helsingissä järjestettiin syyskuussa 32. suomalais-ugrilainen opiskelijakonferenssi IFUSCO. Valmisteluaikaa oli pari kuukautta: alun perin Helsinki oli vain varavaihtoehto Jugran valtionyliopistolle Hanti-Mansijskissa, Siperiassa.

– Merkkejä hankaluuksista oli ilmassa, myöntää IFUSCO:n järjestäjiin kuuluva jatko-opiskelija Sampsa Holopainen.

– Joulun aikaan konferenssi siirtyi viikolla, sitten ilmoittautumisen jo alettua huhtikuulta syyskuulle. Lopulta selvisi, ettei konferenssia voida lainkaan järjestää Hanti-Mansijskissa.

Verkostoitumista opiskelijavoimin

IFUSCO (International Finno-Ugric Students Conference) järjestettiin ensi kerran Göttingenissä Saksassa vuonna 1984. Sen jälkeen se on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta järjestetty vuosittain. Alkuaikoina kokoonnuttiin Euroopassa, Suomen lisäksi esimerkiksi Saksassa, Hollannissa, Puolassa ja Unkarissa. 2000-luvulla IFUSCO järjestettiin useamman kerran myös Venäjällä.

– IFUSCO on suunnattu opiskelijoille ja jatko-opiskelijoille. Se tarjoaa mahdollisuuden esitellä omaa tutkimusaihetta rennoissa merkeissä. Saman alan opiskelijoita ympäri maailmaa tapaa toisiaan, joten se on hyvä paikka myös verkostoitumiselle, kertoo Holopainen.

Konferenssi onnistui järjestelykiireistä huolimatta hyvin. Osallistujia oli yli 50 ympäri maailmaa: Unkarista, Virosta, Puolasta, Itävallasta, Amerikasta ja myös Venäjältä. Virallisen ohjelman lisäksi järjestettiin aiheeseen liittyvää kulttuuriohjelmaa kuten udmurtinkielinen teatteriesitys.

Sampsa Holopainen iloitsee siitä, että IFUSCO sai tukea myös pyytämättä. Teatteriesitystä tarjosivat Tampereen yliopiston teatterityön opiskelijat, ja suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos rahoitti kahvit.

Vaikeudet Venäjällä kielivät epäluulosta

Itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthalin mukaan yhteydenpito Venäjän suomalais-ugrilaisiin yhteisöihin sekä kansainväliselle yhteisölle tarkoitettujen tapahtumien järjestäminen on vaikeutunut koko 2000-luvun ajan. Kehityksen suunta on huolestuttava.

– Siihen liittyy yhteyksien ja vierailujen kontrollointi ja vähentäminen sekä Venäjän viranomaisten yleinen epäluuloinen suhtautuminen. 2000-luvun alkuvuosina se kohdistui ensisijaisesti Venäjän kansalaisiin ja federaation ei-venäläisiin alueisiin. Viisumikiellot ovat kohdistuneet lähinnä yksittäisiin toimijoihin, ja niiden sijasta on tiukennettu kansainvälisen yhteistyön valvontaa.

– Muutama vuosi Venäjällä hyväksyttiin laki, joka vaati ulkomaisen rahoituksen tuella toimivia organisaatioita ilmoittautumaan "ulkomaisiksi agenteiksi". Tämän takia esimerkiksi aktiivinen Nuori Karjala -järjestö joutui lopettamaan toimintansa.

Suomalais-ugrilaisten tapahtumien vaikeuttaminen tai suoranainen peruuttaminen on jatkoa aiemmalle kehitykselle. Se yksipuolistaa kieli- ja kulttuuriperintöä ja on harmillista muun muassa opiskelijatoiminnan kannalta.

– Vallanpitäjät viestittävät vahvasti, että ulkomaalaisten ja aktiivisesti toimivien vieraiden kutsuminen ei ole toivottavaa. Opiskelijatapahtumien avulla olisi mahdollista innostaa paikallisia opiskelijoita etsimään virikkeitä muista maista ja kulttuureista, mutta sen vaikutuksia pelätään, Grünthal kertoo.

– Vuonna 2008 uudistettu yleisvenäläinen koululaki tähtää päinvastaiseen: ei-venäläisen väestön tiiviimpään integroimiseen venäjänkieliseen yhteiskuntaan. Sen vaikutukset ovat nähtävissä jo nyt kiihtyvänä kielenvaihtona ja paikallisen kieli- ja kulttuuriperinnön vieroksuntana.

Sukukansatyö jatkuu

Monet IFUSCO:n järjestäjistä ja osallistujista ovat aktiivisesti mukana myös muussa sukukansa-aiheisessa toiminnassa. Sampsa Holopainen itse on kuulunut Sukukansojen ystävät ry:een ja HYY:n sukukansavaliokuntaan.

– Järjestöt pyrkivät kohentamaan uhanalaisten kansojen ja kielten tilannetta mutta kohtaavat usein vielä enemmän vaikeuksia, koska niiden agenda ei ole neutraali, Holopainen toteaa.

IFUSCO-suunnitelmat tulevalle vuodelle ovat jo selvät: seuraavaa konferenssia isännöi Varsova. Tavoitteena on yhä se, että ihmiset eri maista ja yliopistoista pääsevät tapaamaan toisiaan ja kuulemaan toistensa tutkimusaiheista. Tavoitteena on edelleen myös tehdä suomalais-ugrilaisia kieliä ja niiden tutkimusta tunnetummaksi.

– On vaikea ennustaa, miten Venäjän tilanne kehittyy, mutta toivottavasti opiskelijat myös Venäjältä pääsevät jatkossakin mukaan, Sampsa Holopainen sanoo.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri