Helmikuussa teologisen tiedekunnan Religion, Conflict and Dialogue -maisteriohjelman vieraana luennoinut professori Iftikhar Malik on julkaissut lukuisia kirjoja islamin historiasta sekä muslimiyhteisöistä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hän on toiminut myös median asiantuntijana islamiin ja muslimeihin liittyvissä kysymyksissä.
Malikin mukaan eurooppalaiset ovat olleet kiinnostuneita islamista ja muslimeista jo kauan.
− Kiinnostusta kasvatti muslimien läsnäolo Espanjassa ja Sisiliassa, ja se lisääntyi runsaasti ristiretkien aikana. Lisäksi muslimien ja eurooppalaisten kesken oli paljon vuorovaikutusta esimerkiksi viikinkien ja länsiaasialaisten välisen kaupankäynnin muodossa.
Sittemmin ottomaanien Balkanin valloitus ja Venäjän laajentuminen länteen ja etelään toivat vuorovaikutukseen uusia ulottuvuuksia, joihin Euroopan siirtomaavallan vahvistuminen ympäri maailmaa vaikutti pitkäkestoisesti ja monimutkaisesti.
Pakolaisvirta Eurooppaan on monikertaistanut kiinnostuksen islamia ja muslimeita kohtaan
Professori Malik myöntää, että suhtautuminen islaminuskoon ja muslimeihin on muuttunut Euroopassa pakolaiskriisin kärjistymisen seurauksena.
− Salman Rushdien tapausta seuranneet vastakkainasettelut, joista ovat esimerkkeinä pilapiirrokset ja reaktiot Pariisissa, ovat ruokkineet muslimi- ja maahanmuuttovastaisia asenteita.
− Lisäksi Isisin ja Boko Haramin kaltaisten sotilaallisten ryhmittymien suorittamat hirmuteot ovat osaltaan edistäneet joidenkin äärioikeistotahojen lietsomaa islamofobiaa, Malik jatkaa.
Kahta toisiinsa liittyvää tosiasiaa ei kuitenkaan sovi jättää professorin mukaan huomiotta.
− Ensinnäkin monet eurooppalaiset tuntevat omien maahanmuuttotaustojensa kautta empatiaa sodan runtelemilta alueilta tulevia pakolaisia kohtaan. Toiseksi heitä huolestuttaa se, että ksenofoobikot pääsevät hallitsemaan poliittisia ja nationalistisia suuntaviivoja moniarvoisuuden ja kansalaisoikeuksien kustannuksella.
Muslimeita ei pidä nähdä Euroopan ”sisäisenä vihollisena”
Akateeminen islam-tutkimus ja lisääntyvät tiedon tarpeet
Malikin mielestä tieteellisen tutkimuksen alaa olisi ehdottomasti laajennettava tekemällä muslimeista pelkkien tutkimuskohteiden sijaan tasavertaisia kumppaneita.
− Kouluissa ja yliopistoissa tulee rohkaista avointa keskustelua akateemisen vapauden hengessä epäluulon, mustamaalaamisen tai holhoavan asenteen sijaan, professori painottaa.
Tiedemaailman sisäisten etnisiin aiheisiin keskittyvien piirien täytyisi hänen mukaansa syventyä enemmän kieliin, uskonnon harjoittamiseen, opillisiin todellisuuksiin ja sukupuoleen liittyviin hankkeisiin siten, että tuloksena olevat tutkimukset eivät toistaisi itseään tai olisi pinnallisia tai huolimattomasti toteutettuja.
− Historiallisempi ja sosiologisempi lähestymistapa vertailevan tutkimuksen kontekstissa olisi äärimmäisen hyödyllinen, esimerkiksi siinä mielessä, kuinka hindut, sikhit, juutalaiset, buddhalaiset ja muut pienemmät ryhmät käsittelevät integraatioon, monikulttuurisuuteen ja jopa assimilaatioon liittyviä kysymyksiä. Lisäksi meidän täytyy olla vastaanottavaisia ja syventyä entistä paremmin näiden yhteisöjen naisten tietopääoman merkitykseen, Malik arvioi.
Helsingin yliopistossa tehtävälle islam-tutkimukselle tunnustusta
Malikin mukaan teologisessa, humanistisessa ja valtiotieteellisessä tiedekunnassa tehtävä tutkimustyö asettaa Suomen varsin kadehdittavaan asemaan, jota Euroopan muut korkeakoulut voivat varmasti jäljitellä perustamalla samanlaisia koulutusohjelmia.
− Uraauurtava uskontojen välisiin suhteisiin pureutuva tutkimus ja koulutus on jo osoittanut yhteiskunnallisen merkityksensä. Se ei ole pelkkää akateemista ylellisyyttä, professori päättää.