Mitkä Euroopan kielet tarvitsevat apua?

22.1.2015
Tutkijat rakesivat vähemmistökielten elinvoimaa arvioivan työkalun. Pohjana käytettiin muun muassa professori Riho Grünthalin ryhmän suomalais-ugrilaisista kielistä tekemiä tutkimuksia.

Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus ovat keskeisessä roolissa, kun yhteiskuntaa halutaan kehittää. Tätä painottaa LERU, parhaiden eurooppalaisten tutkimusyliopistojen liitto, keskustellessaan EU-komission kanssa.

LERUn tuoreimmalta tärkeiden tutkimusten listalta löytyy myös Helsingin yliopiston projekteja kuten dosentti Anneli Sarhimaan johtama European Language Diversity for All -projekti (ELDIA), jonka karjala- ja vepsä-tutkimuksista vastasi itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal.

ELDIAssa kahdeksan eurooppalaista yliopistoa pyrki uudella tavalla edistämään yksilön ja yhteiskunnan monikielisyyttä.

Meitä oli joukko vähemmistökielten asemasta huolestuneita tutkijoita, ja halusimme luoda uuden analyysimenetelmän päättäjien avuksi, Grünthal kertoo.

Kun ELDIA vuonna 2013 päättyi, aikaan olikin saatu vähemmistökielen elinvoimaa mittaava barometri, EuLaViBar. Työkalulla tuki pystytään kohdistamaan nimenomaan niille alueille, joissa kielten säilyminen on uhattuna.

Meänkieli, karjala ja kainu pinteessä

– Kieli on läpileikkaus yhteiskunnasta. Se heijastaa, miten yhteiskunta toimii, sanoo professori Grünthal.

Kun siis halutaan selvittää, miten vähemmistökielten asemaa voisi parantaa, tarvitaan laajaa yhteiskunnallista näkökulmaa.

ELDIA:ssa näkökulmia olikin useita: kielitieteen lisäksi oikeustiedettä, sosiologiaa, tilastotiedettä ja mediatutkimusta. Eri maissa tehtyjen sosiologisten tutkimusten yhteenvedosta ja tulkinnasta vastasi Helsingin yliopiston Castrén-instituutissa työskentelevä antropologi Reetta Toivanen

Päätutkimuskohteeksi valikoituivat suomalais-ugrilaiset kielet, sillä läntisistä kielistä tutkimusta oli jo olemassa.

Useat tapaustutkimusten vähemmistökielet ovat uhanalaisia, ainakin jossain määrin.

– Oman tutkimukseni kielten eli karjalan ja vepsän asema Venäjällä on todella huolestuttava. Nykyinen meno johtaa väistämättä niiden häviämiseen, Grünthal arvioi.

ELDIAn mukaan kolme uhanalaisinta kieltä Pohjoismaiden alueella ovat meänkieli Ruotsissa, karjala Suomessa ja kainunkieli Norjassa. Karjala on vasta saanut Suomessa virallisen aseman, ja on käytännössä vielä täysin näkymätön.

Elpyminen on tahdosta kiinni

ELDIA-hanke vahvisti uskoa siihen, että kielten säilyminen ja elpyminen on täysin mahdollista.

– Skandinaviassa vaikkapa pohjoissaamen asema on vahvistunut. Tätä on tukenut lisääntynyt tietoisuus saamelasidentiteetistä sekä kielen säilymisen merkityksestä koko kulttuurille.

Kielipoliittisten ratkaisujen tuleekin koskea laajasti sekä yksilöä että yhteiskunnan rakenteita. Pelkkä lupa käyttää kieltä tai syrjinnän kieltäminen eivät riitä.

Social sciences, humanities and interdisciplinary research: A showcase of excellent research projects from LERU universities (PDF)

 

Tekstiin on 23.1. kello 13.35 korjattu tiedot siitä, mitkä ovat Anneli Sarhimaan, Reetta Toivasen ja Riho Grünthalin roolit ELDIA-hankkeessa.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri