Nordenskiöldien tositarinat

25.4.2014
PÄÄJUTTU (4/14) | Nimi Nordenskiöld tuo heti mieleen tutkimusmatkan. Suvussa oli muitakin seikkailijoita kuin Adolf: August etsi utopiaa Sierra Leonesta, Erland tutki Bolivian ja Perun intiaaneja. Suvun vaiheet ovat osa Suomen tiedepoliittista historiaa.

Kauhistuttava viima, meri syväjäässä ja laiva lujasti jumissa. 6 500 kilometrin retki Euroopasta Aa­siaan, Atlantilta Tyynellemerelle on tyssännyt arktiseen hidasteeseen. Adolf Nordenskiöldiä ei hymyilytä. Näinkö tässä käy kuin aiemmillekin yrittäjille? Tähänkö seikkailu hyytyi, umpijäähän?

Mutta kevät tulee myös pohjoiseen. Miehistö huiskuttaa rannikon tšuktšeille, laivan vakituisille muonavieraille, ja höyrylaiva Vega irtautuu jääriitteestä. Matka jatkuu Beringinsalmelle. Suomalainen tutkimusmatkailija tekee 1878–79 ensimmäisenä sen, mitä Willem Barents ja Vitus Bering turhaan yrittivät, matkustaa läpi Koillisväylän. Hyinen meritie on houkuttanut, sillä se lyhentää kauppalaivojen matkaa tuhansilla kilometreillä verrattuna Suezin kanavan kautta kulkevaan eteläiseen reittiin.

Poliittisen historian dosentti Kristiina Kalleinen Helsingin yliopistosta tietää Nordenskiöldien suvusta muutakin kuin suuren seikkailijan saagan. Itse asiassa hän tietää suvun vaiheista jokseenkin kaiken lähteistä pääteltävän. Kalleinen on kirjoittanut suvun historian 1700-luvulta 1900-luvun alkuun.

Onko Adolf kaikkein vaikuttavin suvun jäsenistä?

— Itseäni kiehtoo tutkimusmatkailijan isän, vuoritoimen yli-intendentti Nils Nordenskiöldin elämä. Hän oli tavattoman mielenkiintoinen persoona, tiedevaikuttaja, joka oli koko ajan liikkeellä mineraalien perässä. Hänen kanssaan Adolf matkusti jo nuorena Uralilla, Kalleinen kertoo.

ALKEMISTIN UTOPIA | Originelleja ja matkustavaisia ei suvussa ole tarvinnut hakemalla hakea. 1780-luvun hovialkemisti, August Nordenskiöld, oli jonkin aikaa kuningas Kustaa III:n luotettu.  Kun kullan valmistaminen ei onnistunut, alkemisti turvautui aikansa muotifilosofin, mystikko Emmanuel Swedenborgin oppeihin. Kollega Ruotsin tiedeakatemiasta pääsi lohkaisemaan: ”August etenee suurin askelin kunniaan tai hullujenhuoneeseen.”

August ei saanut kunniaa eikä päätynyt suoranaiseen hulluuteen, vaikka joku saattoi sitäkin mieltä olla. Hän lähti Sierra Leoneen perustamaan vapautettujen orjien ihanneyhteisöä. Ranskan vallankumous vahvisti Augustin uskoa tasa-arvoon ja edistyksen ihanteisiin.

— Jo alkemistin uran takana oli ollut ajatus siitä, että kulta menettäisi arvonsa, jos sitä olisi rajattomasti. Silloin ihmiset lakkaisivat taistelemasta ja maailmasta tulisi rauhallisempi paikka. Rauhaa August etsi myös Sierra Leonesta, mutta kuoli trooppiseen kuumeeseen ja utopia kuihtui, Kalleinen kertoo.

LÄNTEEN, ITÄÄN | Mäntsälän Frugårdin kartano viljelmineen ja karjoineen olisi voinut riittää monelle verkkaisamman suvun jäsenelle elämänuraksi ja -sisällöksi, mutta Frugårdista, sittemmin Alikartanosta, tavattiin lähteä maailmalle — vähintäänkin emämaa Ruotsiin.

Varhaiset Nordenskiöldit olivat linnoitusupseereja, mutta lähes jokaisella suvun nuorukaisella oli takanaan luonnontieteiden opintoja Uppsalassa tai Tukholmassa.

— Suhteet Ruotsiin ja Ruotsin sukuhaaraan olivat läheiset, joten Suomen sota 1808–09 vallanvaihtoineen tuli järkytyksenä. Ruotsin kuninkaallisen armeijan upseerit eivät voineet mitenkään katsoa liittyvänsä Venäjän armeijaan, Kalleinen muistuttaa.

Adolf Gustaf Nordenskiöld ratkaisi ongelman eroamalla palveluksesta. Mineralogia oli hänelle rakas tieteenala, ja Frugårdin kartanon kirjastoon karttui kirjojen lisäksi kokoelma kartanon kalkkikivikaivoksen mineraaleja. Nils, Adolf Gustafin poika, sai kipinän uraansa jo pihapiirissään.

Nils ja hänen poikansa Adolf Nordenskiöld matkustivat sittemmin Uralille Aurora Karamzinin pyynnöstä. Upporikas kulttuuri- ja talousvaikuttaja omisti kaivoksia Nizhni Tagilissa ja toivoi Nordenskiöldeiltä neuvoja kaivostoiminnan tehostamiseen.

— Siihen aikaan matkaan on todella palanut aikaa, kun rautatiet eivät vieneet kaikkialle ja osa matkasta tehtiin vaunuin ja hevosin, osin veneellä. Miehet eivät olleet kotona viihtyvää sorttia.

PIUTPAUT SOVINNAISUUDELLE | Adolf Nordenskiöld avioitui vuonna 1863 kreivitär Anna Maria Mannerheimin kanssa. Mineralogian professuuri oli jo pedattuna Adolfille Helsingin yliopistossa, mutta tieteellinen ura tyssäsi politiikkaan. Kenraalikuvernööri Fredrik Vilhelm von Berg piti Adolfia epäilyttävän vapaamielisenä. Niinpä Adolfin perhe muutti monien muiden Nordenskiöldien tavoin Ruotsiin. Frugårdin kartano periytyi Adolfin pikkuveljelle, Otto Nordenskiöldille.

Gustaf, Adolfin ja Anna Marian esikoinen, matkusti länteen, Mesa Verden kanjoneil­le Pohjois-Amerikkaan. Tutkimusmatkailijasta ei tullut yhtä kuuluisaa kuin isästään, sillä hän menehtyi tuberkuloosiin kolmissakymmenissä. Kansallismuseossa on edelleen esillä Gustaf Nordenskiöldin laaja kokoelma Mesa Verdestä.

Gustafin nuorempi veli Erland tutki puolestaan Bolivian ja Perun intiaanikulttuureja. Erland aiheutti kohua epäsovinnaisella elämällään. Hän eli vuosia avoliitossa puusepän tyttären Olga Adelowin kanssa — aikaan, jolloin sekä säätyrajojen rikkominen että susiparina eläminen oli äärimmäisen harvinaista ja taatusti paheksuttavaa. Olga oli myös mukana Erlandin kaukomatkoilla.

— Erlandin ja Olgan esikoinen syntyi avioliiton ulkopuolella, mikä oli kuohuttavaa sivistyneistön parissa. Erlandin äiti ei voinut hyväksyä poikansa elämää eikä varsinkaan miniäänsä. Hän jätti jopa väliin Vegan kotiinpaluun muistojuhlan ja Ruotsin kuningasperheen tapaamisen, jotta välttyisi näkemästä Olgaa.

Erlandin tiedeura saattoi niin ikään kärsiä epäporvarillisista tavoista. Vasta vuonna 1923 hänelle aukesi etnologian professuuri Göteborgin yliopistossa. Silloin pariskunta oli jo pitkään ollut aviossa.

VIIMEISET | Viimeinen pari Alikartanossa oli Otto ja Olga — omaa sukua Estlander — Nordenskiöld.  Tutkimusmatkailijan velipoika teki parhaansa tilallisena, mutta talous oli pahemman kerran kuralla maailmalla viihtyneen isä-Nilsin jäljiltä. Vaikka elämä oli ulkonaisesti näyttävää, kartano oli kiinnitetty viimeistä nurmikontupsua myöten. Ystävien velkojen epäonniset takaukset sinetöivät suurtilan kohtalon. Kun Olga kuoli vuonna 1912, Otto myi tilan kauppaneuvos August Eklöfille.

Nykyisellään Frugård eli Alikartano on museona. Oton ja Olgan poika Erik, eläintieteen dosentti, kuului Ruotsiin-lähtijöihin: hän koki tiedemiehen työn mahdottomaksi sortovuosien aikaan. Erik oli silti Suomen kansalainen aina vuoteen 1926.

Kaksi Erikin neljästä tyttärestä väitteli Ruotsissa tohtoriksi. Kuopuksesta Otosta tuli sittemmin Ruotsin radion johtaja. Viimeiset Suomessa vaikuttaneet Nordenskiöldit, Erikin serkut, kuolivat vuonna 1936.

SUKU JA KERTOMUS | Mistä Kalleisen työ Nordenskiöldien parissa alkoi? Hänen hirmuisuudestaan. Sillä nimityksellä kunnioitettiin vapaaherra Lars Gabriel von Haartmania, Suomen autonomian ajan merkittävää talouspoliitikkoa. Nils Nordenskiöld oli yksi sivuhenkilöistä, kun Kalleinen teki tutkimusta von Haartmanista, Nils oli nimittäin Lars Gabrielin lankomies.

Kun yhden Nordenskiöldin tarina alkoi kiinnostaa, koko aineisto tuli samalla tutuksi kirjeenvaihtoineen ja muistiinpanoineen.

— Koin monta oivallusta, joiden vuoksi innostuin hakemaan rahoitusta teokselleni. Tuli onnellinen mahdollisuus uppoutua näihin tositarinoihin muutamaksi vuodeksi.

1800-luvun poliittiseen historiaan erikoistunut tutkija sai rautaisannoksen pohjoismaista kulttuuri- ja sukuhistoriaa.

— Joskus ihmettelen tuon aikakauden kirjeitten ääressä, miten ihmiset ehtivät tehdä mitään muuta. Kirjeenvaihdot olivat laajoja ja systemaattisia, moneen suuntaan risteäviä, sekä yksityisiä että ammatillisia.

Osa kirjeistä oli hyvinkin koskettavia.

— Erik kirjoitti äidilleen lähes joka toinen päivä. Hän toivoi vanhempiensa muuttavan Ruotsiin, mutta Otto ja Olga päättivät jäädä Suomeen.

Kokonaan pajatso ei ole tyhjentynyt. Tutkijaa kiinnostaisi laatia Nils Nordenskiöldin tieteenhistoriallinen elämäkerta.

— Nils oli tuon ajan ihmiseksi poikkeuksellisen laajasti verkostoitunut kosmopoliitti.

Sitä ennen Kristiina Kalleinen kirjoittaa toisen kulttuurisuvun vaikuttajan, ministerivaltiosihteeri Robert Rehbinderin elämäkerran. Robert peittoaa Adolfin katujen määrässä: ministerivaltiosihteerillä niitä on Helsingissä kolme, tutkimusmatkailijalla yksi. Mutta harva suku on saanut nimensä Jäämeren, Huippuvuorten ja Grönlannin karttoihin.

TUTKIJA KRISTIINA KALLEISEN KIRJA KUNINKAAN JA KEISARIN NORDENSKIÖLDIT (SKS) on juuri ilmestynyt.

 

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri