Kulttuurin tuotanto ja uusliberaali murros Venäjällä

20.6.2018
Miten kulttuurin tekeminen on muuttunut Venäjällä viime vuosikymmeninä? Mitä odotetaan valtion kulttuuri-instituutioilta ja miten kulttuurisektorin yksityisyrittäjät toimivat? Miten kulttuuriin vaikuttaa globaali talous? Mitkä ovat kulttuuritalouden ja -politiikan alueelliset erot? Onko kaikki kulttuurin tuottaminen Kremlin ohjauksessa vai voivatko kulttuurisektorin toimijat itse päättää mikä yleisöä kiinnostaa?

Kulttuurintutkimuksen keskeisimmässä Cultural Studies –lehdessä ilmestynyt teemanumero ”Culture in Putin’s Russia: Institutions, Industries, Policies” (Vol 32, 2018) vastaa näihin kysymyksiin seitsemän tapaustutkimuksen näkökulmasta. Aleksanteri-instituutin huippuyksikössä Choices of Russia’s Modernization toteutettu kansainvälisen yhteistyö toi yhteen kulttuurin ja median tutkijoita, sosiologeja, yhteiskuntafilosofian ja antropologian asiantuntijoita. Yhteistyön alkuna järjestetyssä seminaarissa näkemyksistään alasta olivat jakamassa myös taidekuraattorit ja kaupunkikulttuurin toimijat. 

Teemanumeron tapaustutkimukset käsittelevät kirjastolaitoksen reformia Moskovassa, katutaiteen ja politiikan välisiä jännitteitä Jekaterinburgissa ja Nizhnyi Novgorodissa, yrittäjyyden ihannetta muotialalla, pietarilaisten museotyöntekijöiden kokemusta alan murroksesta, luovien alojen verkostoja kaupallisten ja korkeakulttuuristen odotusten ristipaineessa, tataariaktivistien kaupunkifestivaaleja etnokansallisen identiteetin uudistamisen strategiana ja digiympäristön vaikutusta perinteisiin kaupunkilehtiin ja kulttuurikuluttamiseen.

Teemanumero avaa uuden tutkimussuunnan tuomalla yhteen angloamerikkalaisen kriittisen kulttuurintutkimuksen, antropologian ja sosiologian empiristisen tradition ja Venäjä-tutkimuksessa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kehitetyn populaarikulttuurin tutkimuksen. Se laajentaa näkökulmia kulttuurin tuottamiseen Venäjällä ja tarjoaa keinoja analysoida tätä yhteiskunnallisesti tärkeää sektoria globaalille kulttuuripolitiikalle yhteisten kysymystenasettelujen valossa.

Valtiollista kulttuuria vai kulttuuriyrittäjyyttä?

Tapaustutkimusten valossa kulttuuri-instituutioiden toiminta kytkeytyy ennen muuta taloudellisiin insentiiveihin, joita kulttuuriin suunnataan sekä valtion taholta että yksityiseltä sektorilta. Digitaalinen viestintä on monimuotoistanut kulttuurisektorin toimintaa ja tuonut lisää joustavuutta erilaisten verkostojen kautta. Samalla kulttuurikenttä jakautuu suuriin, valtion tukemiin sekä uusiin, yksityisen rahoituksen turvin toimiviin instituutioihin.

Nyky-Venäjällä kulttuuri-instituutiot toteuttavat uusliberaalin talouden käytänteitä yhdistämällä toimintaansa yrittäjyyden ihannetta ja liiketoimintaa yhä koventuvassa kilpailussa rahoituksesta ja yleisöistä. Samalla venäläiseen kulttuuriin yhdistetään edelleen arvolatauksia, jotka liittyvät yleisön odotuksiin korkean ja matalan välisestä erosta ja valtion kulttuuripolitiikan korostamiin kansallisen identiteetin kysymyksiin. Kulttuurin tuottaminen tapahtuu Venäjällä tällä hetkellä valtion nationalistisen kulttuuripolitiikan sekä kilpailuttamisen ja markkinalogiikan ristipaineessa.

Lue lisää aiheesta: Kieli & kulttuuri