Muuttuuko kotimainen känni?

Humalassa halataan yhä herkemmin, ja perhejuhlassa tarjoillaan nykyään viiniä. Viime vuosikymmenet ovat muuttaneet suomalaista juomiskulttuuria aiempaa iloisemmaksi. Nuorten juominen on vähentynyt 1990-lukuun verrattuna.

Muutama vuosikymmen sitten ristiäisten kuoharitarjoilu olisi ollut harvinaisuus, nyt jo varsin tavallinen tapaus. Ristiäisissä ei 25 vuotta sitten juuri juotu alkoholia, ei myöskään hautajaisissa tai vanhempainillassa. Ihmiset joivat kahvia. Alkoholi on vallannut yhä uusia paikkoja.

– Muutos alkoi 1960-luvulla ja jatkuu edelleen. Nykyään on enää vähän tilanteita, joissa ei olisi OK ottaa lasillista, vahvistaa sosiologi Antti Maunu.

Maunun mukaan Suomessa on aina ollut vallalla ambivalentti suhtautuminen humalaan: toisaalta siitä vitsaillaan, toisaalta sitä paheksutaan. Sama ihminen voi paheksua naapurin kännäilyä ja kännätä itse seuraavana viikonloppuna. Koko ajan myös odotetaan toiveikkaasti, josko suomalaisten juomatavat alkaisivat muuttua.

Humalan laji opitaan

Useimmat asiat opitaan, niin myös känni.

– Suomalaiset lapset oppivat jo pieninä lähiympäristöstään, miten kännissä käyttäydytään, Maunu toteaa. 

Kun italialainen isä juo perheillallisella puolitoista pulloa punaviiniä, hän ei ala tanssia pöydällä eikä muistella itkuisesti jalkapallon maailmanmestaruutta vuodelta 1982.

Suomalainen känni on muuttunut 1980–90-luvulla ainakin piirun verran myönteisempään suuntaan: nauramme, halaamme ja vitsailemme enemmän, riitelemme ja mökötämme vähemmän.

– Jos suomalaisessa vuorovaikutuskulttuurissa lisääntyy positiivinen palaute, niin miksei se näkyisi humalakäyttäytymisessäkin, Maunu tuumaa.

Hyvästi kostea lounas!

Jossain on kuitenkin menty konservatiivisempaan suuntaan. Alkoholi on viimeistään 1990-luvun laman jälkeen alkanut kadota työpaikoilta. Ei ole enää pitkiä kosteita lounaita eikä viinajemmoja työpöytien alla.

– Työstä on tullut suorituskeskeisempää. Työpaikolla vallitsee yksilöllisen puurtamisen henki.

Ihmiset kokevat, että työpaikka on helpommin uhattuna eivätkä halua riskeerata uraansa.

– 1980-luvulle saakka työpaikkojen työvoima mitoitettiin läpi vuoden suurimman kiireen mukaan. Siitä syntyi väljää aikaa, jonka saattoi käyttää juomiseen.

Kyse ei siis ole juomiskulttuurin tiukkenemisesta vaan työkulttuurin tiukkenemisesta.

Äiti kyselee perään

Nuoret läträävät viinan kanssa vähemmän kuin ennen. Esimerkiksi vuonna 1995 puolet yhdeksäsluokkalaisista oli juonut viimeisen 30 päivän aikana kuusi annosta alkoholia kerralla vähintään kerran. Vuonna 2015 näin oli tehnyt enää neljäsosa. Täysraittiiden ysiluokkalaisten määrä on moninkertaistunut.

Yksi selityksistä on sosiaalinen media. Nuoret eivät enää välttämättä lähde puistoon juomaan kaljaa.

Sosiologian dosentti Matilda Hellman huomauttaa, että älypuhelin tuo toisaalta myös paremmat valvontamahdollisuudet. Äiti voi aina kysyä, missä nuori liikkuu ja keiden kanssa. Äitiä saattaa myös kiinnostaa lapsen tekemiset enemmän kuin ennen. 

– Ei minun lapsuudessani 1970-luvulla niin paljon mietitty, onko lapsella oikeanlainen pipo päässä, Hellman sanoo.

Alkoholikulttuurin muutoksia pohditaan laajemmin tuoreessa Yliopisto-lehdessä.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri