Kuvittele maailma

ARTIKKELI (2/14) | David Graeberia sanotaan vihaiseksi. Täydelle salille hymyilevä antropologi ei vaikuta äkäiseltä, mutta provokatiivinen hän on. Graeber on London School of Economicsin professori ja alansa näkyvimpiä tutkijoita maailmassa.

— Antropologia on unohtunut, Graeber väittää.

Antropologit tutkivat ihmisen kulttuureja, valtasuhteita ja kehitystä, usein niin sanotuissa primitiivisissä yhteisöissä. Modernia yhteiskuntaa varten on muut tieteet: sosiologia, politologia ja taloustiede. Ne tutkivat oikeastaan samoja asioita kuin antropologia.

Graeberilla on takanaan professuurien ohella kenttätutkimusta muun muassa Madagaskarilla — ja aktiivista aktivismia. Hän tunnustautuu anarkistiksi ja on ollut mukana Occupy Wall Streetissä alusta lähtien.

MIKÄ IHMINEN | Vallitsevan oletuksen mukaan  jossakin suuressa murroksessa ihmisestä on tullut erilainen, moderni. Paljon onkin muuttunut, vaikkapa matkustusnopeudet tai energiankulutuksen ja luet­tujen kirjojen määrä. Graeber kuitenkin kiistää, että määrälliset harppaukset olisivat saaneet aikaan laadullisia muutoksia ihmislajissa.

— Tehtaiden tai mikrosirujen olemassaolo ei tarkoita, että poliittiset tai yhteisölliset mahdollisuudet olisivat muuttaneet luonnettaan, Graeber kirjoittaa kirjassaan Fragments of anarchist anthropology (2004).

Kieltäessään modernin murroksen Graeber tekee suuren hypyn. Tällöin antropologia ei ole kuriositeettien tai viimeisten primitiivien tutkimusta, vaan ihmisen moninaisuuden vakavasti ottava tiede, käypä myös modernien yhteiskuntien tutkimiseen.

Antropologien ja anarkistien tulisi olla samassa leirissä.

Historian anarkistiset yhteisöt kuitataan usein ”primitiivisinä” ja tuoreemmat esimerkit ”yksittäistapauksina”. Graeberin kanta avaa anarkistiselle järjestäytymiselle takaportin tieteen kohteeksi. Jokainen erilainen kulttuuri on todiste siitä, että maailmamme ei ole ainoa mahdollinen.

ANARKISTI TIETÄÄ | Anarkismista tuli ajankohtaista, kun maya-intiaanien kansannousu Meksikossa käynnistyi 20 vuotta sitten. Zapatistit saivat paljon huomiota, positiivistakin. Heihin kuitenkin suhtauduttiin enimmäkseen kuin ”primitiivisiin” suhtaudutaan, Graeber tulkitsee. Radikaalin demokratian vaade nähtiin vaatimuksena saada olla mayoja.

Zapatistien suoran demokratian esimerkin kuulivat ja omaksuivat länsimaiset nuoret 90-luvun aktivistit. Graeber uskoo, että antropologien pitäisi olla heidän kanssaan samassa leirissä. Zapatistit loivat työkaluja, joilla sorretut voivat järjestää asiansa itse, ja nämä vaihtoehtoisen maailman avaimet ovat nimenomaan antropologien käsissä.  Muu tiedemaailma kun ei niitä näe.

Graeberin mukaan vallankumous on ajattelutapojen muutos ennemmin kuin vallankaappaus. Vallankumouk­sessa poliittisesti mahdottomalta tuntuvat ajatukset muuttuvat mahdollisiksi. Kadunvaltaus Manhattanillakaan ei ole jäänyt paikalliseksi: Occupyn mallin mukaan järjestäydytään myös Etelä-Afrikan pikkukaupungeissa tai Euroopan yliopistoprotesteissa.

— Poliisin ja valtaapitävien reaktioista voisi päätellä, että Occupy-liike on vaikuttavampi kuin itsekään ajattelemme.

HALLINNOINTIA VASTAAN | Tiedättehän tavan solmia lanka sormeen, jos pitää muistaa jotakin. Madagaskarilla on tapana sitoa solmu hiuksiin, että joku toinen muistuttaa asiasta. Se on ajattelemista muiden kautta, David Graeber selittää.

Sitä antropologia Graeberin mukaan on, toisten kautta ajattelua ja siitä puhumista. Ja antropologia osoittaa, että vaikka historia näyttäisi muuttumattomalta, vaihtoehtoja on. Monien alkuperäiskansojen synty, kansaistuminen, on muistuttanut tämän päivän sosiaalisia liikkeitä.

Ihmisjoukko on kieltäytynyt tunnustamasta hallitsijaa, ottanut uuden nimen ja kehittänyt oman tapansa järjestää yhteisönsä — tullut uudeksi kansaksi tai heimoksi.

Graeber sanoo, että sama olisi yhä mahdollista. Hänen demokratiakäsityksensä vastapuoli on edustuksellinen demokratia, josta on tullut yhä enemmän ammattimaista hallinnointia. Samoin kuin tehdystä työstä yhä enemmän on toisten ihmisten työn järjestämistä, arvioin­tia ja valvontaa.

— Vielä muutama vuosikymmen sitten sanalla yliopisto viitattiin omaan laitokseen tai tiedekuntaan. Nykyisin sana viittaa tiedeyhteisön sijaan yliopiston keskushallintoon.

Anarkistinen antropologia voi tosiaan vaikuttaa vihaiselta, koska sen lähtökohdat ovat vallankumouksellisia. Parhaimmillaan se voisi paljastaa uusia poliittisia mahdollisuuksia.

Anarkisteja voisi kyllä olla enemmänkin.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri